Syksykö jo?

Aika juoksee!

Rallytokon treenilöpinät jäivät sitten siihen. En päässyt kuin vajaaseen puoliväliin kirjoitteluissa, vaikka toki kaikki kymmenen treenikertaa saatiin käytyä. Se vaan ei ollut se meidän juttu. Vaikka ihan tokomaista tarkkuutta ja pilkun viilaamista ei tarvittu, ja tekeminen oli heiluvahäntäistä, niin ei. Tekemisessä oli liikaa ns. vapaata aikaa ja odottelua, eivätkä tämän kaksikon halut (=Sannin keskittymiskyky kaikkien ärsykkeiden ympärillä & oma jatkuva varpaillaan oleminen ja kauniista paikallaanolosta palkkaaminen) kohdanneet rallytokon vaatimuksia. Joten se siitä, alket suoritettuna, mutta siihen se jäi. Mutta paljon jäi käteenkin, ja opittiin yhtä jos toista kivasti käyttäytymisestä myös häiriön alla. Ei ne päivät hukkaan menneet.

Mutta nyt on löydetty se oma juttu, ja voi miten innoissaan hihnan täällä päässä ollaan asiasta :) Agilityn alkeiskurssi takana (5x), ja tuolla on löydetty oikea paikka meille molemmille. Sanni tuntuu rakastavan kaikkea, mitä tähän mennessä on tullut treeneissä vastaan. Hyppyjä, putkea, pöytää, rengasta. Odottaa hienosti lähtölupaa, ja täpinöissään inisee odottaessaan. Kun se vaan on niin kivaa!

Seuraavaksi jatketaan agilityn jatko ykkösiin (tuleva viikko treenitaukoa, ei hyvä ;)) & olen kovasti yrittäny löytää meille sopivan vakivuoron, että päästään ominemmekin kerran viikkoon treenaamaan. Hinnat hipoo pilviä, kun lto:n palkoilla mennään. Viikottaiseen treenivuoroon primetime-aikoina saa syytää rahaa 35€ viikossa. Uuh. Parinkympin aamuaika kiinnostaisi enemmän. Pitäkäähän peukkuja, että saadaan sellainen varattua. Sähköpostia odotellessa!

Kisumisujen elo on ollut leppoisaa, ja aktivointia pitäisi noidenkin karvatassujen kanssa harrastaa taas enemmän. Naksuttelu pitäisi aloittaa taas kunnolla & ilmat ovat edelleen otollisia valjasteluihin. Tässä on mietitty, että Vilma olisi varmasti onnellinen vaikkapa tallikissana. Vapaana ulkoilu olisi varmasti Vilman ykkösjuttu maailmassa. Mutta meillä se ei tule ikinä onnistumaan. Haaveillaan omasta rivaripätkästä ja kissojen kunnollisesta ulkohäkistä & valjastelusta omalla pihalla. Voisko joku antaa meille oman rivaripätkän? Ilmaiseksi? Tai vaikkapa sadalla tuhannella?

Vilma on edelleen oma itsensä, supersosiaalinen pikku neiti. Mutta samalla maailman kissamaisin kissa. Siiri puolestaan on muuttunut vähän, mutta ehdottomasti parempaan suuntaan. Neitokainen on nimittäin reipastunut mielettömästi! Ihan parasta :) Kissamaisuutta ei ole huomattavassa samaan malliin kuin tuossa meidän vanhimmassa. Syö matolääke-tabletitkin paljaaltaan rouskutellen.

Mamman mussukat <3

Mökkihöperöt.

Mökillä.

Tytöt pakattiin autoon & hurjasta 14 tunnin ajomatkasta selvittiin yllättävän kivuttomasti.

Normaaliin tapaansa Siiri protestoi reissaamista huutamalla kuin syötävä parin tunnin ajon jälkeen. Neiti ei tykkää matkustamisesta, uusista paikoista, muutoksista ylipäänsä. Huuto loppui noin tunnin jälkeen kokonaan, ja loput matkasta saatiin ajella kopassaan nukkuvaa neitiä katsellen. Mökille päästyä neiti linnoittautui melko tiiviisti sängyn alle. Yöllä kuitenkin kipusi sänkyyn nukkumaan ja reipastui huomattavasti. On vieraillut kertaalleen toisella mökillä, ja siellä käyttäytyikin huomattavasti reippaammin. Matkailu ei ole neidon ykkösjuttu missään muotoa, mutta tätäkin on välillä kestettävä.

Lähinnä Vilman vuoksi. Kun Vilma rrakastaa reissaamista, uusia paikkoja ja muutoksia. Täytyy tehdä kompromisseja, jotta molemmat saavat haluamansa. Tällä kerralla oli mukaan lähtemisen aika, kun reissussa ollaan sen verran pitkään. Vilma on saanut nauttia hihnailusta ja uudesta ulkomökistään. Tyytyväinen tyttö.

Sanni puolestaan hössää menemään minkä ehtii. Malttaa asettua vain, kun kukaan ei liiku kauas eikä tee sen kummempia. Muuten huitelee häntä heiluen pitkin poikin & seuraa kaikkea puuhaa superkiinnostuneena.

Mökkeily jatkukoon.

Rallailua #3 sekä #4

Kas näin, kiekko on vienyt siinä määrin mukanaan, että blogipäivitykset on jääneet entistäkin vähemmälle. Mutta tänään kun on kiekoton päivä, tehdään pikakatsaus menneisiin treeneihin.

Kolmas kerta toden sanoi, toisten koirien seurassa olemisessa nimittäin. Päätin parkkeerata auton kauemmaksi, ja jättää näköesteen sikseen. Kerran tuo pöhähti toiselle treenikaverille, mutta that's it. Loistavaa! Pysyteltiin kuitenkin kaukana muista, ettei kävisi ylivoimaiseksi. Kosketuskepin käytön päätin tältä kerralta jättää vähälle, muutaman pureskelun jälkeen. Kotona se pitää treenata toimivaksi, vaikka välillä tekisi mieli nakata koko keppi nurkkaan. Omat taidot ei tunnu riittävän kosketuskepin seuraamiseen, vaan vaaditaan kärsivällisyyttä ja miljoonia toistoja. Treenailtiin myös laatikkoa (ai mitkä termit?), ja kivasti saatiin etutassut laatikolle.

Neljäs kerta sitten. Otettiin paikka vielä lähempänä toisia, ja hyvinhän se toimi. Keskittyminen tahtoi olla aika nollassa.. Kyllä vain, oma jaksaminen oli ihan hukassa, ja sitä kautta myös Sanni melko pihalla. Kiinnosti kaikki muu, paitsi treenaaminen. Treenien teemana tällä kerralla käännökset, joita opeteltiin minkä jaksettiin. Vähän meni taukoiluksi. Laatikolla oli taas kiva treenata. Nyt pitäis saada takatassut liikkeelle, hitaasti mutta varmasti.

Ja niin, ollaan hiottu oikeaan paikkaan istumista, eikä se pylly enää paljoa kääntyile istu-käskyn kuuluessa lenkillä. Loistoa!

Treenipäiväkirja täytyy ottaa käyttöön! Eikö ne kivat uudet almanakat ala pikku hiljaa taas saapua kauppoihin? Kun syksy on jo niin lähellä :D Kirjakauppaan mars, kun eihän vanhoihin papereihin toki voi uutta treenipäiväkirjaa aloitella.. Jotenkin tuntuu siltä, että tuo kotitehtävien tekeminen vain menee. Keskitytään pitkiin lenkkeihin ja ohituksiin taas suuremmissa määrin, aikasyöppö jääkiekkoa unohtamatta.

Note to self - treenattuja kylttejä:

• Vasen täyskäännös
• Maahan, kierrä koiran ympäri
• Täyskäännös vasempaan
• Täyskäännös oikeaan
• Stop & maahan
• Liikkeestä maahan
• Stop & maahan & kierrä koira ympäri

Loppuun vielä tyttöröistä kuva, joka ei liity mihinkään mitenkään. Mamman mussut <3

Ps. Vilman ensimmäiset valjastelut tälle kesälle! Pieni oli ihan onnesta soikeana, olisi iloisena tervehtinyt vastaan tulevat ihmisetkin, nutusti ruohoa ja kiehnäsi jaloissa. Kotona sitten olikin väsynyt tyttö, jolle ei meinannut edes jauheliha maistua!

Rallailua #2

Kotiläksyt jäivät edellisviikolla aika pitkälle tekemättä.

• Seuraamista vasemmalla puolella on hihnalenkeillä treenattu. Edelleen Sanni seuraa-käskyn kuullessaan tulee helommin oikealle, toki vahvemmalle puolelle. Mutta namikäsi alkaa toimimaan myös vasemmalle, mikä on jo alku.
• Oikeaa kosketuskeppiä en löytänyt edes Petexposta, joten on omilla askarteluilla treenattu (se mitä on treenattu). Täytyy jatkaa etsintöjä, eiköhän se jostain tule vastaan, nettikaupoista mahdollisesti helpommin. Kosketus onnistuu (suurilta osin) jos keppi on kuonon vieressä, mutta liikkeessä edelleen menee jyrsimiseksi. Harjoittelua lisää!
• "Oikealta sivulle" & "vasemmalta sivulle"-alkeet on kosketuskeppi-treenaamattomuuden myötä jääneet haaveeksi, perusasioista liikkeelle, ja sitten liikettä kasaan.

Tällä kerralla uusina asioina aloiteltiin opettelemaan "istu > maahan > liikkeelle"-kylttiä ja "liikkeestä maahan > liikkeelle"-kylttiä.

Käskyt sinällään toimivat ok. Mutta perusasentoon istuminen on vaikeaa. (Oikeita sanoja en näille vielä osaa, kun ei ole tarvinut käyttää, mutta > ) Sanni istuu vinoon. Seuraa vieressä, mutta pyllyn laittaa maahan kääntäen, että saa katsekontaktin samalla. Samoin liikkeestä maahanmeno on vino. Katsekontaktia hakee samalla. Käytännössä Sannin naamasuunta on oikealle, kun sen pitäisi olla eteenpäin. Eli 90´ heittoa.

Kuten ohjaajakin sanoi, kontaktin hakeminen on arjessa loistava homma, rally-tokossa ei niinkään. Ymmärrettävästi. Yhdessä mietittiin, miten liikeet saisi suoristettua. Apuun otetaan kosketuskeppi, kun se saadaan treenattua toimivaksi. Ja suhteessa koiraan saan nyt itse liikkua oikeaan asentoon. Saadaan Sanni sillä tavalla perusasentoon, ja toivottavasti sitä kautta oppimaan, mihin palkka tulee, ja missä on "hyvä olla".

Saatiin ohjaajalta paljon kehuja Sannin toiminnasta. Vaikka arkailee välillä, ei jää jumiin arkailujensa kanssa. Ottaa kontaktia minuun, tykkää tehdä yhdessä, häntä heiluu tehdessä, ja ulkopuoliselle tekeminen kuulemma näyttää iloiselta yhdessä tekemiseltä. Ja sitähän tässä haetaankin. Eikä tänään tarvinut olla autoesteen takana, vaan näköyhteys toiseen koiraan oli koko ajan, ilman sen kummempia ylimääräisiä pöhinöitä. Mamman mussu <3

Nyt sitten kahden viikon tauko pääsiäisen vuoksi, ja tavoitteina olisikin seuraavaan kertaan mennessä:

• Opetella kosketuskepin käyttöä (tämän pohjalta), ja sitä kautta treenaillaan sitten kylttien tehtäviä.
• "koira eteen, oikealta sivulle" ja "koira eteen, vasemmalta sivulle"
•  "istu > maahan > liikkeelle" ja "liikkeestä maahan > liikkeelle"
• Ja sitä perusasentoa!

Mukavaa oli! Ilolla taas seuraava kertaa odotellessa :)

Sannin iltalenkin ABC

Mitä me osataan:

• poukkoilla hihnalenkillä laidasta toiseen ja takaisin, ja taas ja taas..
• syödä kaikki räkäpaperit, mitä joku on heitellyt pitkin maita ja mantuja
• innostua jokaisesta hissistä tulevasta naapurista (Kun ihminen ei tajua ottaa meitä paikkaan kauemmas hissin ovesta). Ja sitten hypätään! Onneksi vain kerran, ja palataan taas sivistyneen koiran käytökseen.
• innostuessa nylkyttää, aina ja kokoajan. Kieltämällä kyllä osataan myös lopettaa, mutta sitten jäädään viereen ulisemaan ja aivastelemaan, kun niin tekis mieli.

Mitä me OSATAAN:

• ohittaa toisia koiria (ainakin vähän)
• tulla ihmisen viereen, jos joku häiriö ( = ihminen tulee vastaan millä kulkuvälineellä vaan / koiran haukku kuuluu)
• pysähtyä paikkaan, vaikka ihminen kävelee pois, ja liikkua vasta luvan kanssa
• tulla luokse, kun vihellys kuuluu, oli mielenkiinnon kohteena sitten mitä vain (Innokkaimmat ryntäykset aiheutuu linnuista. Tsirp.)

Rallailua #1

Kas niin, ensimmäinen treenikerta Heiluvan Hännän Rally-Toko-kurssilla käyty. Paikkana Heurekan parkkis (törkyinen ja märkä ;)),  johon yritettiinkin käydä tutustelemassa etukäteen sekä eilen että tänään ennen treenejä. Jottei pöhinä-pirkko nostaisi päätään.

Mutta kuinkas kävikään? Paikalle koitin mennä rauhallisesti ja naksuttelemalla kontaktista. Toisen koiran nähdessään Sanni epävarmaili myös kurssin Elina-ohjaajasta ikävän, ja laittoi huutokonsertin pystyyn. Kontaktin saaminen meinasti olla vaikeaa, mutta onneksi päästiin auto-esteen taakse rauhoittumaan. Siellä käsi-kohdennusta, ja löydettiin hetkellinen rauhoittuminen. Kunnes paikalle kaarsi toinen auto, suoraan meidän viereen, ja kolmas treenikaveri tuli paikalle. Meinasi Sanni taas revetä liitoksistaan, kunnes koira meni ohi, ja saatiin taas kontakti kuntoon.

Mutta > tähän oli varauduttu, ja oikeastaan päästiin tosi vähällä! Tarkoituksella etsinkin meille ulkona pidettävät treenit, jotta päästäisiin vähän vähemmällä jännityksellä. Ainakin näin alkuun meidän porukka oli pieni ja mukavan oloinen. Touhukas schipperke ja rauhallinen suursnautseri. Kumpikaan ei sen kummempia huomioita kiinnittänyt Sanniin, joten siltä osin päästään varmaan suht kivuttomasti eteenpäin.

Sitten itse treeniin.

Alkuun katsekontaktia, jota Sanni osaa tarjota jo kivasti. Tätä täytyy vielä vahvistaa, ja saada katsekontaktista pidempi. Nykyisellään se meinaa välillä mennä vilkuiluksi > silmiin-taskuu-silmiin-käteen-silmien suuntaan-taskuun-silmiin. Oltiin jo jossain vaiheessa saatu vahvistettua sitä pidempikestoiseksi, kunnes lipsuttiin ja keskityttiin muihin asioihin. Nyt taas tsempataan, pelkästään hissimatkoilla tuohon voi helposti kiinnittää ekstrahuomiota.

