torstai 31. joulukuuta 2009

Jouluajan viipotusta




Niin sitä on joulusta selvitty, vaikka lomailu ja pyhät jatkuu yhä edelleen. Ollaan maalla pyöritty jo yli viikko, ja vielä ollaan muutamaa päivää vaille valmiita siirtymään kotioloihin takaisin. Pikkuprinsessan ristiäiset odotellaan vielä, ja sitten pääsee Vilmakin takaisin omaan kotiin ja tuttuihin touhuihin. Hienosti Vilmakin mummolassa tuntuu kyllä viihtyvän, kun on tilaa missä temmeltää, ja monia lämpimiä sylejä.




Joulukuusi sai ensitapaamisen jälkeen olla yllättävän rauhassa palloineen kaikkineen. Lähinnä kuusen alusta toimi hyvänä väijymispaikkana, ja kuusen jalan vesi kiinnosti enemmän kuin kiiltävät koristeet ja ohut runko. Kunnes sitten jossakin vaiheessa neito huomasi ettei siitä piilopaikasta ollutkaan mihinkään, vaan ne pallot ja se runko oliki vaikka kuinka paljon kivemmat. Onneksi valvovat silmät oli oikeaan aikaan oikeassa paikassa, eikä suurempaa vahinkoa ehtiny sattumaan.




Joulupukki toi Viipulle sen jo mainitun uuden villapaidan kovan pakkasen ja viiman ulkoiluja varten. Testikäyttö on tehty pariin kertaan, ja kuten kai jo mainittu, liikkuminen sujui paidankin kanssa, vaikkei ihan niin mukavasti. Ilme taitaa kertoa kaiken parhaasta lahjasta ikinä. Lisäksi pukki oli kantanut mukanaan ison kasan piipunrasseja, joita on ihana jahdata ja jyrsiä, sekä uudet valjaat (Jotka on sittenkin vielä liian isot. Lisäkiloja odotellessa.) ja felxin, joka helpottaa ulkoiluja huomattavasti (ensimmäiseksi ulkoiluavuksi ostettiin ihan vain hihna, jonka kanssa ulkoiluttajat itse menivät solmuun moneen kertaan).




Eikä sinne ulkoiluille aina päässyt edes mukaan, vaan piti ikkunan takaa kurkkia, että minne ne oikein katosi. Tälläkin reissulla neitoa kyllä pyydettiin mukaan, mutta lämmin sohva vei voiton. Kunnes ovi meni meidän perässä kiinni, niin typsy oli kuulemma tullut ovelle istumaan ja naukumaan. Ikkunalaudalta onneksi omat ihmiset bongattiin, ja naukumisen kanssa huudeltiin jo sisään.




Ikkunalauta oli hyvä paikka myös peli-iltojen seuraamiseen. Lämpö nousi kivasti patterista lämmittämään, eikä varmasti jäänyt paitsi mistään kivasta.




Kaikki riehumiset ja viipotukset tarvi rinnalleen paljon kissamaista loikoilua lämpimässä kodissa. Ei meillä hassumpi joululoma ole ollut, päinvastoin. Pitäisiköhän meillekin seuraavaksi kodiksi jo hommata iso omakotitalo, jossa juoksutilaa olisi vaikka kymmenelle kissalle?

Yksi lääkärikäyntikin tosin on tähän lomaan mahdutettu. Päivystävälle eläinlääkärille soitettiin eilen illalla, kun Viipun takapää näytti olevan kovin kipeä, ja kurnuttavat äänet oli ihan jatkuvia. Mihinkään satuttamiseen ei osattu asiaa yhdistää, kun kokoajan ollaan oltu neidin kanssa kotona, eikä olla mitään poikkeavaa huomattu. Myös anaalirauhasia ehdittiin epäilemään, kun istuminen ei näyttänyt tulevan edes kyseeseen, ja kävelykin teki tiukkaa. Hyvin neiti antoi itesään tutkia, vaikka ei varmasti olo ollut paras mahdollinen. Kyljellä makaaminen ja tassujen sekä pepun nostelu sekä jatkuva kurina loppuivat onneksi yön ajaksi, päivystävä eläinlääkärikin kun oli yli sadan kilometrin päässä. Aamuherätyksen jälkeen kuitenkin otettiin asia taas uuteen harkintaan, kun kurina ja ihmisiä kohtaan annetut pitkät katseet vain jatkuivat. Onneksi löydettiin paikka vain puolen tunnin ajomatkan päästä, jossa lääkäritäti vähän tutki ja kyseli, ja tuli lopulta siihen tulokseen, että luultavasti on hännän juuresta Viipu itsensä satuttanut. Piikillä annettiin kipuliikettä, ja mukaan parit pillerit (Dolagis), joita nyt ainakin kolmen päivän ajan neidille syötetään. Toivotaan, että tästäkin vain säikähdyksellä selvittiin, ja Vilma voi jatkaa reippaana pienenä touhuamista niinkuin tähänkin saakka.

