keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Sannin vuoro!

Pikkuipan ohjatut agilitytreenit pyörähti taas vihdoin käyntiin, kun Heiluvan Hännän joka toisen tiistain treenit alkoivat. Mielenkiinnolla olin treenistarttia odottanut - päästiin ammatti-ihmisen silmien alle tekemään ja ylikuumumista ihmettelemään.

Ohjeistukseksi saatiin rauhallisen mielentilan ylläpitäminen, koko ajaksi kun treenialueella ollaan. Vaikkei Sanni hallin ulkopuolella lämmitellessä tai jäähdytellessä kuumukaan, pidetään fiilistä yllä joka hetki, jotta treenitilanne ei räjähdä käsiin.

Ratapätkäpiirros on taas kerran huitaistu kasaan hienoin taidoin ;) mutta vielä en ole maksullista ohjelmaa Appstoresta hankkinut (liekö jo aika), joten näillä mennään.


Rauhallinen odottaminen, rata pienissä pätkissä, rauhallinen palkkaaminen, rauhalliset siirtymät ja.. rauha. Radan pätkimisen jälkeen testiin vielä kokonainen kymmenen estettä.

Ja kyllähän Ipa teki, rauhallisesti mutta vauhdilla, mahtavasti keskittyen. Toisella puolella nonstoppina haukkuvat koirat - mitä ne on? (Menneinä aikoina ne on olleet vaikka mitä.) Treeniliivissä roikkuminen - kerran piti yrittää, mutta siihen se jäi. (Normaalisti ei jää.) Itse tilannetta ei niin kokonaisvaltaisesti näe muuhun keskittyessä, mutta kouluttaja-Miira kertoi treenin jälkeen Sannin keskittyneen vain ja ainoastaan tekemiseen, sataprosenttisesti.


Pikkupunkkarin treenejä siis jatketaan hyvillä mielin, rauhallisesti ja ilman hössötyksiä. Liialliset kehut täytyy jättää väliin, hetsata ei saa millään muotoa, lelupalkkaa ei tähän hätään oteta käyttöön. Tehdään lyhyitä, noin kymmenen esteen ratoja. Käydään omatoimitreenaamassa pienissä pätkissä, tehdään jokaisella kerralla sekä ratapätkää että pientä tekniikkatreeniä.

Ja kyllähän tässä ohjaaja oppii varmasti paljon, kun on käsissä kaksi ihan eri tyyppistä harrastuskaveria.

lauantai 21. syyskuuta 2013

Mushataan!

MUSH B.A.R.F. on markkinoinut uutta Vaisto-ateriaansa tarjoamalla ilmaisia ruokapusseja kuponkia vastaan. Pusseja on vielä jäljellä, joten käykäähän lunastamassa omanne! http://www.mushbarf.fi/ilmainen-ateria



Meidänkin ruokavarastot täydentyivät Vaisto-pussilla, kun haettiin omat ilmaispussimme Tammiston Megaeläimestä. Mukaan lähti B.A.R.F. Vaiston sika-nauta-lohi-pussi, jonka sisältö on seuraavanlainen: suomalainen sika 47 % (luu, liha, keuhko, rusto, maksa ja sydän), suomalainen nauta 38 % (liha, maha, keuhko, sydän ja rusto), norjalainen lohi 10 % (lohi ruotoineen), kasvikset 5 % (parsakaali, lehtisalaatti, omena, porkkana, kylmäpuristettu auringonkukkaöljy ja camelinaöljy).


Normaalisti pakaste on täynnä 500 gramman pötköjä joita sulatellaan ja punnitaan, joten tällaiset yksittäiset pallerot on olleet mukavaa vaihtelua. Pallerot irtoavat toisistaan helposti, joten annostelu on helppoa ja käyttökokemus on ollut ehdottomasti positiivinen. Koirillekin tuntuu maistuvan, kun ruokakupit ovat tyhjiä alta aikayksikön. Lämpöiset suosittelut siis meidän porukalta, näitäostetaan ehdottomasti jatkossa ainakin reissuruuaksi, kun melkeinpä kaikki tarvittava löytyy samasta pussista, eikä tarvi aina kantaa mukana monta erillistä lihapötköä lisukkeineen päivineen.

