Tavoitteita.

Kaupunkijuhannus. Sateinen ja autio. Touhukas ja leppoisa.

On ollut aikaa vaikka mihin. Esimerkiksi Paavon kesätavoitteet on nyt kirjattu. Ja kun ne näin julkisesti ilmoittaa, treenimotivaatiota on löydettävä. Kesä 2014 jatkuu ainakin elokuun loppuun. Tavoitteiden pitäisi olla realistisia, parissa kuukaudessa saavutettavissa olevia.

Agiliyn tavoitteina..

..2x2-kepit kuntoon kotitreenin osalta (6 keppiä valmiiksi):

Olen aloittanut treenin kokonaan alusta. Keväällähän me jo aloiteltiin, mutta jäätiin ihan alkuvaiheeseen. Treenimotivaatio oli hukassa. Nyt takana on neljä treenikertaa. Tänään otin toisen keppiparin mukaan kuvioihin, molemmat keppiparit näyttää kello kahteen ja kello kahdeksaan. Tavoitteena on saada kepit siihen pisteeseen, mihin ne kotipihassa voi saada.

..2o2o-treenin aloitus (kosketusalustalla asento vahvaksi):

Pysäytyskontaktit otetaan käyttöön ainakin puomilla ja keinulla. A:n kontakteja olen miettinyt, ja olen kallistumassa pysäytyksiin myös siellä. 2o2o-treeniin tarvittavan kosketusalustan voin helposti viedä mukanani mihin tahansa, joten se tuntuu kesätavoitteena varsin realistiselta. Haaveissa siintää syksyllä kontakteille helposti siirrettävissä oleva 2o2o.

..takaakierto molemmin puolin ("taa" ja "kierrä"):

Niin kuin olen useampaan kertaan kirjoitellut, Paavo osaa takaakierron. Oikealta puolelta. Sieltä se on vahva, ja irtoaa takaakierrolle kivasti. Ohjelmistossa on siis vasemman puolen opettelu, jonne omaksi käskyksi valikoitui "taa". Katsotaan, miten solmussa olen käskyjen kanssa..

Tokon tavoitteina..

..perusasento kuntoon.

Tätä täytyy jaksaa treenata. Ei auta, että osaa jo monenlaista, jos se tokon perusta on vähän sinne päin.

..metallikapula tutuksi.

Helposti mukana kantautuva kapula ja naksutin. Loppu on omasta aktiivisuudesta kiinni.

..paikkamakuussa oikea asento vahvaksi.

Lonkan päällä köllöttely saa nyt jäädä, ja tilalle tulee tiitterä paikkamakuu. Se korjaa jo nyt asentoa paremmaksi, mutta edelleen pidemmän palkkaamattomuuden aikana lysähtää helposti letkeämpään asentoon. "Pää" käskyllä se laittaa leuan maahan, mutta pompauttaa pään pystyyn saman tien. Tämä on vielä mietinnässä. Opetanko leuan maahan painamiselle kestoa, vai jätetäänkö se paikkamakuusta kokonaan pois. Mulla ei ole minkäänlaista tokokokemusta, joten en osaa tehdä parasta ratkaisua. Pian täytyy kuitenkin päättää, mikä on se meille oikea ratkaisu.

Maailman Paras Paavo!

Mettiäiset.

Koirat on varmaan enemmän kuin tyytyväisiä, kun pääsevät rälläämään vapaana päivittäin jossain "uudessa" paikassa. Tosin meidän uudet paikat on jo melko vanhoja tuttavuuksia. (Onneksi kuitenkin mukavia sellaisia.) Missä te käytätte koiria juoksemassa? Uusia paikkaideoita otetaan vastaan!

Haltialassa ollaan enimmäkseen aikaa vietetty, ajankohdasta riippumatta sieltä onneksi löytyy aina joku rauhallinen nurkka, kun lääniä on mahdottomasti.

Aamutuimaan käytiin puolestaan Tammiston metsäpläntillä, kun aikataulun pettäessä ei ehditty Haltialaan asti. Yksi koirakohtaaminen sattui, kun niin vastaantulijan kuin meidänkin koirat oli omistajiaan nopeampia, eikä kukaan ehtinyt napata koiraansa kiinni. Myös Sanni yllätti, ja osasi toimia tilanteessa varsin mallikkaasti. Ei rähinöitä tai pöhinöitä, ja matka sujui hyvillä mielin. Paavon olemassaolo on tuonut epävarmaan Sanniin mukavan annoksen rohkeutta ja reippautta. Ei se kaikkia tilanteita kestä, eikä tarvikaan kestää, mutta yleisesti ottaen arki on nykyään huomattavasti aiempaa helpompaa.

Kutsumaton vieras.

