Lähennytään

Eilen päästiin viimein Sannin kanssa pyörähtämään Sporttiksella, edellisistä agilitytreeneistä on jo reilu kuukausi! Käytiin tekemässä kymmenminuuttinen rälläys, ja kyllähän ipana nauttikin. Vauhtia ja intoa riitti, putki veti taas magneetin lailla puoleensa > irtoamistreeni sujui tausota huolimatta (vai juuri siksi) kuin vanhalta tekijältä.

Paavo oli myös mukana hallilla, tarkoituksena oli kurkata halliin sisälle ja saada uusi, mukava kokemus. Viereiseltä radalta kuului taas sellainen haukkukinsertti, että oksat pois. Mutta pikkutirriäinen kuitenkin teki hallivisiittinsä reippaasti. Aluksi ihmetteli uutta tilannetta Jiin sylistä, mutta halusi pian itse tutkimaan paikkoja. Pienen hetken sai tepastella ja nuuskuttaa, kunnes tylsät ihmiset lopettivat huvin. Kivasti meni, joten se haussa ollut positiivinen kokemus lie hankittu.

Automatka Sporttikselle näytti tältä:

Miksi se huutaa?

Lopulta Paavo ymmärsi, ettei huutamiseen reagoi kukaan. Hiljaisuudesta sen sijaan sai broilerin sydäntä - winwin jokaiselle.

Kotona oltiinkin väsyneitä ja tyytyväisiä jokainen. Sanni jopa lopulta hakeutui itse Paavon kanssa samalle sohvalle, mikä ei ihan itsestäänselvyys ole. 

Lisäksi ollaan totuteltu hihnakävelyyn, leikattu kynsiä, käyty taas Mustissa ja Mirrissä (missä vaaka näytti Paavon painon olevan 2,4 kg), kannettu pentua pihalle jatkuvasti pissan toivossa (no luck), tutusteltu ja nautittu yhteiselosta.

Nyt ladataan akkuja, jotta jaksetaan illalla rällätä Kääpiötreffeillä!