Normaaliruokintaan koirilla kuuluu pääosin naudan lihaseosta, sikanautajauhelihaa, luutonta kalkkunaa, sian sisäelinseosta, broilerin sisäelinseosta, lohta, broilerin kauloja, lampaan luita, jauhettua broilerin siipeä, kananmunia (kuoret kuivatetaan ja rouhitaan ruuan sekaan), naudan mahaa ja kasvissosetta. Lisäksi muita lihoja vaihtelevasti.

Lisukekimara näyttää tältä:

Koulutuspalkka vaihtelee, mutta kaapista löytyy aina Natural Menuta ja pakasteessa on aina broilerin sydämiä.

Koirat vaikuttavat hyvinvoivilta ja ruoka maistuu aina. Sanni toki jenkkimäiseen tapaan on sitä mieltä, että mikään ei riitä, mutta painon puolesta annokset on oikealla mallillaan. Molemmilla on tällä hetkellä suht sama päiväannostus lihoja, 2x 50g / päivä. Lisäksi koulutuspalkkaa päivittäin ja Dentastickiä yksin jäädessään. Tällä reseptillä koirat on pysyneet hyvässä ja sutjakassa kunnossa.


(Loppuun vielä Paavon kasvattaja Sirpa Armisen ottama kuva pienistä kääpiöistä herkuttelemassa.)



perjantai 20. syyskuuta 2013

Dream big!

Lienee ajankohtaista vihdoin avata meidän tokouran alkua. Ollaan Paavon kanssa ehditty jo muutama treenikerta käydä tekemässä, mutta laihoin bloggaustuloksin. Takana on parit HSKH:n treenit, osa Riitta Jantunen-Korrin tokokirssista (50% kerroista päästiin paikalle. Harmitti.) ja ESS:n alkeistokoa.

Ja vaikken olekaan ikinä ollut kilpailuhenkinen tai oikeasta kisaamisesta innostuva, on mulla PP:n tulevaisuutta ajatellen paljon haaveita. Jos haaveet ei toteudu, niin se ei maailmaa kovin paljoa hetkauta, mutta kisakuntoon ja täyden kympin suorituksiin tähdäten toki treenataan. Silti en ole aivan varma, mitä ajattelin hakiessani HSKH:n hevitoko-ryhmään. Siellä me nyt kuitenkin ollaan- lupauksena sitoutua treenaamaan tokoa täysipainoisesti, ja luultavasti tosi aloittelijoita niiden hevityyppien seassa. Apua. Onneksi mulla on vielä melkein kaksi viikkoa aikaa muuttaa itseni heviksi.


Perusasentoa alettiin treenaamaan ns. ongenkoukkumenetelmällä. Jalka- ja käsiavulla namin kanssa imuttaen. Nopeasti pentu oppi, mutta alkuun jäi liian taakse. Tilanne ollaan saatu korjattua, ja paikka alkaa olla oikea. Jalka-apu on jäänyt pois, käsiapu ja nami on edelleen käytössä. Seuraava askel on jättää nami pois, sitten häivytän käden pienin askelin. Sivu-käsky täytyy lisätä sitten, kun liike on tarpeeksi varma.

Seuraaminen on melko mukavalla mallilla, ottaen huomioon että treeniä on takana niin vähän. Suoraa seuruupätkää PP tekee jo aika mukavasti, tosin vielä palkkakättä tuijottaen. Seuraava askel on alkaa treenaamaan käännöksiä, pienin askelin.

Noutoa on treenattu ohjatun noudon pikkukapulalla. Aloitettiin hetsaamalla, heittämällä, noutamalla ja superisti lelulla palkkaamalla. Tuo osa tulee oikeastaan ihan luonnostaan, kun lelun hakeminen ja käteen palauttaminen on yksi Paavon ehdottomista lempipuuhista. Kouluttajalta sain mukavaa palautetta, kun hän kehui Paavon olevan niin säpäkkä, että noudon kanssa tuskin tulee mitään ongelmia - tätä osaa on siis turha hinkata tähän hätään enempää. PP on kuulemma muutenkin ikäisekseen loistavalla mallilla kapulan kanssa, tästä on hyvä jatkaa!

