Baby proof

Viikonlopun suunnitelmiin kuuluu kodin valmistaminen pienen täystuhon saapumista varten.

Makkareita meillä on kaksi, toinen 'päämakkari' ja toinen kissa/vierasmakkari. Meidän nukkumajärjestelyt on tähän asti menneet niin, että ihmisväen makuuhuone on kissavapaata aluetta. Avoa kun tuo kissanhilse sängyssä tuppaa niiskututtamaan. Sanni sen sijaan on toiminut makkarin vakikalusteena. Samoilla linjoilla jatketaan, mutta vaihdettiin kissojen tavarat pienempään makkariin, ihmis- ja koiratavarat isompaan. Sängyn viereen mahtui iso kevythäkki, joka toivottavasti ilahduttaa Paavon petipaikkana. (Alunperin ostettiin se autoon matkustuspaikaksi, mutta ei ollutkaan ollenkaan niin toimiva kuin kuviteltiin.) Makuuhuoneen on tarkoitus toimia myös Paavon yksinolopaikkana - nyt kun vaihdon myötä tilaa on tarpeeksi.

Sanni ilmeisesti päätti, että antaa meille ajattelemisen aihetta pennun hankintaan. Kakkasi eilen sisälle kolme (kolme!) kertaa. Maha on vähän löysällä, joten kakat ymmärretään. Mutta viestikin ymmärrettiin. Muistatteko, millaisia ne koiranpennut on? Tätäkö te haluatte seuraavien kuukausien olevan? Kannattaako? Ollaan eletty vähämattoista elämää jo muutenkin, mutta nyt on loputkin matot nostettu kaappiin piiloon. Sanomalehdet toimikoot sisälle pissaamisen alustoina, matot ehditään laittaa lattioille sitten joskus kuukausien päästä.

Takapiha pitää vielä pentuvarmistaa - aidan koloista mahtuu nimittäin vilahtamaan pieni shetlantilainen ihan helposti. Kompostikehikot ja nippusiteet on hankittu, nyt vain asennetaan ne paikoilleen.

Muuten kaikki alkaakin olemaan valmista riiviön kotiutumiselle. Viikonlopun muut aktiviteetit sisältääkin paljon ulkoilua ja auringosta nauttimista - nyt kun Sannin sterilontihaavat ja muut vaivat (kaulurin ilmasuutin hinkkasi lavan päälle melko ikävän kolon) alkavat pikku hiljaa hellittämään, ja ollaan saatu touhutättärä takaisin.

(Mutta eihän tuollainen suloinen ja rauhallinen pikkukoira voi mitään tuhoja saada aikaan.. Eihän?)

Paavon pentutesti

Pilvimarjan seitsikon pentutestaus on nyt tehty, ja meidän pentuvalinta varmistui. Tätä poikaa katselin kaihoisasti jo syntymäpäivän kuvista, ja pentujen kasvaessa luonnekin natsasi kohdilleen. Siinä se nyt on - Jokeri aka Paavo.

Tänään sain Sirpalta kirjallisen infon Paavon (6 vkoa) pentutestistä.

Pentutesti tehty 10.4.2013. Testaajana Pekka Korri - kennel Tending, Opaskoirakoulu. Jokaisessa osiossa annetaan pisteitä yhdestä viiteen.

1.) Käyttäytyminen sylissä
5 p. "Erittäin rentoutunut"

2.) Luoksetulo, rohkeus
5 p. "Tulee rohkeasti ja reippasti." Aluksi uninen. Leikkisä.

3.) Kontakti
5 p. "Avoin, ystävällinen, vapautunut." Leikkisä.

4.) Taistelutahto
5 p. "Taistelee keskittyneesti, hyvä ote." Ravistaa kovasti.

5.) Taistelutahto, ajava saalisvietti
4 p. "Ryntää perään, jää sinne."

6.) Alistus
3 p. "Rentoutuu osittain, vastustaa jonkin verran." Pientä ääntä.

7.) Palautuminen
5 p. "Palautuu välittömästi". Puree sormia.

8.) Ääniherkkyys
5 p. "Ei pelkää / menee heti tutkimaan."

9.) Käyttäytyminen pöydällä
5 p. "Liikkuu järkevästi ja rohkeasti, häntä ylhäällä." Kirmailee.

10.) Laumavietti (seuraaminen)
5 p. "Seuraa vapautuneesti, rohkeasti." Leikkisä.

11.) Toimintakyky
5 p. "Erittäin hyvä."