sunnuntai 27. joulukuuta 2009

Viipun pikakuulumiset lomalöhöilyn keskeltä


Joulun ja lomien aikaan on viimein ollut aikaa istahtaa alas, ja käydä toistenkin kisujen eloa ja oloa seuraamassa. Viipulan eloa ollaan seurailtu hyvinkin tiiviisti, ja aina vain rakkaammaksi tuo neitokainen tuntuu käyvän. Missä ihmeessä sitä ollaan menossa vaikka viiden vuoden päästä ;)?

Giardia lääkittiin, ja sen jäljiltä ollaan nyt oikein hyvässä paikassa. Jäin kyllä vähän epäilemään, että olikohan nyt kyse edes nimenomaan giardiasta, vai oliko pentuvatsa vielä niin sekainen? Joka tapauksessa - vatsa on hyvässä kunnossa, ja ruokakin maistuu taas oikein hyvin ilman turhia nirsoiluja.

Lääkäriasioille jouduttiin kummiskin tuossa jokin aika sitten suuntaamaan taas, tällä kertaa sydänvian pelossa. Vilma hengästyi muutaman pallon hakemisen jälkeen ihan mahdottomasti, ja sydän takoi hurjaa tahtia. Hetkinen odoteltiin, jos tilanne tasaantuisi, vaan kun ei, niin neiti koppaan ja suunta kohti Felinaa. Siellä otettiin röntgen- ja ultrakuvia sekä verikoetta, joka taas lennätettiin Saksaan asti. Onneksi kaiken huolen jälkeen sydän todettiin terveeksi, ja saatiin huokaista helpotuksesta. Ehkä viikon verran Felinakäynnin jälkeen Vilma touhusikin taas ihan omana itsenään, ilman sen kummempia hengästymisiä ja sydämen hyppelyitä. Parempi kuitenkin, että kokeiden kautta asia varmistettu - ei tarvitse olla huolesta soikeana :)

Muuten meillä on elo ollut oikein mukavaa ja lämpöistä. Neiti kasvaa hurjaa vauhtia, vaikka pieni vielä onkin. Painoa viime punnituksella oli reilut 2,5 kiloa.

Naksuttelua on harjoiteltu vähän laiskemman puoleisesti, ihan kyllä Vilmasta riippumattomista syistä. Jotenkin vaan ei oo saanut aikaan mitään uutta ottaa opettelun kohteeksi. Istua Vilma osaa silloin, kun on saamassa ruokaa. Kipon paikan viereen istahdetaan, ja sitten tulee herkkuja. Highfivet läpsyvät oikein hienosti, ja sitä ollaankin muuten laiskan naksuttelun aikana treanattu suht ahkeraan. Tänään välipäiväostoksilta piti hakea uusi naksutin, kun toinen jäi kotiin joululomalle lähdettäessä. Ollaan Viipun kanssa koitettu nyt sitten ihan naksuttimen avulla harjoitella pöydältä alas hyppäämistä. (Kodin ulkopuolella kun ei jostain syystä saa kulkea pöydillä, ihme hommaa ;)) Jokseenkin epäileväinen olen nyt asian opettamisen suhteen, etten vain mene tekemään mitään vähemmän fiksuja asioita, jotka sitten vain hidastavat/vääristävät tuota oppimisprosessia. Kotiin kun jäi myös Kissan aktivointi-kirja, josta olen ensilukeman perusteella kovasti tykännyt. Selkeät ohjeet ainakin näin aloittelijalle on enemmän kuin tarpeen.

Mainitsemisen arvoista lienee tässä kohdassa vielä ruuhkajunassa matkustaminen Helsingistä pohjoiseen matkattaessa. Viipu suoriutui oikein mallikkaasti pitkästä joululomalle suuntaavasta matkasta, vaikka jokaiseen suuntaan katsoessa näkyi jonkinlaista karvatassua. Koirat taas aluksi vähän nostatti karvoja pystyyn, mutta hetken niitä katseltuaan neiti jo uskalsi reippaasti istua sylissä koirien katseiden alla, ja flexin avulla pieneksi rajatun alueen sisällä tutkiskella ymäristöä. Ensimmäistä kertaa pentukodista lähdön jälkeen Vilma näki myös toisen kissan (tätä itseasiassa onkin jo odoteltu). Kovasti toinen pieni kiinnosti, ja kopan raoista piti käydä kissakaveria ihmettelemässä. Jos se toinenkin vaan olisi ollut edes vähän kiinnostunut, niin kohtaaminen olisi voinut olla vähän antavampi sekä Viipulle että meille vierestä ihmettelijöille.

Kunhan viimein sitten kevään korvilla saadaan isompi koti, niin Viipulalle olis takoitus etsiä jostain uusi kissakaveri päiviä (toivottavasti :)) ilostuttamaan. Pian saadaan jo alkaa etsimään ja ihmettelemään niitä pieniä palleroita!

Ja hei, neiti sai joululahjaksi villapaidan, niin ei palelluta täällä pohjoisen pakkasissa. Ei se nyt ehkä ihan maailman paras keksintö Vilman mielestä ole, mutta pariin kertaan on paitaa testattu, ja jonkinlainen ulkoilu saatu aikaan. Ehkä se siitä jossain vaiheessa vielä muuttuu tykättävämmäksi :)

* * *

Tähän hätään meillä ei oo yhtä ainokaistakaan talvista valokuvaa tarjolla, mutta syksyisiä siitäkin edestä. Palataan joulumieliin kunhan koneelle siirtyvät :) Näissä Viipu on vielä aikalailla pieni (meille taitaa olla pieni vielä piitkän aikaa), kuukaudet menee kyllä ihan hirmuista vauhtia!


Syksyn esimmäisiä ulkoiluja, ja kiinnostavia ääniä pensaan takana.



 Hiirulin kanssa yksinleikit ei oo kivoja ollenkaan, mutta nyrkkeilysäkkinä toimii aika-ajoin vallan mainiosti.



 Saippuakupliin Vilma ei vieläkään uskalla edes koskea, vaikka ihan hurjan kiinnostavia ovatkin. Jostain saatuun ulkomaantuliaiseen on kuitenkin uskallettu ottaa ihan kosketustakin, vaikka vähän tahmealta tuntuukin.



Hihnan kanssa saa taiteilla, jos neidin päästää puuhun kiipeämään, mutta on se vaan niin kivaa!

tiistai 20. lokakuuta 2009

Lääkettä ties millaista


Niin meillä sitten kummiskin edellisen Felina-reissun jälkeen päädyttiin siihen tulokseen, että lääkitys giardiaa varten otetaan käyttöön. Vaikkei testi sitä näyttänytkään, eläinlääkäri epäili, että giardia se kummiskin olisi, mikä Vilmuskaa kiusaa.

Lääkettä on monenlaista - maitohappobakteerivalmistetta nimeltä Probiocin, Trikozolia antibioottina, ja lisäksi vielä Axiluria. Oikea tehopakkaus lääkitystä, ja totta tosiaan sääliksi tahtoo käydä, kun lääkitsemistä täytyy päivän mittaan useamman kerran harjoittaa. Lääkekuurit on aloitettu nyt viisi päivää sitten, eli aletaan oleen jo melkolailla puolivälissä. Probiocinilla jatketaan sitten vielä pillereiden lopettamisen jälkeenkin, mutta tuon kanssa homma ole kovin tuskaista ollutkaan.

Koitettiin alkuun Easypillin kanssa saada tabletteja alas, mutta ensimmäisen "vahingon" jälkeen ei toivoakaan - edes pelkkä Easypill ilman tablettia ei kelvannut. Toisena vaihtoehtona murskattu tabletti ruuan sekaan - ruoka jäi syömättä. Eläinlääkärin opastuksen mukaan sitten toimittiin - kisua poskista kiinni, suu sormella auki, ja tabletti pukataan kurkkuun, jolloin se tulee nielaistua ihan automaatiisesti. Kurjan oloista touhua, mutta kestää vain pari sekuntia, eikä neiti (omista alkuajatuksista huolimatta) tunnu sitä panevan pahakseen. Saman tien jatketaan samaa sylivauva-kehruukone-meininkiä. Onneksi tosiaan enää muutaman päivän ajan, ja sitten voidaan taas palata normaaliin arkirytmiin.

Felinasta ollaan kyllä tykätty kovasti. Melkein nurkan takana kotoa katsottuna (vaikka neitiä matkaaminen ei vaivaakaan, vaan mielummin on yksi ihan ehdottomista suosikkipuuhista), osaavaa henkilökuntaa ja ystävällinen vastaanotto asiaan kuin asiaan. Hyvä valinta siis, mielellään suositellaan kyllä paikkaa jokaiselle pienelle karvakaverille!

Iso urakka on edelleen edessä kodin puunaamisen ja putsaamisen suhteen. Tänään on siis kuurin puoliväli menossa, ja on aika laittaa kloriitti toimintaan. Mattoja, pyyhkeitä ja peittoja on pesty pitkin viikkoa. Tänään edessä kylppärin puunaus, hiekkalaatikon kuuraus (Ja samalla hiekkamerkin vaihtaminen siihen paljon kehuttuun Öko plussaan. Hyviä tuloksia odotellaan saataviksi sormet ristissä :)), lattian ja kaiken muunkin tehopesu. Edelleen pientä päänvaivaa tuovat olohuoneen ison maton pesu (kemiallisen pesun hinta menee samoille linjoille uuden maton oston kanssa) sekä sohvan putsaaminen. Eiköhän me jotain keksitä, niin päästään tästä yhdellä kerralla.

Muuten neiti kasvaa ja voi hyvin. Painoa on tullut hyvin lisää - kuukauden takaisesesta 1,5 kilosta ollaan nyt päästy kahteen kiloon saakka. Perustarkastuksessa kaikki hyvin. Kovasti typsy sai eläinlääkäriltä kehuja reippaasta olemuksestaan ja hienossa kunnossa olevasta turkistaan.

Ainoa ongelmanpoikanen tuntuu nyt olevan neidin nirsoilu. Tähänkin liittyen eläinlääkäri giardiaa epäili, ja toivotaan, että hoidon jälkeen ruoka alkaa taas maistumaan entiseen tapaan. Ongelmaksi kuitenkin vaikuttaisi muodostuneen mielummin se nirsous, entä ruokahalun puute. Aiemmin neiti söi melkein mitä tahansa eteen tuotiin. Nyt näytää kuitenkin huolestuttavasti siltä, ettei oikein mitään kelpuuteta.

Raksut maistuvat kyllä. Samoin yhden kauppareissun ei-niin-hyvän-märkäruokavalikoiman tuloksena ostettu Whiskasin härkää kastikkeella (mmm-sarjasta), jota neiti tuntuu rakastavan. Sitä syödään, muuta märkää ei. Ollaan koitettu ettei anneta muuta, mutta sitten ollaan syömättä. Royal Caninin penturuoka ei ilmeisesti voisi vähempää kiinnostaa - pelkkä haistaminen riittää, sitten kuppi saa jäädä ihan oman onnensa nojaan. Sama reaktio monen muunkin kohdalla. Täytynee vain testailla erilaisia, tällä hetkellä tarjolla olleista kun ainoana hyväksi havaittuna on tosiaan tuo Whiskasin aikuisille kissoille tarkoitettu pussukka.

