Sunnuntaifiiliksissä

Meillä on tänään vietetty sunnuntaipäivää, eilen kun ei ehtinyt. Ollaan luettu sunnuntain Hesaria - yhdessä, kuinkas muutenkaan. Syöty rauhassa aamupalaa - mysli ja maito ois ollu NIIN herkkua, mutta kun ei mitään saa vaikka kuinka nätisti viereen tulee istumaan. Ulkoilemaan lähdettiin kakkoskodin pihalle, ja reviiriä laajennettiin ehkä 20 metriä aiempaa pidemmälle. Näkemistä ja kokemista on niin kamalan paljon tuolla tutullakin pläntillä, ettei malta liikkua yhtään sen kauemmaksi vielä.

Eiliset ulkoilut käytiin suorittamassa ykköskodin pihalla. Ja vaikka siellä ollaan oleiltu jo useampaan otteeseen, nyt vasta löytyi se oikea aarre - korkea rakennelma, jonne voi kiivetä ties miten nopeaa!

Katsokaas vaikka, oon näin korkealla!

Kisuneiti voi oikein hyvin - syömiset ja leikkimiset sujuvat vallan mainiosti, ja ulkoisestikin näytetään oikein hyvinvoivalta. Ainoa muutos on se, että vatsassa ei kaikki nyt taidakaan olla ihan niinkuin pitää. Kaasuja tuntuu olevan, ja haju on mitä melkoisin, ja välillä on vatsa melko löysällä. Lääkäristä on haettu purkki ulosteen keräämistä varten, ja muutaman päivän päästä saadaan viedä se tutkittavaksi. Toivotaan, ettei mistään ihmeellisestä ole kyse, vaan kaikki on kummiskin ihan kunnossa, ja selvitään vähällä. Peukkuja, jookos? :)

Kissakuvahaaste 119 : 10 minuuttia

Mekin tullaan nyt mukaan tänne kissakuvahaasteiden maailmaan, kun noita kuvia kumminkin räpsitään pitkin päiviä :)

Tänään ollaan leikitty uuden laatikon kanssa, vaan kun se neiti on niin nopea, ettei kuvia tahdo ehtiä ottamaan. Vai onkohan se sittenkin kamera, joka ei ehdi mukaan? Enkä mie suinkaan liian hidas.

Kilisevälle kovalle pallollekin keksittiin viimein mielekästä käyttöä (muuten se on ollu aika tylsä..), kun se eksyi pahvilaatikkoon. Ja ihmettelemistä riitti. Miten tuon muka saa tuolta pois?

Vaikka miten jyrsin, niin ei se taida tulla tuolta ulos.

Menen sitten laatikkoon koko tyttö.

Täältä on hyvä leikkiä iskän kanssa. Melkein reiästä näenkin, missä se käsi heiluu.

Tänne olikin ihan kiva käpertyä rauhassa olemaan. Pallokin edelleen turvallisesti laatikon sisäpuolella :)

Ensimmäinen kuukausi takana

Tänään pikkuneiti on ilostuttanut meidän eloa kokonaiset neljä viikkoa. Kurkataan muutamat kuvat ensimmäisen kuukausipäivän kunniaksi :)

Matkalla uuteen kotiin. Ensimmäisen automatkan kauhuista on onneksi jo selvitty, eikä koppa ole ollenkaan kamala paikka oleskella. Muutamat metromatkat on taitettu oikein onnistuneesti, kävelyllä kopasta on hirmuisen mielenkiintoista kurkkia maailman menoa. Autoiltu ollaan vasta kerran tuon ihan ensimmäisen jälkeen. Eikä se kivaa ollut vieläkään.


Vilma oli vielä ihan pikkiriikkinen kun ensimmäisiä päiväunia nukuttiin. Sohvatyynykin oli jättimäinen nukkuma-alusta.


Jokaisesta narusta ja nauhasta on ollut heti ensimmäisestä päivästä alkaen suurta iloa.


Ensimmäinen ulkoilu omalla pihalla. Kaikki oli vielä melko pelottavaa, ja tuulta oli hyvä mennä piiloon pihan kaikkien kasvien alle.


Pahvilaatikko jätettiin kisuneidin iloksi, ja kivahan tuolla on temmeltää.


Kiipeilypuussa on kiva hyppiä, ja pallot on ihan ykkösjuttu! Jostain syystä raapiminen ei itsessään ole ollenkaan vielä löytynyt ykkösjuttujen listalle, eikä kissanminttupallo tuossa vasemmalla ole Vilmaa jaksanut kiinnostaa.


Pesuhetki kakkoskodisa.


Nyt kun ulos on päästy melkeinpä joka päivä, pelättävä on muuttunut enimmäkseen tutkittavaksi. Ulko-ovella ollaan istumassa aina, kun joku on siitä jonnekin liikkumassa. Sitten joskus kun on seuraavan kodin aika, täytyy katsoa pihapiiri myös kisun ulkoiluttamisen kannalta mukavaksi. Ja se lasitettu parveke voisi olla aika kova sana.