Sitten saatiin kosketuskepit lainaksi. (Omaa olen yrittänyt metsästää, vielä ei ole löytynyt. Ilmeisesti HH:llä on kepit tilauksessa, ja ohjaaja lupasi tuoda heti ostettavaksi, kun niitä saa käsiinsä.) Ensin kohdennusta keppiin - naks ja nami. Kun se oli suht hallussa (ilman kepin syöntiä..), keppiin liikettä > kosketus > naks ja nami.

Seuraavaksi yritettiin opetella kepin avulla "koira eteen, oikealta sivulle" ja "koira eteen, vasemmalta sivulle"-alkeita. Väsymys voitti ja keskittymiskyky katosi, joten annoin Sannin puuhata omiaan. Homma ei kiinnostanut enää yhtään, joten ei väkisin. Palkkailin katsekontaktista ja satunnaisista keppikosketuksista, annoin haistella ja touhuta, otettiin välillä juoksussa seuraamista, jotta saatiin häntä taas heilumaan, ja Sannille energisempi olo.

Käytin Sannia treenimielessä jo vähän lähempänä toisia koirakkoja, ja alkukankeuden jälkeen sujui hyvin ilman pöhinää. Liian lähelle ei mennä vielä, vaan toivotaan pikkuhiljaa pääsevämme liikkumaan pois auton takaa. Eikä se ohjaaja-tätikään ollut ensireaktion jälkeen yhtään pelottava, vaan haluan-pussailla-sinua-ihana! (Saa nähdä, oppiikohan tuo koskaan, ettei vieraiden pussailu yksinkertaisesti ole hyväksyttävää!) Hyvin meillä meni. Kivaa oli, ja innolla taas odotellaan maantantaita! :)

Kotiläksynä:

• seuraamista vasemmalla puolella (Näyttely-haaveita kasvattaessa opettelin alkuun seuraamisen oikealla, mutta nyt sitten vaihdetaan. Varmasti mulle vaikeampi paikka, kun täytyy opetella palkkaamaan vasemmalla kädellä.)
• kosketuskeppiin kohdentamista (Ja askartelemaan väliaikainen keppi!)
• "oikealta sivulle" & "vasemmalta sivulle"-alkeita

Ensimmäistä kertaa ikinä..

..me ohitettiin rähisevä koira! Mahtavaa! Nautitaan tästä, edes seuraavaan lenkkiin asti :)

Kas tässä..

..jenkki kauneimillaan!

Siinäpä se, Sahkun ah-niin-kaunis turkki! Juoksujen jälkeen karva alkoi irtoamaan tukottain, eikä loppua näy. Kasvattajalta pyydettiin lupa ottaa furminaattori käyttöön, jotta saadaan neiti edes vähän siistimmän näköiseksi. Ja kuinkas siinä sitten kävi?

(Jalkojen osalta vielä jenkkimäisyyttä nähtävissä, kun oikeasta kulmasta katsoo!)

Eipäs paljon kuinkaan. Kyljistä lähti höttöä. Jaloista piti repiä, jos aikoi saada näkyvää tulosta. Joten siinäpä se, meidän uusi tyttö. Odotellaan trimmiin menoa (kts. toinen kuva ylhäältä) ja kasvattajan näkökulmaa. En haluaisi ajella koneella, jos joku muu vaihtoehto olisi. Ääh. Mie en oo missään nimessä sitä mieltä, että turkkirodulta turkkia pitäisi ns. syyttä suotta katkoa. Ehkä tässä tilanteessa kuitenkin syytä löytyy.

Ja vielä bonuksena Sannin onnen hetki, kun sai leikkiä mummoa! Korvat oli vielä pesun jäljiltä märät, joten vetaistiin Vilman villapaita päähän, että päästiin iltapissalle.

..ja lenkille!

Kyllä tuosta Pallerosta saa välillä olla ylpeä lenkkeillessä. Nykyään sitä voi pitää irti, vaikka ihmisiä tulisi vastaan - kävellen, juosten, pyörällä - lönkyttelee nätisti vieressä ruokaa kärkkyen.

