Rallailua #1

Kas niin, ensimmäinen treenikerta Heiluvan Hännän Rally-Toko-kurssilla käyty. Paikkana Heurekan parkkis (törkyinen ja märkä ;)),  johon yritettiinkin käydä tutustelemassa etukäteen sekä eilen että tänään ennen treenejä. Jottei pöhinä-pirkko nostaisi päätään.

Mutta kuinkas kävikään? Paikalle koitin mennä rauhallisesti ja naksuttelemalla kontaktista. Toisen koiran nähdessään Sanni epävarmaili myös kurssin Elina-ohjaajasta ikävän, ja laittoi huutokonsertin pystyyn. Kontaktin saaminen meinasti olla vaikeaa, mutta onneksi päästiin auto-esteen taakse rauhoittumaan. Siellä käsi-kohdennusta, ja löydettiin hetkellinen rauhoittuminen. Kunnes paikalle kaarsi toinen auto, suoraan meidän viereen, ja kolmas treenikaveri tuli paikalle. Meinasi Sanni taas revetä liitoksistaan, kunnes koira meni ohi, ja saatiin taas kontakti kuntoon.

Mutta > tähän oli varauduttu, ja oikeastaan päästiin tosi vähällä! Tarkoituksella etsinkin meille ulkona pidettävät treenit, jotta päästäisiin vähän vähemmällä jännityksellä. Ainakin näin alkuun meidän porukka oli pieni ja mukavan oloinen. Touhukas schipperke ja rauhallinen suursnautseri. Kumpikaan ei sen kummempia huomioita kiinnittänyt Sanniin, joten siltä osin päästään varmaan suht kivuttomasti eteenpäin.

Sitten itse treeniin.

Alkuun katsekontaktia, jota Sanni osaa tarjota jo kivasti. Tätä täytyy vielä vahvistaa, ja saada katsekontaktista pidempi. Nykyisellään se meinaa välillä mennä vilkuiluksi > silmiin-taskuu-silmiin-käteen-silmien suuntaan-taskuun-silmiin. Oltiin jo jossain vaiheessa saatu vahvistettua sitä pidempikestoiseksi, kunnes lipsuttiin ja keskityttiin muihin asioihin. Nyt taas tsempataan, pelkästään hissimatkoilla tuohon voi helposti kiinnittää ekstrahuomiota.

Sitten saatiin kosketuskepit lainaksi. (Omaa olen yrittänyt metsästää, vielä ei ole löytynyt. Ilmeisesti HH:llä on kepit tilauksessa, ja ohjaaja lupasi tuoda heti ostettavaksi, kun niitä saa käsiinsä.) Ensin kohdennusta keppiin - naks ja nami. Kun se oli suht hallussa (ilman kepin syöntiä..), keppiin liikettä > kosketus > naks ja nami.

Seuraavaksi yritettiin opetella kepin avulla "koira eteen, oikealta sivulle" ja "koira eteen, vasemmalta sivulle"-alkeita. Väsymys voitti ja keskittymiskyky katosi, joten annoin Sannin puuhata omiaan. Homma ei kiinnostanut enää yhtään, joten ei väkisin. Palkkailin katsekontaktista ja satunnaisista keppikosketuksista, annoin haistella ja touhuta, otettiin välillä juoksussa seuraamista, jotta saatiin häntä taas heilumaan, ja Sannille energisempi olo.

Käytin Sannia treenimielessä jo vähän lähempänä toisia koirakkoja, ja alkukankeuden jälkeen sujui hyvin ilman pöhinää. Liian lähelle ei mennä vielä, vaan toivotaan pikkuhiljaa pääsevämme liikkumaan pois auton takaa. Eikä se ohjaaja-tätikään ollut ensireaktion jälkeen yhtään pelottava, vaan haluan-pussailla-sinua-ihana! (Saa nähdä, oppiikohan tuo koskaan, ettei vieraiden pussailu yksinkertaisesti ole hyväksyttävää!) Hyvin meillä meni. Kivaa oli, ja innolla taas odotellaan maantantaita! :)

Kotiläksynä:

• seuraamista vasemmalla puolella (Näyttely-haaveita kasvattaessa opettelin alkuun seuraamisen oikealla, mutta nyt sitten vaihdetaan. Varmasti mulle vaikeampi paikka, kun täytyy opetella palkkaamaan vasemmalla kädellä.)
• kosketuskeppiin kohdentamista (Ja askartelemaan väliaikainen keppi!)
• "oikealta sivulle" & "vasemmalta sivulle"-alkeita

Ensimmäistä kertaa ikinä..

..me ohitettiin rähisevä koira! Mahtavaa! Nautitaan tästä, edes seuraavaan lenkkiin asti :)

Kas tässä..

..jenkki kauneimillaan!

Siinäpä se, Sahkun ah-niin-kaunis turkki! Juoksujen jälkeen karva alkoi irtoamaan tukottain, eikä loppua näy. Kasvattajalta pyydettiin lupa ottaa furminaattori käyttöön, jotta saadaan neiti edes vähän siistimmän näköiseksi. Ja kuinkas siinä sitten kävi?

(Jalkojen osalta vielä jenkkimäisyyttä nähtävissä, kun oikeasta kulmasta katsoo!)

Eipäs paljon kuinkaan. Kyljistä lähti höttöä. Jaloista piti repiä, jos aikoi saada näkyvää tulosta. Joten siinäpä se, meidän uusi tyttö. Odotellaan trimmiin menoa (kts. toinen kuva ylhäältä) ja kasvattajan näkökulmaa. En haluaisi ajella koneella, jos joku muu vaihtoehto olisi. Ääh. Mie en oo missään nimessä sitä mieltä, että turkkirodulta turkkia pitäisi ns. syyttä suotta katkoa. Ehkä tässä tilanteessa kuitenkin syytä löytyy.

Ja vielä bonuksena Sannin onnen hetki, kun sai leikkiä mummoa! Korvat oli vielä pesun jäljiltä märät, joten vetaistiin Vilman villapaita päähän, että päästiin iltapissalle.

..ja lenkille!

Kyllä tuosta Pallerosta saa välillä olla ylpeä lenkkeillessä. Nykyään sitä voi pitää irti, vaikka ihmisiä tulisi vastaan - kävellen, juosten, pyörällä - lönkyttelee nätisti vieressä ruokaa kärkkyen.

Jos meille joskus toinen koira tulee (jos ;)), niin tietääpä, mitä tämän neidin kohdalla opittua jatketaan. Vahva luoksetulo pienestä asti, ja käsiruokinnan puolesta lippu korkealla.

Nyt ei jakseta puhuta toisten koirien ohittamisesta, nyt keskitytään positiivisiin asioihin!

Mökkihöperöt

 Torstai-iltana kantokopat otettiin valmiiksi esille, ja yllättäen neiti Rakastan Matkustamista hyppäsi heti kyytiin.

Siiri malttoi olla reippaana avustajana pakkausten kasaamisessa > kun ruuat otetaan esille, ei voi muuta kuin pysyä lähietäisyydellä. Sannia ei touhutus paljoa hetkauttanut, vaan oli aikaa keskittyä olennaiseen.

Myös matkahiekkalaatikossa voi kulkea paikasta A paikkaan B, kunhan pääsee mukaan!

Määränpäässä Forssan mökillä meitä odotti ihmiskavereiden lisäksi Veera-kaveri. Vilma ei Veeruskaa paljoa ujostellut, joskaan ei lähikontaktiinkaan helpolla päästetty.

Lauantain kunniaksi Sanni pääsi nauttimaan ihanasta ilmasta vapaana touhuten, tietenkin ihanan Veera-kaverin kanssa.

Lenkkeilyn jälkeen rentouduttiin..

..jokainen omalla tyylillään.

Illalla Vilma löysi mökin katosta jotain erityisen kiinnostavaa.

Ihan omin avuin hyppy ylös ei onnistunut, apuvoimia onneksi löytyy tilanteeseen kuin tilanteeseen.

Siirikin tahtoo.

Siellä ollaan!

Ihana mökkireissu, ihanien enemmän ja vähemmän karvaisten kavereitten kanssa. Kiitos kaikille <3

Huomista odotellessa!

Takana viikko sairastelua. Tylsyys meinaa viedä mennessään. Onneksi on kaverikolmikko seurana, ollaan saatu viikko kulumaan kaikesta huolimatta suht kivasti :)

Parvekkeella riitti ihmettelemistä.

 

Vilma rallaili itsekseen aina siihen asti, että muut tulivat paikalle. Arvonsa tuntevana neitinä puuhastelu lopetettiin muiden löydettyä paikalle. Ja kyllä, myös kamera oli myöhässä.

Sannin viikko on tainnut olla vähän tylsää. Kun mennään ulos, vapaana ei pääse juoksemaan. Lisäksi mamma puhisee ja kröhisee siihen malliin, ettei matka oikein taitu, ja lenkit on jääneet turhan lyhyiksi. Aktivointia on sisätiloissa ihmetelty minkä on jaksettu, ja siksipä neiti sai ensimmäistä kertaa elämässään puuhamaton, josta herkkuja ei niin vain ongittukaan. Pää maton sisällä ratkaisi kuitenkin ongelman!

Tuonne jos pääsis..

Mutta huomenna meillä alkaa taas arki. Mamma ottaa suunnan töihin. Ihan alkuun ilmojen odotetaan parantuvan, me voitais jo mielellään jättää lumituiskut ja lumipallotassut odottelemaan seuraavaa talvea! Toisekseen juoksut saisivat jo loppua, kun se vapaana juoksenteleminen olisi niin kivaa. Ulina-aivastelu-näykkimis-nylkytysyrityksiäkään ei välttämättä tulla kaipaamaan.

Koko kolmikko saman katon alla

Mamma on laiska blogipäivittäjä, kahden blogin päivittäminen tuntuu täysin mahdottomalta, yhden kanssa voisi saada jotain aikaan. Karvakaverit rinnakkain, mitäpä tuota erottelemaan, kun arki kuitenkin jaetaan porukalla.

Ikuisuushiljaisuuden jälkeen arki sujuu mukavasti - kotona köllötellen, uutta ihmetellen, kehräten ja häntää heiluttaen. Meillä on hyvä olla <3