Kurjat napit

Eilinen ei ollutkaan se maailman tavallisin päivä pikku piipertäjälle. Päivän ulkoilu numero kaksi sujui jo huomattavasti kivuttomammin, tutkailtiin pihaa ja ympäristöä mielenkiinnolla tuulesta niin välittämättä. Kunnes pikkupojat juoksivat ohi tuulispäinä, ja tuli kamala hätä. Häntä ja selkä pörhöllä niinkin pelottavaa asiaa ihmeteltiin, mutta ihmetys meni ohi syliin ja turvalliseen sisätilaan päästessä. Ulkoilun lopuksi käytiin tekemässä kunnon shampoopesut. Aluksi vastustelu oli melkomoista, mutta jämäkkä ote niskasta sai neidin kiltisti asettumaan lavuaariin, ja nyt meillä onkin kotona puhtoisa pieni pallero.

Mutta herkkupussi unohtui pöydälle meidän hetkeksi kääntäessä selkämme, ja siitä se hetkittäinen ilo neidille oli auennut - nappi-pussi odotti meitä lattialla auki raavittuna, sisältö osittain neitokaisen mahassa. Herkkuretki ei kuitenkaan päätynyt kovinkaan kivalla tavalla - ensin huomattiin vatsan olevan kuin pallo, sitten hiekkalaatikko joutuikin kovaan käyttöön ripulin takia. Vettä tyttö joi ja joi ja joi, loppua ei meinannut tulla ollenkaan. Oksentamisen (piilopaikkoja löytyi monia, kun Vilma pelokkaana juoksi paikasta toiseen oksennuksien välillä) jälkeen piti jo soittaa päivystykseen ohjeita kyselemään. Lupa tuli tarkkailla tilannetta, ja vaivan jatkuessa tuoda tyttö näytille. Vähän meinasi jo huolettaa neitokaisen vointi, mutta onneksi selvittiin vain säikäyksellä. Pian pimpula oli jo oma vanha itsensä - leikki-iloa ja virtaa löytyi vaikka muille jakaa.

Herkkunapit löytyvät nyt roskiksesta. Ehkä ne kaupan hyllyt seuraavaa kertaa varten antavat tarjolle jotain oikeasti kissalle sopivaa. Toista kertaa ei osteta herkkunappeja vain sen vuoksi, että ne on kissoille tarkoitettu, vaan luetaan takaosan tekstit huolella. Maidot ja suolat saa jäädä pusseihin - etsitään meille jotain oikeasti terveellistä herkkua.

Paljon ensimmäisiä.

Pian kaksi viikkoa eloa uudessa kodissa takana päin. Vilma on oikea vipeltäjä. Kun unilta herätään, on vauhtia enemmän kuin tarpeiksi asti. Suunnattomia loikkia sängyltä sohvalle, seinien kautta tietokoneen päälle, ja taas takaisin.

Koti numero kaksi on myös päästy testaamaan, ja ainakin ensialkuun sopeutuminen taas tuntui sujuvan saumattomasti. Matka kopassa ei ollut pelottavaa, kantajan kävellessä maisemat kiinnostivat kovasti, metrossa oli tarpeeksi rauhallista olla ja ihmetellä.

Myös ensimmäiset pesut suoritettuna - joskin pikaversiona. Lavuaariin laitettiin tassujen alle pyyhe, toinen pesijä piti niskasta kiinni toisen käsisuihkulla suihkuttaessa. Reipas tyttö! Pesijälle itselleen taisi olla pahempi kokemus :) Saa nähdä, oliko tämä vain ensimmäisen kerran onnistuminen. Toinen pesu odottaa lähipäivinä, tällä kertaa pidemmän kaavan mukaan - shampoo ja kunnon kuuraus tiedossa.

Myös kynsien leikkausta ollaan opeteltu - kisuneidin nukkuessa homma sujuu melko vaivatta. Ja leikkaukselle onkin ollut tarvetta, kynnet tuntuvat pienokaisella olevan melko pitkät. Täysin hereillä ollessa leikkaaminen olisi tarkoitus tästä lähtien suorittaa. Tottuisi tyttö siihenkin puuhaan näin heti ensi alkuun.

Ulkoilemassa käytiin tänään toista kertaa. Tuuli tuntuu olevan kamalan pelottava - korvat luimussa neitokainen puhallusta ihmettelee. Tarkoituksena olisi nyt ottaa ulkoilut päivittäiseen rutiiniin. Samalla valjaat voisivat tulla tutuiksi, muutenkin kuin puruleluna :) Viitisen minuuttia tänään ulkoilmaa ja maailman menoa ihmeteltiin. Vauva-askelin tässäkin asiassa eteenpäin.

Vielä on edessä paljon ensimmäisiä, joista melko pian vastassa eläinlääkärillä käynti, ja ensimmäiset rokotukset. Felina onneksi löytyy melkein nurkan takaa, ja ainakin nettikeskustelujen perusteella oikein hyvä paikka pikkuneidin asioida.