..ihanaa omaa aikaa vai pakollinen paha? Paavon mielestä ilmeisesti kumpaakin, tilanteesta riippuen. Se viihtyy yksin silloin, kun joku ihmisistä on kotona. Saattaa olla takapihalla helposti tunnin itsekseen. Nuohoaa siellä nurkkia, riehuu tai ihan vain ihmettelee maailman menoa. Nukkuu tyytyväisenä sohvalla, kun muut on takapihalla. Eikä näytä välittävän vähääkään siitä missä muut menevät, jos on vähänkin väsynyt.
Mutta se oikea yksinolo. Miten kukaan voi jättää pienen suloisen Paavon yksin makuuhuoneeseen oven taakse ja lähteä itse ulos?! Tämän päivän yksinolo venyi olosuhteiden pakosta melkein seitsemään tuntiin. Avasin ulko-oven, ja sitten se huuto alkoi. Makuuhuoneen ovea rapattiin, siellä kiljuttiin ja haukuttiin. Sydäntäsärkevää. Reilu puoli tuntia se kesti, kunnes hiljeni viideksi minuutiksi. Hain pennun äkkiä pihalle, ja siellä se sitten viihtyikin. Pitkään.
Miten yksinolo voi saada kaksi niin erilaista muotoa? Viharakkaussuhde on valmis. Toivottavasti viha katoaa pian ja jäljelle jää pelkkää rakkautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti