maanantai 20. huhtikuuta 2015

99 problems.

Ongelma ilman selkeää ratkaisua. Kysymyksiä ilman oikeita vastauksia.

Miten te muut yksinasujat, kahden tai useamman koiran omistajat toimitte, kun toinen koira harrastaa? Miten työpäivän jälkeen tapahtuva harrastaminen järjestyy käytännössä?

Olen jumittanut haaveeseen auton paluusta. Kun olisi auto, Sanni saisi odottaa aktiviteetti x:n ajan autossa. Kun olisi auto, me tehtäisiin sitä ja tätä, ja toimittaisiin niin ja näin. Mutta kun ei ole.

Entä miten ratkaistaan se suurin pulma? Se, jossa ääni pään sisällä vakuuttaa, ettei toista koiraa voi jättää yksin kotiin. (Miksi ei voisi?) Samaan aikaan toinen ääni kertoo, että kyllä se pärjää. Se on lenkitetty ja tyytyväinen. Se ei kaipaa eikä vaadi yhtä paljoa, kuin toinen. Toisen kanssa sen sijaan on tehtävä. Ja halutaan tehdä. Sillä tavalla me kaikki ollaan tyytyväisempiä.

En jaksa uskoa, että olen ainoa näiden kysymysten kanssa painiva. Jollain on varmasti olemassa joku fiksu ratkaisu. Jokin keino päästä eroon tuosta henkisen puolen ongelmasta. Onhan?

Ps. Paavon kesän agilitytreenien osalta ongelma on onneksi ratkaistu, kun Sanni saa torstaisin seurakseen meidän vakihoitajan. Helpotus on suuri!

3 kommenttia:

Milli kirjoitti...

En asu yksin ja mulla on vain yksi koira mutta voin niin samaistua! Mulla on usein koiria hoidossa ja niiden kanssa suurin ongelma on Priyan ohjatut treenit. Ei tekis millään mieli jättää hoitokoira-parkaa yksin kotiin. Omatoimitreeneihin otan aina hoidokit mukaan mutta ohjattuihin treeneihin mukaan ottaminen ei aina onnistu. Mullakaan ei siis ole autoa vaan kuljen julkisilla/kävellen/kimppakyydillä. Mun mies on arkena myöhään töissä/salilla niin siitäkään ei ole apua :)

Mia, likat ja pikkujätkä kirjoitti...

Meillei "ihan" (:D) nykyään ole vastaavaa ongelmaa, mutta silloin, kun vielä oli, kotia jäävä sai läjän aktivointileluja ja niiden sisällä iltaruoka ja vähän vielä herkkuja päälle. Hippu on etenkin tähän edelleen niin ehdollistunut, että kun kaivan aktivointilelut esille, se ei suostu lähtemään ulos edes pikkupissatukselle (ja vaikkei ne lelut ois ees sille) :D Ois vaan ni h-u-i-p-p-u-a olla se, joka jää kaaaiiikkien niiden lelujen, ruuan ja herkkujen kaa kotia touhuamaan! Vaikea siinä on itsekään tuntea toista katsellessa huonoa omaatuntoa ;D

Saana kirjoitti...

Milli, kiitos vertaistuesta! Kovin on haastavaa, kun toisaalta tietää että huoli on ihan turha, mutta kun se "toisaalta" ei aina riitä.

Mia, KIITOS! Uskomatonta, etten oo tajunnut tuota. Mulle on hyperahne koira, joka tekee ruuan eteen mitä tahansa. Tuohan on sille mieletön paratiisi, kun saa syödä, syödä ja syödä. Onpas pöllö olo. Kannatti kysyä, kiitos kun vastasit :)