Nyt meitä on neljä.

Blogi-hiljaiseloa on vietelty, mutta nyt viimein alkaa helpottamaan, ja on aikaa istahtaa koneelle. Muutto hoidettu alta pois (Vilma tykkää touhottaa, kun tilaa riittää niin paljon enemmän kuin entisessä.) ja uusi ihanainen saatu kotiin tuossa kaksi päivää sitten. Kaiken kaikkiaan meillä on asiat enemmän kuin hyvin, tytöt on yllättäneet positiivisesti. Kaikki on mennyt hirmuisen helposti, ei ihan välttämättä osata uskoa tätä todeksi :)

Vilma oli ihan ihmeissään, kun hetki kotiutumisen jälkeen huomasi, että kopassa olikin jotain pientä ja ihmeellisen hajuista. Alkuhaistelujen jälkeen ensimmäinen ilta menikin muristen ja sähisten. Siiri sai enimmäkseen olla ilman Vilman seuraa, mutta välillä päästettiin tytöt haistelemaan toisiaan. Pieninä annoksina vain, että saivat molemmat rauhassa ihmetellä uutta tilannetta.

Ensimmäinen yö vietettiin omissa tiloissa. Itse nukuin Siirin kanssa Siirin omassa huoneessa. Aluksi neiti pysyi nurkassa, mutta yöllä kömpi jo viereen nukkumaan. Aamulla heräsin varpaiden jyrsintään, ja neiti antoi jo paremmin silitellä itseään. Yön aikana neidistä tuli kuin uusi kissa - utelias ja reipas pieni tassuttelija. Aluksi avattiin ovea vain muutaman sentin verran, jotta tytöt näkivät toisensa turvallisen välimatkan päästä.

Pieni rakonen ei kuitenkaan tuntunut olevan riittävä, joten ovi avattiin kokonaan. Siiri tepasteli tyytyväisenä ulos huoneesta, haisteli paikkoja ja Vilmaa. Enää ei ollut merkkiäkään sähinöistä ja murinoista, vaan kaikki näytti menevän hämmästyttävän hyvin.

Eilen päivällä tytöt jo nukkuivat samassa huoneessa, joskin turvallisen välimatkan päässä. Käytiin tyttöjä vilkuilemassa vähän väliä, kun oli niin kummallisen hiljaista ja rauhallista. Mutta kyllä se nyt vain näyttää siltä, että toisiinsa ovat tottuneet näinkin pian. Pitkä matka on vielä edessä, mutta alku on ollu erityisen lupaava. Täällä on kaksi onnellista ihmistä, ja kaksi tyytyväisen oloista kissaneitiä. Paljon paremmin ei sunnuntai voisi sujua <3

Odotus alkaa olla lopuillaan!

Perjantaina se vihdoin kotiutuu, meidän toinen kisuneiti <3

Viimeistä viedään

Enää yksi yö tässä kodissa. Sitten meitä odottaa uusi, isompi, ihana koti. Toivottavasti Vilma on edes puoliksi yhtä innoissaan kuin me, sitten kun uutta maailmaa pääsee haistelemaan. Luulisi kelpaavan. Tilaa kun riittää huomattavasti enemmän, ja ulko-ovesta astuttaessakin löytyy paljon kivemmat valjastelumaastot. Onneksi kaikki omat rakkaat tavarat saa Vilmakin mukaansa, ja uusia on hankintalistalla pitkä rivi.

 

Täällä ollaan viime päivinä ihmetelty tyhjiä pahvilaatikoita..

..kiipeilypuun uutta ilmettä..

..sekä tyhjeneviä kaappeja ja hyllyjä.

