lauantai 28. kesäkuuta 2014

Päivä kuvina.

Sain Saimilta Päivä kuvina-haasteen jokin aika sitten, ja mikä sen parempi aika toteuttaa haaste, kuin Nobin kyläilyviikonloppuna!


Poikien heräämisyritys nro 1 tapahtui kellon näyttäessä 5:47. Yritys oli onneksi melko vaisu. Yrittivät alkaa riehumaan, mutta kehotettuna tepastelu hiljeni ja saatiin jatkaa unia hetkellisesti.


Seitsemän aikaan pojat päättivät, että reippaat ei nuku, jos on parempaakin tekemistä. Ei muuta kuin ylös ja rallit käyntiin!



Mutta ei me enää ehditty nukkumaan, sillä tämän viikonlopun ohjelmistossa on myös agilityn mm-karsinnat ja livestreamin äärellä on tarkoitus viettää hetki jos toinenkin. Aamupalalle ja ulkoilemaan.



Matkattiin jonnekin tosi kivaan metsään, ehkä se oli Blåbärkärrsbergenin luonnonsuojelualuetta.


Järjetön tuuri, kun aurinkokin paistoi. Ihana paikka, mukava reissu. Sinne mennään ihan ehdottomasti toisenkin kerran!



Nettikin toimi, ja kalliolla oli hyvä katsella muutamat agilityratapätkät Rovaniemeltä. Hyvin Pilvimarjalaiset veti!


Koska en jätä mitään viime tinkaan, tilasin edellissunnuntaina M&M:stä paketillisen pohjosen reissulle välttämättömiä tarpeita. Postin lakko oli niin sopivaan aikaan, että olin melko varma ettei mulla näitä välttämättömyyksiä ole vielä tiistaina aamukuudelta. Onni onnettomuudessa, ilmoitus paketista saapui perjantaina, ja tänään päästiin mallaamaan ostoksia. (Tästäkään viimetipasta ei siis opittu yhtikäs mitään.)

Paketista löytyi reissua varten uusi kevythäkki (JOKU on syönyt edelliset roskiskuntoon), pelastusliivit ja viilennysloimi.



Muutenvaan-osastoa täydensin pienellä raapimatolpalla, hammasharjoilla ja -tahnoilla ja kissojen multivitamiineilla. Ekstrana pakettiin oli sujahtanut pussillinen jotain kierretikkuja ja kissan tosi söpö (not) käärmeennahkainen valjassetti. Saapa nähdä, tuleeko käyttöä.



Kotona koirat malttoivat pitää mukavan lepotauon, ja mulla oli hyvää aikaa nauttia kisastudiosta. Mahtavia ratoja ja taitavaa tekemistä!



Näköjään veljeksetkin totta tosiaan joskus väsähtää, kun jaksavat tehdä tarpeeksi kovan pohjatyön. Ne nukkui monta tuntia - en uskoisi, ellen olisi itse ollut näkemässä.



Pitkien päiväunien jälkeen riekkumisenergiaa purettiin vielä iltalenkillä.


Ihana hoitolainen meillä, sujahtaa laumaan aina yhtä kivuttomasti. Mukava päivä takana, huomenna jatketaan!

tiistai 24. kesäkuuta 2014

Vilma 5v!

Meidän neiti Kissoista Kissoin, Viipula Kissendaali, täytti hetki sitten jo viisi vuotta! Synttärin kunniaksi käytiin lähimetsässä valjastelemassa.

Siellä sai kiivetä puuhun (tylsä hihnan pitelijä tosin stoppasi matkan parin metrin korkeuteen):

Siellä sai syödä heinää:

Siellä sai ihmetellä vesilätäköitä:

Siellä sai katsella lintuja:

Neiti 5-v oli reissuunsa oikein tyytyväinen. Kotona sitten oli hyvä käpertyä kainaloon pitkille päiväunille, synttärisankarin etuoikeudella ja kenenkään häiritsemättä.

Muru <3

sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Tavoitteita.

Kaupunkijuhannus. Sateinen ja autio. Touhukas ja leppoisa.



On ollut aikaa vaikka mihin. Esimerkiksi Paavon kesätavoitteet on nyt kirjattu. Ja kun ne näin julkisesti ilmoittaa, treenimotivaatiota on löydettävä. Kesä 2014 jatkuu ainakin elokuun loppuun. Tavoitteiden pitäisi olla realistisia, parissa kuukaudessa saavutettavissa olevia.



Agiliyn tavoitteina..

..2x2-kepit kuntoon kotitreenin osalta (6 keppiä valmiiksi):
Olen aloittanut treenin kokonaan alusta. Keväällähän me jo aloiteltiin, mutta jäätiin ihan alkuvaiheeseen. Treenimotivaatio oli hukassa. Nyt takana on neljä treenikertaa. Tänään otin toisen keppiparin mukaan kuvioihin, molemmat keppiparit näyttää kello kahteen ja kello kahdeksaan. Tavoitteena on saada kepit siihen pisteeseen, mihin ne kotipihassa voi saada.

..2o2o-treenin aloitus (kosketusalustalla asento vahvaksi):
Pysäytyskontaktit otetaan käyttöön ainakin puomilla ja keinulla. A:n kontakteja olen miettinyt, ja olen kallistumassa pysäytyksiin myös siellä. 2o2o-treeniin tarvittavan kosketusalustan voin helposti viedä mukanani mihin tahansa, joten se tuntuu kesätavoitteena varsin realistiselta. Haaveissa siintää syksyllä kontakteille helposti siirrettävissä oleva 2o2o.

..takaakierto molemmin puolin ("taa" ja "kierrä"):
Niin kuin olen useampaan kertaan kirjoitellut, Paavo osaa takaakierron. Oikealta puolelta. Sieltä se on vahva, ja irtoaa takaakierrolle kivasti. Ohjelmistossa on siis vasemman puolen opettelu, jonne omaksi käskyksi valikoitui "taa". Katsotaan, miten solmussa olen käskyjen kanssa..

Tokon tavoitteina..

..perusasento kuntoon.
Tätä täytyy jaksaa treenata. Ei auta, että osaa jo monenlaista, jos se tokon perusta on vähän sinne päin.

..metallikapula tutuksi.
Helposti mukana kantautuva kapula ja naksutin. Loppu on omasta aktiivisuudesta kiinni.

..paikkamakuussa oikea asento vahvaksi.
Lonkan päällä köllöttely saa nyt jäädä, ja tilalle tulee tiitterä paikkamakuu. Se korjaa jo nyt asentoa paremmaksi, mutta edelleen pidemmän palkkaamattomuuden aikana lysähtää helposti letkeämpään asentoon. "Pää" käskyllä se laittaa leuan maahan, mutta pompauttaa pään pystyyn saman tien. Tämä on vielä mietinnässä. Opetanko leuan maahan painamiselle kestoa, vai jätetäänkö se paikkamakuusta kokonaan pois. Mulla ei ole minkäänlaista tokokokemusta, joten en osaa tehdä parasta ratkaisua. Pian täytyy kuitenkin päättää, mikä on se meille oikea ratkaisu.

Maailman Paras Paavo!

torstai 19. kesäkuuta 2014

Omatoimista.

Jos maksaa Ojangon hallin kesäkäyttömahdollisuudesta sievoisen summan, vapaatreenaamisoikeutta kannattaa myös käyttää. Tämän päiväisen aamutreenin hinnaksi tulee suolaiset 100€, ellen ota itseäni niskasta kiinni ja käy treenaamassa. Onneksi aikaa on vielä reilusti, jospa tuntitaksa saadaan kesän aikana tippumaan.

