perjantai 7. helmikuuta 2014

PP arvostaa!

Kuukauden tauko (ohjatuissa) agilitytreeneissä. Vihdoin oltiin perjantai-illan vietossa Ojangossa. Edelliskertojen perusteella olin varma, että ensimmäinen treenipätkä vietetään rauhoittumista harjoitellen. Mitä vielä. Kuukausi on tehnyt taikansa, ja mulla oli kentällä Treenikaveri heti alusta asti. Piirustustaidonnäyte, olkaa hyvät:


Alkuun tehtiin punaista pätkää. Tarkoituksena saada koira tekemään suht itsenäisesti ja odottamaan lähdössä. Saada mukaan malttia lukea ohjausta eikä painattaa reikäpäisenä jonnekin. Alkuun yksi putki, jotta saatiin homma liikkeelle. Sitten koira odottamaan ykkösen taakse ja oma liike kakkosen taakse. Pylly pysyi maassa, mutta katse oli nauliintunut minuun. Odotin, odotin ja odotin. Katse osui viimein myös esteeseen - vapatus, putkeen-käsky ja palkka nelosen taakse. Tätä muutama toisto omaa sijoittumista vaihdellen. Tokossa jauhettu paikka-käsky on näköjään tuottanut tulosta. Ei se karkaa mihinkään, vaikka koko kroppa selvästi huutaa, että nyt pitäisi mennä.

Pussiin ei olla tutustuttu sitten kesän yksittäisen treenikerran. Sitä tehiinkin yksittäisenä parin toiston verran. Kouluttaja piti pussin suuta raollaan noin viiden sentin verran, annoin Paavolle lähtöluvan, ja pussin puolivälissä kouluttaja laski pussin maahan. Ensimmäisellä kerralla vauhti hidastui piirun verran pussin suun laskiessa, mutta PP sujahti läpi. Toinen toisto samalla tavalla, mutta ilman välihidastelua. Me ollaan kotona leikitty paljon suihkuverhon / peittojen / vilttien kanssa. Näyttäisi pohjatyöstä olleen hyötyä. Hyvä PP.

Tauolla pieni pissatuslenkki ja Paavo autoon odottamaan.

Toisella treenipätkällä tehtiin vihreää pätkää. Toisin sanoen sitä, että putken jälkeen ei voi vain painattaa täysillä eteenpäin, vaan täytyy katsoa missä ohjaaja seisoo. Ensimmäiset toistot meni tykinkuulana, eikä puhettakaan että olisi ollut hypyllä oikeassa paikassa. Välipalkka kakkosen eteen ja uusi yritys. Ei se ollut sujuvaa ja kaunista, mutta 1+2 sujui pariin otteeseen. Lopuksi tehtiin vielä alun 1-4 kahteen kertaan, jotta Paavo sai tehdä vauhdikkaan pätkän ilman liikaa aivotyötä.

Kouluttaja kehui Paavon edistystä (ollaan nähty viimeksi loppusyksystä, jolloin ei osattu vielä mitään) ja vauhtia. Lukee kuulemma jokaisen minun liikkeen mielettömän tarkasti, hoten itsekin saa olla tarkkana. Kaiken kaikkiaan hyvät treenit. Ja väsynyt kakara.

Ps. Huomaatteko, että mulla ei ole mitään erityistä sanottavaa huutavasta ja keskittymiskyvyttömästä koirasta. Sitä ei tänään paljoa näkynyt. Kentän reunalla odotellessa harjoiteltiin odottamista käskyn alla - maahan, paikka, pientä häiriötä (vispasin kättäni muka namia heitellen) ja nopeita vapautuksia.

2 kommenttia:

Janita kirjoitti...

Onpa kiva kuulla, että teillä(kin) on treenit onnistuneet! Kyllä noista reikäpäisistä menijöistä vielä jotain tulee!

Saana kirjoitti...

Kyllä niistä tulee! Vielä tässä vaiheessa voi onneksi vedota siihen, että se on vielä niin nuori. Kohta se valttikortti otetaan meiltä pois :D Totta puhuen, agilityn treenaaminen paikassa kuin paikassa on miljoona kertaa helpompaa kuin tokon treenaaminen kun vieressä juostaan aksarataa. Mutta luottoa löytyy, kyllä se tästä!