Yksinolo..

..ihanaa omaa aikaa vai pakollinen paha? Paavon mielestä ilmeisesti kumpaakin, tilanteesta riippuen. Se viihtyy yksin silloin, kun joku ihmisistä on kotona. Saattaa olla takapihalla helposti tunnin itsekseen. Nuohoaa siellä nurkkia, riehuu tai ihan vain ihmettelee maailman menoa. Nukkuu tyytyväisenä sohvalla, kun muut on takapihalla. Eikä näytä välittävän vähääkään siitä missä muut menevät, jos on vähänkin väsynyt.

Mutta se oikea yksinolo. Miten kukaan voi jättää pienen suloisen Paavon yksin makuuhuoneeseen oven taakse ja lähteä itse ulos?! Tämän päivän yksinolo venyi olosuhteiden pakosta melkein seitsemään tuntiin. Avasin ulko-oven, ja sitten se huuto alkoi. Makuuhuoneen ovea rapattiin, siellä kiljuttiin ja haukuttiin. Sydäntäsärkevää. Reilu puoli tuntia se kesti, kunnes hiljeni viideksi minuutiksi. Hain pennun äkkiä pihalle, ja siellä se sitten viihtyikin. Pitkään.

Miten yksinolo voi saada kaksi niin erilaista muotoa? Viharakkaussuhde on valmis. Toivottavasti viha katoaa pian ja jäljelle jää pelkkää rakkautta.

Pampula 9 viikkoa..

..ja epätoivoinen yritys ottaa kuvat sekä mitat.

Paino 2,6 kg (viikossa +400g), säkä ~25 cm.

Tänään käytiin taas Paavon kanssa Mustissa ja Mirrissä perinteisellä punnitus- ja ruuanhakureissulla. Ruokavarastoja täydensin lihapötyköillä ja maailman herkullisimmilla broilerin sydämillä.

Broilerin sydänten kiehuessa tein satsin valmiita ruokasekoituksia pakasteeseen. Sikanautajauhelihaa, broilerin siipeä, kalamixiä ja naudan mahaa sulamaan - sekoitus ja neljä kananmunaa joukkoon - valmiisiin sadan gramman annoksiin ja pakasteeseen. Sieltä ne on helppo napata sulamaan ja laittaa lisäravinteet joukkoon. Kaikki muutkin ruuat on pakasteessa valmiina sadan gramman annoksina.

Tällä hetkellä Paavo syö kaksi pakasteannosta päivässä, päivittäin vaihtuvia luita lähinnä ajanvietteeksi ja nameina broilerin sydäntä. Aktivointileluihin nakkaan Natural Menua. Sannin päiväannos koostuu yhdestä sadan gramman pötkystä aamulla, broilerin sydäntä / Natural Menua / raksuja nameina ja aktivointileluista. Lihaisan luun Sanni rouskuttaa yleensä iltapuhteeksi, joskaan ei joka ilta kun maha ei sitä kestä.

Ja kun pikku-P sai ne yhdet pissat ulos, on tahti ollutkin melko hurjaa. Kunhan kannetaan sitä takapihalle altiivisesti, ei papereita paljoa enää sisällä vaihdeta. Takapihasta se lähti, ja tänään teki ensimmäistä kertaa pissat metsään eikä pantannut kotiin asti.

Ja torstain ehkä paras asia odotti kotona töistä tullessa. Paavo oli enimmäistä kertaa pidemmän pätkän yksin (nelisen tuntia), kun mulla koitti ensimmäinen työpäivä sitten mammaloman. Eilisen perusteella (45 minuutin huuto yksin jäätyään. Ja me ollaan treenattu.) odotin jotain kamalaa kotiin tultuani, mutta pikkumies (kuten kaikki muutkin) nukkui sikeää unta makuhuoneen oven takana omassa pedissään. Mahtavaa!