Jos meille joskus toinen koira tulee (jos ;)), niin tietääpä, mitä tämän neidin kohdalla opittua jatketaan. Vahva luoksetulo pienestä asti, ja käsiruokinnan puolesta lippu korkealla.

Nyt ei jakseta puhuta toisten koirien ohittamisesta, nyt keskitytään positiivisiin asioihin!

Mökkihöperöt

 Torstai-iltana kantokopat otettiin valmiiksi esille, ja yllättäen neiti Rakastan Matkustamista hyppäsi heti kyytiin.

Siiri malttoi olla reippaana avustajana pakkausten kasaamisessa > kun ruuat otetaan esille, ei voi muuta kuin pysyä lähietäisyydellä. Sannia ei touhutus paljoa hetkauttanut, vaan oli aikaa keskittyä olennaiseen.

Myös matkahiekkalaatikossa voi kulkea paikasta A paikkaan B, kunhan pääsee mukaan!

Määränpäässä Forssan mökillä meitä odotti ihmiskavereiden lisäksi Veera-kaveri. Vilma ei Veeruskaa paljoa ujostellut, joskaan ei lähikontaktiinkaan helpolla päästetty.

Lauantain kunniaksi Sanni pääsi nauttimaan ihanasta ilmasta vapaana touhuten, tietenkin ihanan Veera-kaverin kanssa.

Lenkkeilyn jälkeen rentouduttiin..

..jokainen omalla tyylillään.

Illalla Vilma löysi mökin katosta jotain erityisen kiinnostavaa.

Ihan omin avuin hyppy ylös ei onnistunut, apuvoimia onneksi löytyy tilanteeseen kuin tilanteeseen.

Siirikin tahtoo.

Siellä ollaan!

Ihana mökkireissu, ihanien enemmän ja vähemmän karvaisten kavereitten kanssa. Kiitos kaikille <3

Huomista odotellessa!

Takana viikko sairastelua. Tylsyys meinaa viedä mennessään. Onneksi on kaverikolmikko seurana, ollaan saatu viikko kulumaan kaikesta huolimatta suht kivasti :)

Parvekkeella riitti ihmettelemistä.

 

Vilma rallaili itsekseen aina siihen asti, että muut tulivat paikalle. Arvonsa tuntevana neitinä puuhastelu lopetettiin muiden löydettyä paikalle. Ja kyllä, myös kamera oli myöhässä.

Sannin viikko on tainnut olla vähän tylsää. Kun mennään ulos, vapaana ei pääse juoksemaan. Lisäksi mamma puhisee ja kröhisee siihen malliin, ettei matka oikein taitu, ja lenkit on jääneet turhan lyhyiksi. Aktivointia on sisätiloissa ihmetelty minkä on jaksettu, ja siksipä neiti sai ensimmäistä kertaa elämässään puuhamaton, josta herkkuja ei niin vain ongittukaan. Pää maton sisällä ratkaisi kuitenkin ongelman!

Tuonne jos pääsis..

Mutta huomenna meillä alkaa taas arki. Mamma ottaa suunnan töihin. Ihan alkuun ilmojen odotetaan parantuvan, me voitais jo mielellään jättää lumituiskut ja lumipallotassut odottelemaan seuraavaa talvea! Toisekseen juoksut saisivat jo loppua, kun se vapaana juoksenteleminen olisi niin kivaa. Ulina-aivastelu-näykkimis-nylkytysyrityksiäkään ei välttämättä tulla kaipaamaan.

Koko kolmikko saman katon alla

Mamma on laiska blogipäivittäjä, kahden blogin päivittäminen tuntuu täysin mahdottomalta, yhden kanssa voisi saada jotain aikaan. Karvakaverit rinnakkain, mitäpä tuota erottelemaan, kun arki kuitenkin jaetaan porukalla.

Ikuisuushiljaisuuden jälkeen arki sujuu mukavasti - kotona köllötellen, uutta ihmetellen, kehräten ja häntää heiluttaen. Meillä on hyvä olla <3