Haltialassa ollaan enimmäkseen aikaa vietetty, ajankohdasta riippumatta sieltä onneksi löytyy aina joku rauhallinen nurkka, kun lääniä on mahdottomasti.
Aamutuimaan käytiin puolestaan Tammiston metsäpläntillä, kun aikataulun pettäessä ei ehditty Haltialaan asti. Yksi koirakohtaaminen sattui, kun niin vastaantulijan kuin meidänkin koirat oli omistajiaan nopeampia, eikä kukaan ehtinyt napata koiraansa kiinni. Myös Sanni yllätti, ja osasi toimia tilanteessa varsin mallikkaasti. Ei rähinöitä tai pöhinöitä, ja matka sujui hyvillä mielin. Paavon olemassaolo on tuonut epävarmaan Sanniin mukavan annoksen rohkeutta ja reippautta. Ei se kaikkia tilanteita kestä, eikä tarvikaan kestää, mutta yleisesti ottaen arki on nykyään huomattavasti aiempaa helpompaa.
2 kommenttia:
Hyvä uus paikka-idea olis tuossa meidän lähellä tommonen niitty tai joku, missä me käytetään Minttua aina silloin tällöin. Millon mentäis? (tuutko yksin vai koirien kans kesällä?)
Mennään heinäkuussa! Näillä näkymin otan Paavon mukaan retkeilemään, ettei tarvi yksin köröttää junassa.
Lähetä kommentti