12.) Hermorakenne
4,5 p. "Hyvä / Erittäin hyvä."

Muuta
Utelias, reipas, rohkea, vilkas pentu. Rauhallisen ohjaajan koira (vilkas ohjaaja + vilkas koira = katastrofi). Potentiaali vireeltään ja energialtaan tokokoiraksi, ei tarvitse viritellä eikä hakea draivia tekemiseen, vaan tekee omalla moottorillaan.

Vihdoin!

On haaveiltu, etsitty, petytty ja toivottu. Mutta nyt se on varmaa - meidän shelttihaaveet toteutuu, ja yksi näistä seitsemästä kääpiöstä kotiutuu parin viikon päästä. Kuvassa ipanat ensivisiitin aikaan, kolmeviikkoisina. Nyt ikää kuusi viikkoa.

Shelttikuume.

Ei mulla muuta.

Odotus alkaa olla lopuillaan!

Perjantaina se vihdoin kotiutuu, meidän toinen kisuneiti <3

Viimeistä viedään

Enää yksi yö tässä kodissa. Sitten meitä odottaa uusi, isompi, ihana koti. Toivottavasti Vilma on edes puoliksi yhtä innoissaan kuin me, sitten kun uutta maailmaa pääsee haistelemaan. Luulisi kelpaavan. Tilaa kun riittää huomattavasti enemmän, ja ulko-ovesta astuttaessakin löytyy paljon kivemmat valjastelumaastot. Onneksi kaikki omat rakkaat tavarat saa Vilmakin mukaansa, ja uusia on hankintalistalla pitkä rivi.

 

Täällä ollaan viime päivinä ihmetelty tyhjiä pahvilaatikoita..

..kiipeilypuun uutta ilmettä..

..sekä tyhjeneviä kaappeja ja hyllyjä.

Huomenna matkataan uuteen kotiin, ja toivottavasti pian saadaan myös se kissakaveri rinnalle. Vahingosta viistastuneena jätän iloitsemisen nyt vähemmälle, vaikka sisällä meinaakin tapahtua ties millaista hypähtelyä. Toivotaan, että kaikki menee hyvin. Vaikuttaa nimittäin ihan erilaiselta entä edellinen ehdokas, kaikin puolin. Palaamme asiaan, kun jotain palattavaa on. Siihen asti tassut ristissä!

Muutoksen tuulia

Niin me sitten ollaan etsimässä meille uutta karvakaveria. Pieni Miisa-neiti ei sitten ollutkaan se meidän vauva. Yhteydenpidon (tai lähinnä sen puutteen) jälkeen ja muutamien pienten mutta sitäkin tärkeämpien faktojen jälkeen päädytiin ratkaisuun, jossa ilmoitettiin pentukotiin, ettei me ikävä kyllä otetakaan tyttöä meidän eloa ilostuttamaan. Tosi kurjalta tuntuu tämä ratkaisu, mutta ei oikein muutakaan osattu tässä tilanteessa tehdä. Pentukoti ei vaikuttanut ollenkaan luotettavalta, joten parempi näin. Mietitytti asia nyt loppumetreillä aivan liikaa. Nyt sitten on jatkettu etsimistä, ja toivottavasti jo pian löydetään se oma pieni nuppunen.

On ollut hirmuisen huono onni nyt tämän pennun löytämisen kanssa. Vaikka omasta mielestäni olen vain asiallisiin ilmoituksiin ottanut yhteyttä (ja niistäkin vain niihin oikeasti hyvän oloisiin), niin silti on asiat menneet ei-niin-hyvin. Mutta odottamalla ja etsimällä me vielä löydetään se meille tarkoitettu vauva, ihan varmasti!

Muuten elo on sujunut aika samalla tahdilla. Vilma voi hyvin. Odotellaan kovasti uuteen kotiin muuttamista, joka onkin jo kulman takana. Lisää tilaa neidille temmeltää. Ollaan valjasteltu minkä sää on sallinut. Lähinnä kyllä pikaisia pihapiipahduksia, pidemmät ulkoilut antavat edelleen odottaa itseään. Kai nämä pakkaset jossain vaiheessa loppuvat. Silittelyä ja sylistelyä jatketaan minkä ehditään. Ei valittamista :)

Viikonlopun kuulumiset

Meillä on sitten edellispäivityksen ehtinyt Viipun kanssa tapahtua monenlaista. Kuinkas muutenkaan, kun kyseessä on aikamoinen energiapakkaus! Tällä kertaa mennään kuvakavalkaadin kautta läpi nämä muutamat päivät.