Uusi koti on ollut olemassa pian kuukauden. Ollaan koko porukka asetuttu hyvin, ja karvakerätkin vaikuttavat tyytyväisiltä. Siirin ensimmäisiin päiviin tosin kuului mahdoton määrä ulko-oven rappaamista. Loppui kuin seinään, kun se eräänä aamuna yritti "karata", ja tajusi että sieltä avautuukin ainoastaan pelottava rappukäytävä. Kääntyi kannoillaan heti kynnyksellä ja kipitti takaisin oman kodin suojaan.

Koti on ihana, valoisa ja meille juuri sopiva. Koirat ei ole tiettävästi reagoineet muutokseen sen kummemmin. Rappuun ei ole kuulunut mitään, eikä kukaan naapuri ole sanonut metelistä (nämä naapurit varmasti sanoisivat). Paavo tuhoaa tavalliseen tapaansa, mutta kun muistetaan jättää pahveja yksinolon ajaksi, kaikki sujuu suht kivuttomasti (kopkop).

Kissoilla on ollut lokoisat oltavat, kun ne on saaneet ulkoilla tuntikaupalla päivittäin. Lämmin kevät ja oma suojaisa piha on ollut kissojen paratiisi. Kunnes tuli eilinen.

Oltiin tapamme mukaan koko porukalla pihalla viettämässä vapaapäivää. Piipahdin sisällä parin minuutin ajan, ja ulos palatessani kuvittelin kissojen tuijottavan herkeämättä keväästä haltioitunutta kimalaista. Mitä vielä. Kyy oli luikerrellut puoliksi pihan puolelle, ja siinä ne tapittivat toisiaan. Iso, harmaa kerä suhisi uhkaavasti, ja kissat istuivat sen molemmin puolin parinkymmenen sentin päässä. Kissat eivät edes yrittäneet väistää, eikä kyy ollut perääntymässä mihinkään. Mulle iski paniikki päälle, enkä osannut toimia kovinkaan fiksusti. Karjaisin koirat sisälle, ja koitin vetää kissat hihnoista kauemmaksi, jotta tilanne  laukeaisi. Vilma pakeni sisälle hiekka pöllyten ja karvat pörröllään. Siiri puolestaan otti minun paniikista mallia ja oli ihan hysteerinen. Se sinkoili koko hihnan mitan ympäriinsä, sähisi ja pelkäsi. Onpa kumma, vaikka omistaja oli sellainen viilipytty. (Not.) Jossain kohdassa nappasin parvekkeella istuinalustana toimivan ison pahvinpalan, jolla sain käärmeen työnnettyä takaisin aidan ali, ja sinne se luikerteli sitten kohti parkkipaikkaa. Siirikin rauhoittui, kun sain oman käytökseni tasattua.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Tosin takapihan käyttö loppuu eläinten osalta tähän paikkaan. J lupasi soittaa tänään isännöitsijälle. Jos aitaisivat tuon meidän pihan (tällä hetkellä siinä on kompostikehikkoviritelmä, joka pitää omat eläimet sisäpuolella), tai edes lasittaisivat terassiosan. Saa nähdä, miten käy.

Kyyt mitä ilmeisimmin pakenee Kehärata-työmaata asutuksen luo. Ymmärtäähän sen, että ne kokee ihmiset turvallisemmiksi kuin kallioita räjäyttävät työkoneet. Mutta on kamalaa kulkea koko ajan varpaillaan, kun koskaan ei tiedä missä seuraava kyy on. Viikon sisällä olen tavannut yhden meidän auton alla ja toisen roskiksilla. Saa nähdä, millainen ongelma niistä vielä muodostuu.

Toisaalta, jos jotain positiivista hakee, on tästä kyyongelmasta ilmaantunut koirien elämään uusiakin asioita. Me hihnalenkkeillään päivittäin, ja käydään melkeinpä päivittäin jossain muualla irtilenkeillä. Reviiri laajenee.

Myös treenikalenteri alkaa täyttyä, piiiitkästä aikaa! Paavo aloittaa ensi viikolla viikottaiset agilitytreenit HSKH:lla Gabin shelttiryhmässä. HSKH:lla Paavoa odottaa myös tokotreenipaikka MT0-ryhmässä. Lisäksi kaipuu pakotti minut ilmoittamaan meidät taas Heiluvan Hännän agilityryhmään, joka alkaa elokuussa. Katsotaan, kumpi sen treenipaikan nappaa. Luulen, että paikka menee pääasiassa Paavon käyttöön, sen kanssa kun treenataan tavoitteellisesti, ja Miiralta saataisiin varmasti kultaisia neuvoja tulevaisuuden suhteen. Sannin kanssa kun tuo agility on omaksi iloksi treenaamista, ja Sanni saa saman ilon myös omatoimitreeneistä, enkä tällä hetkellä kaipaa Sannin kanssa kouluttajaa.