Lisää lihaa

Mustin ja Mirrin pakastealtaasta lähti tänään mukaan ruokavarastoille täydennystä. Ruuan raakaosa koostuu meillä melko pitkälle Maukas-pakasteista.

Tänään hain sikanauta-jauhelihaa, kalkkunan jauhelihaa, sian selkää ja broilerin kauloja.

Broilerin kauloja ei olekaan ollut raakana tarjolla koskaan, kuivattuina ovat niitä saaneet joskus aikaa sitten maistella. Reaktiot olivatkin melko vaihtelevia. Toivoin hartaasti, että tässä olisi kissoille se herkku, minkä syömisessä ei ole ongelmia. Toisin kävi, kuten arvata saattoi. Kissojen raakaruokinta on meillä toistaiseksi ollut melkoinen mahdottomuus, kun ravinnosta ei saada tarpeeksi monipuolista raakaruokkimalla.

Siirin tekniikka oli perinteinen hotkimisyritys, mutta eihän se kaulan kanssa onnistunutkaan. Siiri paini herkkunsa kanssa piitkään ja hartaasti. Jopa murahti, kun joku tuli liian lähelle. Never before. Oli ilmeisesti syömishankaluudestaan huolimatta suurinta herkkua. Siiri on ahneudestaan huolimatta hankala ruokittava. Kaikki maistuu, mutta hotkijalle ei kaikkea uskalla tarjota. Broiskun sydämet ja kivipiirat esimerkiksi menee pureskelematta alas - sydän syrjällään saa katsoa syömistä, ettei tukehdu isoihin lihaklöntteihin - hetken päästä oksennus. Lihojen pieneksi pilkkomistakin on koitettu - ahmii ja taas oksentaa. Turvallisimmat vaihtoehdot on siis perinteiset jauhetut lihat, kun niiden hotkimisesta ei ole suuria vaikeuksia koitunut.

Vilman(kin) kohdalla ongelma oli sama, kuin niin monesti aiemmin. Kiinnostaa hetken, mutta luovuttaa herkutteluilon jollekin muulle (tässäkin tapauksessa Sannille) ilomielin. Vilma osaa syödä rauhassa ja nautiskellen, mutta valitsee ruokansa tarkasti. Kalkkunan jauheliha ja broilerin siivet jauhettuina maistuvat ilman mutinoita. Muiden lihojen ja kalojen kanssa on vähän niin ja näin. Ilmeisesti maistuvuus on viiksien asennosta kiinni, sen verran päiväkohtaista se on. Välillä Vilma viettää puoli tuntia itsekseen ruokakipollaan - istuu ja hipaisee ruokaa tassulla, nuolee tassun putipuhtaaksi, hipaisee, nuolee.. Ihmekään, jos aikaa kuluu.

- Pitäkää ruokanne. Tuolta kopan reunalta Sanni lopulta sai luvan käydä herkun hakemassa.-

Sanni rouskutti broiskunkaulansa suurella ruokahalulla (ja nopeudella), mikä ei myöskään yllättänyt. Sanni on tähän asti ruokittu 50/50-mallilla, mutta harkinnassa on jo pidempään ollut pelkkä raa'an antaminen. Jospa Paavon kotiutumisen myötä Sanninkin ruokailut saataisiin käännettyä kokonaan raa'an puolelle. Paavo on tähän asti temmeltänyt raakaruuan voimalla, ja sillä aiotaan jatkaa.

Muuten viikonloppua on vietetty nauttien rauhallisista aamuista (lienevät nimittäin melko kaukaisia haaveita lähitulevaisuudessa), pitkistä lenkeistä (viimeinkin Sanni on lenkkikunnossa, ja aurinkokin on sen kunniaksi paistanut täydeltä terältä) ja rauhallisen mukavasta olosta.

Ja onnistuinhan mie löytämään lihanhakureissulta Paavolle vesikipon - ihana hempeän vaaleansisinen kuppi, jota pennun ei pitäisi ihan helpolla saada kipattua kumoon (pohjassa liukuesteet, ja painoakin mukavasti).

Ostoksilla

Tänään pääsin pitkästä aikaa shoppailureissulle. Nytkään ei tosin ollut omien shoppailujen vuoro, vaan täydennettiin hännänheiluttajien varastoja.

Apteekista mukaan lähti Canikur Pro-pastaa, joka oli päässyt omista varastoista loppumaan. Sannin maha on leikkauksen jälkeen & antibioottikuurin aikana ollut vähän löysällä, joten yksi satsi annettiin tänään paikkaamaan tilannetta.

Hullujen Päivien ihmisvilinäänkin eksyttiin pikapiipahdukselle. Lemmikkiosaston tarjousvalikoima oli melko suppea, mutta tätä korvanpuhdistaja on ollut tarkoitus ostaa jo pidemmän aikaa.

Hullujen Päivien valikoimasta toinen pikaostos oli uusi 8 gb:n muistikortti kameraan. Edellinen muistikortti on säälittävät 256 mb, ja sen kanssa säätäminen alkoi kyllästyttää. Nyt mahtuu pidempiäkin videoita, eikä kuvia tarvi tyhjentää koneelle jatkuvasti.

Paavon ensipannaksi valikoitui ihan peruspanta, pistolukollinen 12 mm levyinen. Seuraavan isomman pojan pannan saa varmaan hankkia pian, mutta tällä on hyvä aloittaa.

Rukkan soft washing glove toivottavasti pelastaa rapalenkkien jälkeisiltä jatkuvilta suihkutuksilta.

Paavon ensihihnaksi valikoitui ihana kirkkaankeltainen Rukkan talutin, jossa oli pienelle pennulle sopiva "klipsi".

Myös Sannin hihna piti päivittää, jotta näyttävät hyviltä yhdessä. Sannin versio oli tämä Rukkan talutin, vähän paksumpi ja isommalla "klipsillä" varustettu.

Kahden koiran kanssa lenkkeilyä toivottavasti helpottaa Topcanisin talutusvyö. Saa nähdä, millainen tuo on käytössä, mutta ajatuksena toimii. Kahden koiran hallinta, namittaminen jne. lie helpompaa, kun on molemmat kädet vapaana.

Paavon riepoteltavaksi löytyi Skinneeezin Allosaurus. Sen verran vauhdikasta repiminen ja ravistelu oli jo vajaa kuusiviikkoisena, että kuvittelisin pienen koiran antavan hyvä vastuksen tälle roadkill-dinolle. Lelujahan meillä on jo ennestään vaikka muille jakaa, joten maltoin jättää suurimman osan toistaiseksi kaupan hyllylle.

Trimmauksen ihmeellinen maailma

Jenkin turkki kasvaa hurjaa vauhtia. Jos trimmiväli venyy kolmeen kuukauteen, kaunottaresta kuoriutuu turjake. Maailman suloisin toki, kuinkas muutenkaan.

En ole tähän päivään mennessä edes ajatellut, että trimmaisin neidon itse. Mutta kun turkki ei kasva niin kuin jenkin turkin kuuluisi kasvaa, eikä näyttelytrimmiä tarvita, päätin tutustua trimmikoneisiin ja hoitaa homman itse. Päätin, etten edes yritä hoitaa koko turkkia kerralla, vaan pieninä annoksina, jotta touhuun totutaan ilman sen suurempia härdellejä.

Kahden pienen trimmituokion jälkeen tyttö näyttää tältä:

 

Karvaa on lähtenyt ihan käsittämätön määrä, ja lisää on tulossa. Tälle päivälle on yksi trimmituokio pidetty, toisen meinaan vielä hoitaa, kunhan neiti on saanut levähtää hetken ulkoilun jälkeen.

Käytiin päivällä tuntisen metsäreissu tuossa meidän 'omassa' metsässä. Ihanaa, kun lumet on jo käytännössä kokonaan sulat, ja metsästäkin löytyy ihan uusia ulottuvuuksia. Pienessä metsässä pääsee kiipeilemään korkealla kalliolla, hyppimään risujen ja kaatuneiden puiden yli, kulkemaan metsäpolkua ja nauttimaan omasta rauhasta.

Myös agilityn pohjataitoja on hyvä vahvistaa metsässä kulkiessa. Ollaan treenattu niin paljon kaatuneiden puunrunkojen päällä kulkemista, että koira tarjoaa toimintaa ihan itsenäisesti. Kiipeilee kantojen ja isojen kivien päälle odottamaan palkkaa. Hyppii kaatuneiden puunrunkojen päälle, vaikka alta pääsisi kulkemaan huomattavasti helpommin. Kulkee puunrunkoa pitkin, ja odottaa kehuja ja ruokaa hienoista suorituksistaan. Mamman mussukka.

Ollaanko me muistettu nyt kaikki?

Uuden kodin ja uuden saapuvan vauvan yhdistelmä tarkoittaa paljon uusia hankintoja.

Meille on tulossa uusi, iso kiipeilypuu.


Luultavimmin tällainen. Kovasti olen koittanut löytää kokemuksia ostajilta ja käyttäjiltä, ja ihan hyvältä vaikuttaa. Valkoisena jos saataisiin, niin oltaisiin tyytyväisiä. Tilaus siis vielä tekemättä. Täytyy ensin mittailla ja mallata, ja jos vaikuttaa uuteen kotiin sopivalta, päätös tehdään. Olen yrittänyt kahlata läpi kaiken maailman Catmaxit ja Deltta-puut, mutta niiden ulkonäkö ei kuitenkaan oikein miellytä silmää.

Uudet valjaat ja flexi on hankittava.


Vänttisen valjaat on lähdössä hakuun kaupasta. Flexinä Vilmalla on toiminut ihan perus-flexi, viiden metrin hihnalla. Kaupunkioloihin riittänyt, ja sellainen hankitaan myös uudelle neidille.

Uusi hiekkalaatikko tarvitaan myös.


Edellisen avomallin kaveriksi. Avomalli varmasti hankinnassa seuraavakin, ehkä vain aavistuksen suurempi. Öko plussan kanssa ei suurempia kantautumisongelmia ole ollut, ja rikkaimurin kanssa sotkuista selvitään helpolla.

Yksi ajatus on ollut, että mahdollisesti tehtäisiin sellainen "hiekkalaatikkokaappi", jonka joku jossain blogissa kerran olikin esitellyt, ja jota ihastelin. Vaan kun mie en nyt löydä niitä esittelyjä yhtään mistään! Ongelmaksi muodostunut tässä kohdassa myös se, että uutta blogipohjaa päivittäessä katosivat kaikki suosikkiblogit tuolta listalta. Joten se hiekkalaatikkoratkaisun sisältävä blogi on voinut mennä siinä samassa, enkä yksinkertaisesti vain nyt muista, keiden muiden blogeja sivupalkista löytyi. Jos joku ihana tahtoo auttaa, niin apu otetaan enemmän kuin ilolla vastaan! (Myös blogilistan päivitystä saa mielellään ehdottaa, jos huomaa omansa listalta puuttuvan. Kiitos :))

Hankintalistalla lisäksi..


Matolääkettä haettava apteekista.

Yksi ruokakuppi lisää märkäruokia varten, sitten onkin molemmille kolme kuppia käytössä.

Kantokoppaan pehmuste.

 Ja nämä meiltä jo löytyy..


Kantokoppa hankittu.

Ruokana menee penturuoka, jota Vilmakin syö. Raksupuolta mahdollisesti päivitellään kyllä. (Zooplussalta varastojen täydennys kyllä tehtävä jossain vaiheessa.)

Miisalle ensimmäinen rokotusaika ja eläinlääkärin tarkastus varattu.

Oma harja puolipitkään turkkiin löytyy.

Muuten perustarpeilla varmaan päästään eteenpäin, samoilla joita Vilmakin käyttää. Mutta jos jotain on, mitä ei olla ymmärretty eikä muistettu hankintalistalle laittaa, niin kertokaa toki! Lisäksi koti täytyy toki vielä pentuvarmistaa, kun Vilma-varmaksi tämä on nyt muokattu.

Miten ihmeessä sitä malttaisi vielä pari viikkoa odotella?