SANNI

Amerikancockerspanieli

Silvermaster Viva Las Vegas, a.k.a. Palle, a.k.a. Sanni
s. 21.5.2010
Sanni KoiraNetissä

Lonkat B/B
Kyynärät 0/0
Polvet 0/0
Selkä ok (kuvattu, ei lähetetty Kennelliittoon)
Sydän ok (ei ultrattu)

Steriloitu 4/2013

Touhukas hännänheiluttaja. Kaikki on ihanaa. Varsinkin kaikki rakkaat ihmiset ja niiden pussailu. Agilitytreeneissä on niin kivaa. Ja metsässä vapaana riekkuessa. Ja oikeastaan ihan missä vain. Peruspositiivisen luonteen seasta kuitenkin huutelee "Reagoi ennen kuin ajattelet"-tyyppi.










Sanni eli elämänsä ensimmäiset 12 vuotta terveenä, iloisena ja touhukkaana tyttönä. Kolmannentoista syntymäpäivän lähestyessä vanhuuden vaivoja alkoi kuitenkin tulla - kuulo huononi, silmät samentuivat, nivelissä alkoi olla jäykkyyttä. Sitten, aika varoittamatta, tilanne huononi. Tässä kirjoitukseni Facebookiin Sannin kuoleman jälkeen:

Sannin viimeisten päivien kuulumiset 💔 

Huomasin kolmisen viikkoa sitten, että nyt ei oo sannilla kaikki hyvin. Olin aika varma, että nivelrikkoa on (nivelet on vaivanneet myös aiemmin, mutta sanni pärjäsi tosi pitkään lisäravinteilla), mutta vahva aavistus oli myös siitä, ettei siinä oo kaikki. Käytiin eka ell-reissu, Sanni sai kipulääkepistoksen nivelkipuihin, otettiin verikokeita ja varattiin seuraava aika vatsan ultraan. Verikokeista selvisi, että punasolut ei ole ollenkaan viitearvoissa, vaan on oletettavasti anemiaa. Syyksi ell epäili kasvainta tai mahasuolikanavan muita ongelmia. Seuraavaa ell-aikaa ootellessa tuli ihan pikimustaa kakkaa, joka tietenki kerto siitä, että jotaki häikkää siellä sisällä on. No, seuraava ell-aika oli nyt keskiviikkona, eri eläinlääkärille. Tämä uusi ell ihmetteli, etteikö edellinen ole sanonu mitään sannin verihiutaleista - niitä on verikokeen mukaan nolla. Otettiin uus verikoe, jos edellisessä olis ollut joku virhe. Mutta tulos sama, eli nolla verihiutaletta, mikähän voi olla ihan hengenvaarallista, kun keho ei pysty korjaamaan mahdollisia haavoja/ruhjeita millään. Ainoa hoitomuoto tuohon oli kortisoni, joka aloitettiin keskiviikkona, sovittiin kontrolli viikon päähän. Torstaina aamulla mulla olikin sitten täällä ihan kipeä sanni, ell mietti ensin, että se vois johtua siitä, että keho ei siedä kortisonia. Mutta pikkuhiljaa sannin kunto romahti, se ei enää yhtäkkiä jaksanut ees seisoa. Saatiin sitten sanni pikaisesti tälle keskiviikkona tavatulle eläinlääkärille, onneksi ❤️ Tilanne oli tosi huono, joten päädyin päästämään sannin pois kivuista 💔😭 Sannilla oli siis verihiukkaskato eli autoimmuunisairaus (jonka ainoa hoitomuoto tosiaan oli tuo kortisoni, joka aiheutti sannille sen sisäisen verenvuodon), joka saatto johtua kasvaimesta (jota ei ultrassa eikä röntgenkuvissa nähty). Mutta aina sinne keskiviikkoaamuun asti sanni sai elää häntä heiluen ja omana ihanana itsenään ❤️ Onneksi vein sannin verikokeisiin, sillä huonossa tapauksessa olis käyny niin, että tuo verihiukkaskato olis huomattu esim. jonkin pienen kolhun aiheuttamana verenvuotona. Maailman surkeinta opetella elämä ilman Sannia, mutta me opetellaan yhessä Paavon kans 💔 

 

En halua verrata Sannia muihin, mutta omalla tavallaan Sanni kuitenkin oli minun elämäni suurin rakkaus. Sanni oli minun ensimmäinen ikioma koira, monella tavalla hyvin erityinen. Ikävä on aivan valtava, ja tulee varmasti aina olemaan. Minun muoriska, mie rakastan sinua, aina ❤

Ei kommentteja: