keskiviikko 29. elokuuta 2012

Keinulla

Tänään käytiin taas tekemässä minitreeni keinulla. Maanantaina kolisteltiin noin 15 sentistä, tänään korkeutta kolinalle tuli ehkä +5. Joten noin kahteenkymppiin on päästy.

'Keinu haltuun hitaasti mutta varmasti'-projekti jatkuu.

maanantai 27. elokuuta 2012

Sadepäivän ilo ja onni..

..oli tänään agilityhalli.

Päätin ottaa ilon irti maanantaista, pääsin töistä ajoissa ja kimpsut mukaan ja kohti hallia. Puomi oli jostain syystä purettu osiin. Tarkoitus oli keskittää treeni sen ympärille, mutta toisin kävi.

Lämmitettiin putki-hyppy-putkella. Samaan syssyyn sain treenata parit valssit. Ja pitkästä tauosta huolimatta > Sanni odotti paikallaan ilman varaslähtöyrityksiä, antoi minun kävellä kahden esteen päähän kunnes luvan saatuaan ampaisi matkaan ja suoritti annetun tehtävän kuin vanha tekijä. Superkehut ja palkkaus. Ei me olla kaikkea unohdettu parin kuukauden aikana!

A-estellä käytiin tekemässä muutamat toistot. Lähetin välillä menemään itsekseen, välillä juoksin oikealla tai vasemmalla, välillä menin A:n toiseen päähän edeltä. Kaikki sujui hienosti. Palkka on tässä vaiheessa namialustalla A:n lopussa - naksuttelua 2on2offista - liikkeelle ja kehu-palkat. Kontaktit mietityttää. Niitä pitää treenata ihan hurjasti, että päästään edes jollekin mallille.

Lopuksi tehtiin vielä muutamat keinutreenit. Keinu kolahtaa nyt about 20 sentin matkalta, ja aika kovaa kolahtaakin. Ensimmäisellä kolahduksella Sanni höristi korviaan pikkuisen, mutta matka jatkui häntä heiluen, kun kehut ja palkka oli kohdallaan. Keinun kanssa me ei pidetä mitään kiirettä. Tuntuu, että edetään ehkä turhankin hitaasti.


sunnuntai 26. elokuuta 2012

Agiloma

Oon koittanut saada meidän agihallilla käymättömyyttä vähän paikkailtua. Näyttääkin tuottavan ainakin jonkinasteista tulosta (josta toki selvyys saadaan vasta, kun sinne hallille ja treenaamaan päästään). Puomin virkaa on toimittaneet milloin betoniset aidat ja milloin kaatuneet puunrungot. Tänään pystyin kävelemään ihan toiseen suuntaan, kun Sanni itsenäisesti kipitteli puunrungon toiseen päähän palkkaansa hakemaan. Mikä on hurjan paljon meidän hyvin ohjaajakeskeiselle neidille.

Irtoamisia, odottamisia, ohjaamisia. Hyppimisiä, kiipeämisiä. Omatoimisuutta ja itsenäistä tekemistä. Niistä meidän kesäloma oli tehty. Jos ensi viikolla kuitenkin lähdettäisiin ihan hallille asti. Intoa riittää, taitaa olla aika siirtää sitä esteille asti.