Huomenna matkataan uuteen kotiin, ja toivottavasti pian saadaan myös se kissakaveri rinnalle. Vahingosta viistastuneena jätän iloitsemisen nyt vähemmälle, vaikka sisällä meinaakin tapahtua ties millaista hypähtelyä. Toivotaan, että kaikki menee hyvin. Vaikuttaa nimittäin ihan erilaiselta entä edellinen ehdokas, kaikin puolin. Palaamme asiaan, kun jotain palattavaa on. Siihen asti tassut ristissä!

Muutoksen tuulia

Niin me sitten ollaan etsimässä meille uutta karvakaveria. Pieni Miisa-neiti ei sitten ollutkaan se meidän vauva. Yhteydenpidon (tai lähinnä sen puutteen) jälkeen ja muutamien pienten mutta sitäkin tärkeämpien faktojen jälkeen päädytiin ratkaisuun, jossa ilmoitettiin pentukotiin, ettei me ikävä kyllä otetakaan tyttöä meidän eloa ilostuttamaan. Tosi kurjalta tuntuu tämä ratkaisu, mutta ei oikein muutakaan osattu tässä tilanteessa tehdä. Pentukoti ei vaikuttanut ollenkaan luotettavalta, joten parempi näin. Mietitytti asia nyt loppumetreillä aivan liikaa. Nyt sitten on jatkettu etsimistä, ja toivottavasti jo pian löydetään se oma pieni nuppunen.

On ollut hirmuisen huono onni nyt tämän pennun löytämisen kanssa. Vaikka omasta mielestäni olen vain asiallisiin ilmoituksiin ottanut yhteyttä (ja niistäkin vain niihin oikeasti hyvän oloisiin), niin silti on asiat menneet ei-niin-hyvin. Mutta odottamalla ja etsimällä me vielä löydetään se meille tarkoitettu vauva, ihan varmasti!

Muuten elo on sujunut aika samalla tahdilla. Vilma voi hyvin. Odotellaan kovasti uuteen kotiin muuttamista, joka onkin jo kulman takana. Lisää tilaa neidille temmeltää. Ollaan valjasteltu minkä sää on sallinut. Lähinnä kyllä pikaisia pihapiipahduksia, pidemmät ulkoilut antavat edelleen odottaa itseään. Kai nämä pakkaset jossain vaiheessa loppuvat. Silittelyä ja sylistelyä jatketaan minkä ehditään. Ei valittamista :)

Ollaanko me muistettu nyt kaikki?

Uuden kodin ja uuden saapuvan vauvan yhdistelmä tarkoittaa paljon uusia hankintoja.

Meille on tulossa uusi, iso kiipeilypuu.


Luultavimmin tällainen. Kovasti olen koittanut löytää kokemuksia ostajilta ja käyttäjiltä, ja ihan hyvältä vaikuttaa. Valkoisena jos saataisiin, niin oltaisiin tyytyväisiä. Tilaus siis vielä tekemättä. Täytyy ensin mittailla ja mallata, ja jos vaikuttaa uuteen kotiin sopivalta, päätös tehdään. Olen yrittänyt kahlata läpi kaiken maailman Catmaxit ja Deltta-puut, mutta niiden ulkonäkö ei kuitenkaan oikein miellytä silmää.

Uudet valjaat ja flexi on hankittava.


Vänttisen valjaat on lähdössä hakuun kaupasta. Flexinä Vilmalla on toiminut ihan perus-flexi, viiden metrin hihnalla. Kaupunkioloihin riittänyt, ja sellainen hankitaan myös uudelle neidille.

Uusi hiekkalaatikko tarvitaan myös.


Edellisen avomallin kaveriksi. Avomalli varmasti hankinnassa seuraavakin, ehkä vain aavistuksen suurempi. Öko plussan kanssa ei suurempia kantautumisongelmia ole ollut, ja rikkaimurin kanssa sotkuista selvitään helpolla.

Yksi ajatus on ollut, että mahdollisesti tehtäisiin sellainen "hiekkalaatikkokaappi", jonka joku jossain blogissa kerran olikin esitellyt, ja jota ihastelin. Vaan kun mie en nyt löydä niitä esittelyjä yhtään mistään! Ongelmaksi muodostunut tässä kohdassa myös se, että uutta blogipohjaa päivittäessä katosivat kaikki suosikkiblogit tuolta listalta. Joten se hiekkalaatikkoratkaisun sisältävä blogi on voinut mennä siinä samassa, enkä yksinkertaisesti vain nyt muista, keiden muiden blogeja sivupalkista löytyi. Jos joku ihana tahtoo auttaa, niin apu otetaan enemmän kuin ilolla vastaan! (Myös blogilistan päivitystä saa mielellään ehdottaa, jos huomaa omansa listalta puuttuvan. Kiitos :))

Hankintalistalla lisäksi..


Matolääkettä haettava apteekista.

Yksi ruokakuppi lisää märkäruokia varten, sitten onkin molemmille kolme kuppia käytössä.

Kantokoppaan pehmuste.

 Ja nämä meiltä jo löytyy..


Kantokoppa hankittu.

Ruokana menee penturuoka, jota Vilmakin syö. Raksupuolta mahdollisesti päivitellään kyllä. (Zooplussalta varastojen täydennys kyllä tehtävä jossain vaiheessa.)

Miisalle ensimmäinen rokotusaika ja eläinlääkärin tarkastus varattu.

Oma harja puolipitkään turkkiin löytyy.

Muuten perustarpeilla varmaan päästään eteenpäin, samoilla joita Vilmakin käyttää. Mutta jos jotain on, mitä ei olla ymmärretty eikä muistettu hankintalistalle laittaa, niin kertokaa toki! Lisäksi koti täytyy toki vielä pentuvarmistaa, kun Vilma-varmaksi tämä on nyt muokattu.

Miten ihmeessä sitä malttaisi vielä pari viikkoa odotella?

Kissakuvahaaste 128 - Lumi

Ollaan tämä kuva blogissa julkaistu ennenkin, mutta Kissakuvahaasteen nimissä otetaan uudelleen näytettäväksi. Vilma tykkää ulkoilla, yleensä säässä kuin säässä. Vesisateessa ja paukkupakkasilla ollaan tosin valjastelut jätetty väliin, mutta lumen tulokaan ei neitiä haittaa. Paremman ilman osuessa kohdalle ollaan otettu suunta Hietaniemen hautausmaalle, jossa on saatu katsella myös lintujen puuhia. Kaukaa mukavia, lähempää vähän liian jännittäviä.

Miisa-neiti

Nyt viimein päästiin katsomaan pienten pentujen touhuamista. Koko pieni katras kaikessa kauneudessaan koostui neljästä reippaasta karvapallosta.

Tutusteltiin pentuihin aikamme. Leikkiä ja vauhtia riitti. Ja sitten pienen hetken jälkeen nukahtivat vuorotellen joko viereen sohvalle, tai meidän vieraiden syliin. Valinta tehtiin sitten kahdesta pikkutytöstä. Toinen tyytyväisenä nukkui avokin sylissä, toinen nukahti minun syliin silittelyihin. Päätös ei ihan maailman helpoin ollut, mutta päädyttiin sitten minun sylissä uinuvaan neitiin, koska vaikutti, ja kuulemma olikin, siskoaan touhukkaampi ja vilkkaampi. (Meidän neiti pienen kasan päällimmäisenä.)

Tässä se meidän kaunokainen nyt on <3 Kameran maltoin kaivaa esille vasta sitten, kun pienten kanssa touhuaminen oli vaihtunut unipuuhiin. Ihana pieni, jonka kotiutumista meidän ei onneksi enää kamalan kauaa tarvitse odotella. Vajaa kolme viikkoa, niin meidän perheessä onkin jo neljä jäsentä!

(Vaihdan blogin nimenkin toiseksi, kunhan saan aikaan. Osoite pysyy silti samana. Älkää ihmetelkö :))