Steriloinnin jälkeen neitillä on vauhtia riittänyt, etenkin leikkausta seuraavana päivänä. Tyttö huiteli menemään ilman mitään tietoakaan edellisestä päivästä, vaikka kuinka yritettiin rauhoittaa menoa. Mutta minkäs teet, kun neiti kimpoilee pitkin seiniä tylsistyneenä, kun kukaan ei edes leikitä.

Riehunnan (vai minkä lie) tuloksena kuitenkin liimalappuun alkoin valua haavasta nestettä. Kudosnesteeksi arveltiin, mutta kun normaaliudesta ei oltu varmoja, otettiin suunnaksi Viikki ja päivystävä ell. Vilma onnellisena hyppäsi kopan kyytin, ja matkusti automatkan mukisematta. Kaikki reissut on edelleen ihan hirmu kivoja, vaikka edellispäivän reissulla päätyikin ehkä vähän ikävämpään leikkaus-tilanteeseen.

Eläinlääkäri otti liimalapun pois haavan päältä, ja päättikin sitten, ettei sitä tarvi takaisin laittaa. Lapun poisto kun ei mitään juhlaa ollut (ensimmäistä kertaa Vilman näin ihmistäkin läpsivän, että lopettaisi jo. Kynsiä ei silti havaittu esillä oleviksi.), ja haava oli tosi hyvän näköinen. Kuva otettu kotiin palatessa, eikä siitä nyt kovin hyvin selvää saa. Mutta nätti jälki oli, ei mitään merkkiä märkimisestä tai haavan avautumisesta. Sukkapukua pidettiin laastari haavan päällä vielä seuraavanakin päivänä, mutta ei tyttö kovin paljoa ole haavaa kohtaan kiinnostusta näyttänyt. Kaikki hyvin siis tällä hetkellä, toivotaan, että suunta pysyykin samana.

Saatiin me myös postissa ihka ensimmäinen Zooplussan tilaus. Laatikko oli ihanan iso pikkukisun leikittäväksi.

Sisältö oli aika pitkälle tuossa. (Ruuista yhdet herkkunapit kuvasta puuttuu.) Vähän hankala on Vilmalle ollut löytää kelpaavaa märkäruokaa - yhtenä päivänä joku on suurinta herkkua, kun taas toisena se ei maistukaan oikein millekään. Päädyttiin nyt kuitenkin pariin hyväksi havaittuun, jotka toivottavasti jatkossakin maistuu.

Mutta se, mikä kiinnosti kaikkein eniten, oli uusi kantokoppa! Kokoamisvaiheessa Vilma oli tiiviisti mukana, milloin mitäkin reunaa haistelemassa.

Ja valmistuikin se viimein, niin pääsi sisälle asti haistelemaan. Koppien kanssa meillä ei ikinä ole ollut ongelmaa - nytkin Vilma saman tien meni koppaan sisälle ihmettelemään.

 

 

Ja lyhyiden haisteluiden jälkeen testi-makaamaan. Kopalla on kovasti kokoa pienen 3,2 kiloisen neidin ympärillä.

Vilman valinnaksi osoittautui kuitenkin ikioma rakas koppa, johon oli parempi mennä pötkölleen.

 

Vertailua varten vielä molemmat kopat vierekkäin. Uusi on kokoa xl, vanhempaa kyllä huomattavasti isompi. Meidän uudesta neidistä kun kaiken järjen mukaan pitäisi kasvaa isompi pikkukisu, ja voihan tuo Vilmakin tuosta vielä innostua ja ottaa kasvupyrähdyksen. Ja ainaki ensialkuun varmaan mahtuvat molemmat samaan koppaankin, ainakin fyysisen koon perusteella ;) Reissukissaksi pitäisi uusikin totuttaa, kun kuljetaan aika-ajoin pohjoiseen asti monen tunnin junamatkoja. Toivotaan, että totuttaminen sujuu edes puolet yhtä helposti kuin Vilma-neidillä!

Uudesta vauvasta emme ole edelleenkään nähneet kuvia lukuunottamatta karvaakaan. Täytyy odottaa vielä lauantaihin asti, niin sitten viimein! Ei malttaisi, ei millään. Mutta sitten sen lauantain jälkeen ei olekaan enää kuin pieni hassu hetki, että saadaan karvakaveri kotiin asti. Toivottavasti ollaan osattu varautua sitten tarvittavalla tavalla, ja muistettu hankkia kaikki tarpeellinen. Vinkkejä kyllä otetaan mielellään vastaan :)

Vielä lopuksi vielä SUURI KIITOS Pilville ja Pikkikselle ihanasta yllätyspaketista, joka postista haettiin lauantaina. Me tykätään :)

Pitkä perjantai

 

Neiti riehuräyhä on ihan rakastunut yhteen kepin päässä heiluvaan kilisevään palloon, josta löytyy myös yksi höyhen.

 

Neiti kyllä tietää, missä lelu piileskelee silloin, kun ei oo leikkiaika. Ja vaativalla maukumisella sekä laatikon raapimisella tietää saavansa leikkikaverin.

Leikkihetkiä odotellaan innolla. Suoraa ulkoa tullessa huiska täytyy kaivaa esiin. (Eikä typsyä muuten vaivaa valjaiden olemassaolo lainkaan. Mihin nuorena tottuu..?)

Tänään kuitenkin hain Felinasta kotiin ei-niin-riehuvaisen tyttösen. Sterilointi siis suoritettu, ja ainakin toistaiseksi kaikki mennyt oikein hyvin. Muutaman tunnin neiti vain köllötteli, pupillit suurina makasi sylissä ja ihmetteli, mitä täällä oikein tapahtuu.

Mutta sitten kun vauhtia alkoin löytymään, Vilma huomasi miten se pirun sukka haittaa tätä elämistä! Riehumalla ja repimällä se hyvin puikahti kokovartalokääreestä vaippamalliksi. Ollaan sitä välillä laitettu takaisin paikalleen, mutta repiminen alkaa saman tien. Katsotaan nyt, saadaanko sitä ollenkaan pysymään päällä. Toistaiseksi Vilma on kyllä antanut haavan päällä olevan siteen olla melko rauhassa, ja keskittynyt pesemään näkyviä osiaan.

Eläinlääkärissä tutkittiin myös sydäntä - ultraus, jotta tiedetään, missä mennään. Taidetaan kummiskin keskittyä huomenna asiasta kertomiseen tarkemmin. Tänään meitä väsyttää. Jokaista. Yöllä heräsin neidille antamaan ruuan, ja huolehtimaan sen myös tarjolta pois. Sittenhän ei vauhti-Viipu antanutkaan kenenkään hetkeen nukkua, ja tämä perjantaipäivä onkin menty nukkumattoman yön koomassa.

Huomenna taidetaan saada myös uuden vauvan kuvia näytille. Se on pienen ensitapaaminen edessä! On tätä odotettukin :)

Kotioleilua

Me ollaan edelleen pidelty pakkasia. Käyty kumminkin päivittäin muutaman viisiminuuttiset happihyppelyt omalla pihalla. Vaikka neiti innokas ulkoilija onkin, ei se kylmä ilma ihan niin houkuttelevaa ole. Melko useasti tulee vain ulko-oven lähistölle katselemaan, mutta päättää sittenkin jäädä sisälle ja kurkkia ikkunasta miten toiset paleltuu.

Uutta kameraa ei olla päästy kuin parin räpsyn verran ihmettelmään. Viipua kameran naru kiinnostaa kovasti. Vastaisuudessa siitä taida leluksi olla, eiköhän tuota leikittävää löydy muutenkin :) Tuparilahjaksi neiti sai uusia palloja ja harjan. Ihana, kun muistavat kisua lahjoa. Ei me itse mitään oikeasti tarvitakaan, vaan oikein hyvä mieli tuli pakettia avatessa :) Tuparihälinästä ei neiti ollut moksiskaan. Alkuun nukkui pari tuntia, välillä kurkki maailman menoa, ja sitten virkistyneenä leikki ja touhusi ilman huolen häivää. Vilma totta tosiaan rrrakastaa ihmisiä, kaikki on vaan niin kivoja!

Iki-ihanalla pesulla käytiin tuossa viikolla. Nätisti typsy antaa itsensä pestä, vaikkei varmasti maailman nautinnollisinta puuhaa olekaan. Pesun jäljiltä vauvamahan vaaleanpunaisuus näkyy aika selvästi. Vaikka neiti alkaa olla jo melko iso tyttö! Perjantaina meitä kutsuu Felina ja leikkauspöytä. Steriloinnin aika. Sopivasti ennen uuden tulokkaan kotiutumista ehditään tämä hoitaa alta pois. Ensi viikonloppuna sitten toivottavasti päästään meidän uutta pikkuneitiä katsomaan! Sitten jos uskaltaisin jo vähän iloitakin, ja toivottavasti vauvasta löytyis jo jokin otos näytille :)

Jos uskaltaisin..

..olisin nyt onnellinen. Meille viimein löytyi uusi pieni, ihana pieni karvapallo!

Pelastetaan Kissat-kisusta viimein saatiin infoa, jossa kerrottiin, ettei neiti enää tarvitsekaan uutta kotia. Kunnes sitten hetken päästä ilmoitettiin, että tarvitsee sittenkin. Jos olisivat tulleet vierailulle, ja oltaisiin katsottu, miten neidit tulevat keskenään juttuun.

Samoihin aikoihin kuitenkin löydettiin yksi mielenkiintoinen Apula-ilmoitus. Johon saatiin asiallinen vastaus, minkä jälkeen puhelinkeskustelu, ja lopulta varaus meille yhdestä vauvasta.

Päätettiin siis jättää tuo aiemmin mainittu kissaneiti jonkun toisen kotia ihastuttamaan (Sille neidille kyllä varmasti koti löytyy, on sen verran suloinen ja herttaisen oloinen pakkaus!), ja tehdä varaus asiallisten yhteydenpitojen jälkeen pienestä helsinkiläiskissasta. Toistaiseksi varmaa päätöstä ei ole tehty siitä, mikä pieni pentueesta meille jossain vaiheessa kotiutuu, vaan katsellaan tarkemmin, kun ovat vähän kasvaneet, ja luonteet kehittyneet.

Mutta totta tosiaan, jos uskaltaisin, olisin nyt hirmuisen onnellinen. Uskallan kuitenkin ehkä vain pienellä varauksella. Jos joku nyt kuitenkin meneekin vikaan, jostain tietämättömästä syystä. Kun ei koskaan tiedä. Eikä ainakaan tämän etsimis-prosessin jälkeen uskalla luottaa. Vaikka nyt vaikuttaakin hyvältä. Puhelimen päässä mukava ihminen. Ja ne pienet, syötävän suloisia pakkauksia!

Pidetään kaikki nyt sormet ja varpaat ristissä, jookos?

Ulkoilua ja vauva-haaveita

Täällä on ihmetelty pakkasia, ulkoiltu sään salliessa ja puuhailtu sisätiloissa minkä ehditty.

Yhtenä päivänä, kun viimein vähän oli lämpimämpi ja ihana ilma, päästiin ensimmäistä kertaa pitkä kävelylenkki käymään. Tunnin verran käytiin kiertelemässä Hietaniemen hautausmaata, ja pikku-Viipu tykkäsi kovasti :) Kuin me kävelyttäjätkin.

Lintuja näkyi paljon. Lammikossa pyörivät oli kaukaa katsottuna oikein kivoja. Vaan kun liikkuivat vähänkään lähemmäksi, ei Vilmalla enää ollut kivaa.

Hautausmaan suojissa oli ihana kierrellä ja katsella paikkoja, ja pikkulintujen väijyminen oli ihan ykköspuuhaa.

Puihinkin neiti kävi "kiipeilemässä". On se vaan hurja :D

Oma aika on Viipun kanssa touhuamisen ja uuden työpaikan kuvioihin totuttelemisen lisäksi menny pienten kisujen ihmettelemiseen. Ollaan siis etsimässä uutta kisua Vilmalle kaveriksi. Ilmoituksia on kamalasti, ottajia varmasti myös. Lähinnä ollaan keskitytty tutkimaan Rekku Rescuen ja Pelastetaan kissat-sivuja. Jälkimmäisestä otettiinkin yhteyttä, ja sovittiin, että jos ollaan valmiita yksi pikkuneiti ottamaan meille, niin neiti muuttaa tänne pian. Lupasivat soittaa heti samana päivänä takaisin, mutta keskiviikosta on jo aikaa, eikä vieläkään ole mitään kuulunut. Harmitus on kova, kun jo ehdittiin asennoitua ja ihastua pieneen. Oon itse yrittänyt ottaa yhteyttä sinne suuntaan, mutta tuloksetta. Odotellaan nyt vielä jonkin aikaa, ja sitten täytynee luovuttaa. Jatketaan odottamista, ihmettelemistä ja toivomista. Pienelle olis täällä rakastava koti ja pieni karvakaveri tarjolla!