Eilen aloitettiin treenaamaan kapulan suuhun ottamista oikealla tekniikalla. Alkuun vaikeuksia tuotti kapulan kädestä ottaminen, sillä PP ei ota edes maailman parhaita herkkua (broilerin kaulaa tai muita raakaluita) kädestä, vaan aina maasta. Maasta ottaessa tekniikka kuitenkin hukkui, ja ipana nappasi kapulasta kiinni siitä mistä sen nopeiten sai. Eli ihan väärästä paikasta. Parin toiston jälkeen kädestä ottaminen sujui jo hyvin, oikealla tekniikalla. Tätä jatketaan, päivittäisiä pieniä treenihetkiä aina sekunnin verran kestoa lisäämällä.


Luoksetulossa löytyy treenihetkellä mieletöntä vauhtia, joskin odottaminen / paikkakäsky on todella vaiheessa. Paikka-sanan PP kyllä ymmärtää (esim ovesta kulkiessa malttaa odottaa muutaman sekunnin), mutta tätä täytyy jaksaa harjoitella paljon ja kärsivällisesti.

Jääviä ollaan treenattu vasta todella vähän, mutta ohjelmistossa ovat. Maahanmeno on yksi Paavon lempi'tempuista', ja normaalisti meneekin maahan todella nopeasti. Ongelmana on se, että pompahtaa takaisin kuin vieteri. Olen saanut lisättyä kestoa niin, että tipautan namin etutassujen väliin ilman että itse liikun.
Seisominen onnistuu tällä hetkellä ns. näyttelyseisomisena (namikäsi ylhäällä ja vapaa seisotus näyttelyasennossa), mutta jäävänä on vielä kovinkovin kaukana.

Tokoa tukevina temppuina ollaan aloiteltu kosketusalustaa, jalkojen välistä pujottelua, vadin ympäri pyörimistä, oikea/vasen-ohjausta, ihmisen ympäri kulkemista ja kahden lelun leikkiä. Lähitulevaisuuden ohjelmassa on peruuttamista, kiertämistä, käsikosketusta ja kierimistä.

Tällä hetkellä meidän isoin juttu on kuitenkin tauot. Paavo tekee ja keskittyy mahtavasti, mutta taukojen aikana "pelkkä oleminen" on mahdoton tehtävä. Haukunko? Ulisenko? Riehunko? Pienen koiran päässä tuntuu risteilevän monia kysymyksiä. Toistaiseksi ne rauhalliset tauot on vietetty vettä juoden / kontaktista tai maassa olemisesta palkaten / sylissä uikuttaen.

Joten hyvät harrastajaystävät, auttakaa?! Miten te olette saaneet rakkaat hepuliheikkinne oppimaan, että odottaminen on kivaa? Että odottaminen tarkoittaa ainoastaan sitä, että kohta tehdään taas täysillä?

Treenipäivitystä

Blogin päivittäminen, mitä se on?! Paljon on tapahtunut ja monenlaista tehty, mutta tänäänkin tyydyn listaamiseen, kun syksyn treeniaikataulu alkaa olla selvillä.

Joka toinen tiistai Sannin agilitytreenit Sporttiksella (Heiluva Häntä).
Keskiviikkoisin Paavon tokotreenit Ojangossa (HT0 HSKH).
Torstaisin Paavon tokotreenit Ojangossa (ESS).
Joka toinen perjantai Paavon agilitytreenit Ojangossa (HSKH).

Lisukkeena omatoimitreenejä Ojangossa aikataulujen mukaan - tavoitteena on päästä treenaamaan molempien kanssa kaksi kertaa viikossa pieniä pätkiä.

tiistai 10. syyskuuta 2013

Kesällä me..

..ollaan touhuttu paljon ja monenlaista, mutta Saimin ja Noppa-veikan haastamina koitan tiivistää menneen kesän muistot seitsemään kuvaan (mikä on muuten yllättävän haastavaa, kun pitää valita pystyssä olevia kuvia, ettei Blogger pamauta niitä ylileveiksi..).

Kesällä me..

..tutustuttiin.

..matkustettiin.

..riehuttiin.

..mökkeiltiin.

..tasapainoiltiin.

..levättiin.

..tykättiin.

Ottakaahan vastaan haastetta kaipaavat! Oli melko ihanan piristävää selata menneen kesän tunnelmia, ja palata iloisiin hetkiin.