Kun kello soi vapaapäivänä ennen seitsemää ja herätys on mieluinen, tietää löytäneensä Oman Jutun. Treenikamat oli näppärästi kasassa eiliseltä, joten kotoa lähtö oli kahvin keittämistä vaille valmis. Mukaani sain kaksi varsin innokasta treenikaveria:


Paavon kanssa päästiin vihdoin treenaamaan sitä esteen tarjoamista, jota on tähän mennessä aina vaan aiottu. Eilinen treeni oli selkeästi mielessä, ja Paavo hakeutui niin hypylle kuin putkelle hyvin.

Hypyllä vaihtelin omaa sijoittumista niin etäisyyden kuin kellotaulun osalta. Se irtosi hypylle hyvin, vaikka lähtöpaikka oli noin neljän metrin päässä siivekkeestä poispäin. Sen kauemmaksi en tänään mennyt.

Kellotaulun mukaan liikkuessani, huomasin taas hyvin selkeästi, miten vahvaksi sen takaakierto hypyn oikealta puolelta on muodostunut. Oikealle se irtoaa jo suht kaukaa ja hyvinkin oudoista kulmista, mutta vasemmalle lähetys sai aikaan haukkuvan väkkärän. Olen kuvitellut treenanneeni lähiaikoina myös vasenta puolta, mikä ei selkeästi pidä paikkaansa. Näihin keskityn jatkossa paremmin, enkä vain kuvittele.

Putkeen lähetys pimeistä kulmista (ja hyppyjen kautta) onnistuu jo kivasti. Se hakeutuu U-putken ulkoreunalta putkeen, ja myös suorille putkille saatiin melko vaikeita kulmia.


Sannin kanssa ei olla käyty hallilla ihan lähiaikoina. Se yllätti minut totaalisesti pujottelemalla 12 keppiä ensimmäisellä (ja ainoalla) yrittämällä. En edes muista, koska viimeksi se on keppirivistöä edes nähnyt. Sen 2o2o-kontaktit on hienot, ja se osaa korjata pienen virheasennon "oho"-huikkauksella. Se osaa hakea oikeat putken päät ja tekee kivoja takaakiertoja. Se on hieno pieni aksakoira, kun se tekee hommia häiriöttömässä ympäristössä. Kun ohjaaja vaatii siltä juuri sopivasti, sen pää pysyy kasassa.

On paljon asioita, mitkä ei sovi Sanni-agilityyn. Ei saa olla liian vaikeaa muttei liian helppoakaan. Jos se tekee väärin, sille täytyy salamannopeasti keksiä jokin korvaava tehtävä josta sen voi palkata. Sen kanssa täytyy olla innostava, mutta rauhallinen. Sen kanssa ei voi tehdä liian pitkiä pätkiä, mutta tekniikan hinkkaaminen se turhautuu nopeasti.

Kaikessa vaikeudessaan se on ihan super. Ikinä siitä ei oikeaa agilitykoiraa leivota, mutta omaksi iloksi ja itsekseen sen kanssa on ihana tehdä ja oppia.

On ne niin erilaisia. Silti molempien kanssa treenaminen on kovin palkitsevaa. Mamman mussukat <3

keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Keskiviikko!

(Kuvat sieltä täältä pitkin viikkoa. Tarkkasilmäiset voi huomata, että Paavon pyllykarvoille on näyttelyuran loppumisen kunniaksi näytetty trimmeriä.)

Keskiviikko tarkoitti tänään miniloman alkamista. Oikeakin on jo nurkan takana. Mennään Paavon kanssa kahdestaan pohjosen reissulle. Toki mulla täytyy olla Sannin puolesta vähän huono omatunto. Oh my. Mutta Paavo on helppo, Sanni ikävä kyllä ei. Ja kun ei koko porukka tällä kerralla päästä, täytyy tehdä ratkaisuja. Ehkä opin vielä elämään niiden kanssa.


Keskiviikko tarkoittaa myös Paavon agilitytreenejä. Tänään ohjelmassa oli irtoamista/estehakuisuuden petraamista. Lähetyksiä eri pituisilta etäisyyksiltä, vapautus kun koira katsoo esteeseen (hyppy ja putki), oman sijainnin vaihtelua.


Meidän ongelma on ollut se, että Paavo tuijottaa mielellään lähtölupaa odotellessaan minua. Hyvä kontakti on hyvä asia, mutta lähetäpä koira esteelle kun katse on ohjaajassa. Tarpeeksi kauan kun jaksoin odottaa, katse hakeutui esteeseen. (Ja pylly pysyi lähdössä kuin liimattuna.) Välimatkat ja ohjaajan sijainti - kaikki ok.


Toisen kerran elämässään Paavo tarjosi lelua kouluttajalle revittäväksi. Taas olin yllättynyt mutta tyytyväinen - reipas jäbä!


Treenikaveri-Ferrolle Paavo yritti hetkellisesti näytellä kovaa äijää. Lopetti höpötykset, kun kielsin. Päätyi sen sijaan tekemään loistavan ja keskittyneen maassamakaamisen, vaikka ympärillä tapahtui ja kuului kaikenlaista.


Vettäkin Paavo joi treenitauolla, ehkä vähän vahingossa, mutta joi. Otin pakasteesta mukaan pari broilerinmaksakuutiota, joiden sekaan lorautin vähän vettä. Alkuinnostuksessaan olisi lipittänyt kaiken. Kun ei saanut, päätti juoda seuraavan kerran vasta kotona. Edistysaskel tämäkin.


Paavon keskiviikkotteenit tarkoittaa myös Tyttöjen Lenkkiä. Käytiin Sannin kanssa temppuilemassa ja riekkumassa läheisellä joutomaalla. Ipa oli taas niin Taitava ja Tärkeä, etten voinut muuta kuin hymyillä.


Keskiviikko oli siis myös tänään vallan mainio päivä. (Ehkä mainiouteen vaikuttaa omalta osaltaan myös se, että olen saavuttanut henkilökohtaisen rajapyykin savuttomassa elossa. Kuukausi! Onnellinen ja tyytyväinen kuukausi. Toivotaan, että tämä pysyy.)



tiistai 17. kesäkuuta 2014

Leirielämää.

Shelttileiristä on jo hetki vierähtänyt. Kuvien puute ja blogilaiskuus on vaivanneet, mutta nyt on molempien osalta tilanne vähän paremmalla mallilla.


Toukokuun loppupuolella siis leireiltiin Inkoon ihanassa Västankvarnissa muiden Etelä-Suomen Shelttien kanssa. Leiripaikka oli idyllinen, peltojen ympäröimä maalaismaisema. Toukokuun lopulle melkein tunnusomaisesti sää helli meitä koko viikonlopun ajan, auringon porottaessa ja asteiden huidellessa melkein aamusta iltaan kolmenkymmenen asteen paikkeilla.


Me majoittauduttiin Saimin, Nopan ja Paavon kanssa yhteisessä huoneessa. Onneksi huone oli suht viileä (taisi muuten olla ainoa laatuaan), joten koirat pääsivät välillä tauolle helteen ulottumattomiin. Lepäämiseen tarkoitettu aika tosin luultavasti käytettiin johonkin aivan muuhun, sen verran riehakkaan oloisia ja kuolaisia kavereita huoneesta aina löytyi.

Kuva: Satu Tuominen

Perjantai-iltana käytiin kuuntelemassa koirafrisbeen teoriaa ja treenaamassa heittoja (ilman koiraa). Frisbeen heittäminen on ollut mulle aina vaikeaa, eikä asian opetteleminen ainakaan tällä hetkellä ole ajankohtaista, joten napsin asiasta muistiinpanoja lähinnä J:lle. Muistiinpanojen suomentaminen tosin tuo mukanaan pieniä haasteita. Siellä lukee, että liidättämisen ja kiertämisen opettelun avulla koira oppii ottamaan koppeja. (Niin mitä piti tehdä?) Lienee parasta perehtyä asiaan lisää, ja toivoa että joku sopiva alkeiskurssi osuu kohdalle.

Kuva: Janita Peltola

Lauantaiaamuna osallistuttiin Anu Rajaheimon agilitykoulutukseen. Alkuun treenattiin hypyn tarjoamista. Paavon keskittyminen ei ollut parasta mahdollista laatua, eikä namit oikein kelvanneet palkaksi. (Tämä hetki on muuten jostain syystä ollut lopun alkua Paavon ja broilerin kivipiirojen rakkauden osalta. Nykyään entiset Maailman Parhaat on enemmänkin Onko Pakko-osastolla.) Tuon treenikerran osalta siis ei päästy puusta pitkälle, mutta tästä sain sen vaaditun kipinän ottaa homma mukaan omatoimitreenien ohjelmistoon. On pitänyt ja pitänyt, vaan aina se on jäänyt jonkin "tärkeämmän" alle.

Kuva: Janita Peltola

Omalla treenivuorolla opin ainakin sen, että koiralle täytyy antaa tilaa lähdön ja ensimmäisen esteen väliin, vähintä neljä metriä. Myös uudessa paikassa Paavo osaa odottaa lähdössä ja keskittyy tekemiseen hyvin. Odottaessa se on hiljaa, mutta odotahan kun se pääsee tekemään:

Kuva: Janita Peltola

Oma ohjaus ei ollut (tälläkään kerralla) kartalla, mutta Paavo tekee ja tarjoaa hyvin. Jatkossa kuitenkin täytyy kiinnittää huomiota siihen, että koira totutetaan myös siihen ei-täydelliseen ohjaamiseen. Koiralta voi vaatia esteen suorittamista, vaikka ohjaaja ei ohjaisi täydellisesti. Niissä tulevaisuuden kisatilanteissakaan kun koiralla tuskin on ohjaajaa, joka tekee 100% täydellisen suorituksen.

Kuva: Janita Peltola

Kolmannen mahdollisen treenipätkän jätin suosiolla väliin, sillä Paavo oli ihan poikki. Jostain täytyisi keksiä viilennyskeino, ja etenkin keino saada tuo kakara juomaan. Ei se voi treenata kuumalla, ellei suostu juomaan treenien taukojen aikana. Normaalitilanne kun on se, että auton startatessa pois treenipaikalta, häkissä alkaa mahdoton veden litkiminen. Mikä avuksi?

Kuva: Saimi Muhonen

Lauantai-iltana ilman vähän viiletessä suunnattiin Saimin, Janitan ja koirien kanssa luontopolulle. Kierrettiin mukava metsäreitti, josta löydettiin kymmenen kysymystä (ja oletettavasti myös niiden oikeat vastaukset). Janita otti mukavia kuvia iltalenkiltä:

Kuva: Janita Peltola

Kuva: Janita Peltola

Kuva: Janita Peltola

Sunnuntaina vuorossa oli tokokoulutus, jota meille veti Nadja Böckerman. Alkuun tehtiin koko porukalla paikkamakuu, jossa Paavo pysyi mukavasti (lyhyt matka ja välipalkka), mutta köllötteli toisen lonkan päällä. Jatkossa vaatimustasoa täytyy nostaa, eikä lonkkamakuusta enää tarvi palkata.

Kuva: Satu Tuominen

Omalla treenipätkällä sain hyviä apuja perusasennon parantamiseen (nyt se on väljä ja vino), sekä vinkkejä sosiaaliseen palkkaamiseen ja oikean treenimoden löytymiseen (ohjaajan, ei koiran).

Kuva: Satu Tuominen

Kotiin lähteissä ajettiin vielä koirien uimapaikalle, jossa pojat sai ansaitun viilennyksen automatkaa varten.

Kotiin päästessä sitten nukuttiin. Molemmat.