Aiempaan viitaten - Vilma tosiaan tuntuu rakastavan kaikkea matkaamista, oli suunta sitten minne ja millä tahansa. Kun koppa nostetaan nurkasta sängylle, ja sanotaan että nyt lähdetään, Vilma syöksyy kyytiin vauhdilla.



Nukkuakin kopassa on hyvä - tuttu ja turvallinen paikka muitten touhutessa lattianrajassa.

Päämäärään päästyä kopasta tullaan innolla pois, uutta ja ihmeellistä tutkimaan. Tuossa ehkä viikko takaperin Vilma pääsi ensimmäistä kertaa oikealle kyläilyreissulle. Suuntana oli iskän mummola, jonne huristeltiin autolla. Sylissä neiti ihmetteli maisemia ja menoja, ja siihen sitten nukahtikin auton mukavaan hurinaan. Uusia ihmisiä ei ole vielä hoksattu alkaa pelkäämään, vaan reippaasti touhutaan jokaisen kyläilijän läsnäollessa. Hienosti on pentue siellä ihan ensimmäisessä kodissa tottunut ääniin ja ihmisiin, mikäs sen helpompaa meille pysyvän kodin tarjoajille :)

perjantai 9. lokakuuta 2009

Ilon aiheita

Ulostenäyte vietiin Felinaan tutkittavaksi - giardiaa ei näytteestä löytynyt. Seuraavaksi purkki matkasi Saksaan, jossa tutkittiin tavallisimmat suolistobakteerit - mitään ei löytynyt. Hyvä näin! Vilman vatsa onkin alkanut voimaan piirun (tai ehkä jopa kahden) verran paremmin. Edelleen vatsa on osittain löysällä, mutta suunta on jo parempi. Ilmeisesti neidillä vain on herkkä vatsa, joka vaatii ehkä tietynlaista ruokavaliota. Ollaan ensi viikolla menossa käymään Felinassa näyttäytymässä, niin kuulostellaan samalla, jos eläinlääkäri neuvoisi oikeissa ruokavalinnoissa vähän tarkemmin.

Touhua ja ihmettelyä riittää, joskin ihmisväen mielikuvitus ei saa olla liian rajattua - kaikkea pitää touhuta ja koko ajan, muuten tulee tylsää. Ulkoilut on ihan ykkösjuttuna listalla. Ulkona rampataan meillä tiheään tahtiin, joskin ilman Vilmuskaa useamman kerran päivässä. Neiti on pääasiallisesti oppinut hienosti ymmärtämään, että jos ovelta nostetaan pois ja sanotaan ei, se tarkoittaa, että on jäätävä kiltisti istumaan ja katsomaan, kun muut menevät. Täällä ollaan oikein ylpeitä opin perille menosta :) Kun valjaat otetaan esiin, neiti tulee vähän kyyristellen viereen - valjaat saa kyllä laittaa päälle, kun se tarkoittaa ulos pääsyä, mutta ei se valjaiden pään läpi puikauttaminen ihan kamalan kivaa ole edelleenkään. Kun valjaat on saatu puikautettua paikalleen, ei niiden olemassaoloa enää edes huomata. Pitää päästä nopsaa ulos touhuamaan, eikä sieltä sitten sisälle tultais, vaikka miten pitkään on saatu ihmetellä.



Iloisia ollaan myös naksutinkoulutuksen tuloksista! Naksuttelu on aloitettu jonkin aikaa sitten. Nyt ollaan istumisen opettelussa jo hyvällä mallilla - istu-sanan merkitys on pikkuhiljaa sisäistetty, ja neiti tuntuu nauttivan naksutinpuuhasta oikein urakalla. Kuin myös tämä toinen osapuoli. Pienellä vaivalla isoja iloja!


Kuva ei ihan parasta mahdollista laatua ole, eikä neitikään ihan itsensä näköinen. Mutta katsokaan, näin hienosti jo osaan pyydettäessä istua!

maanantai 21. syyskuuta 2009

Sunnuntaifiiliksissä

Meillä on tänään vietetty sunnuntaipäivää, eilen kun ei ehtinyt. Ollaan luettu sunnuntain Hesaria - yhdessä, kuinkas muutenkaan. Syöty rauhassa aamupalaa - mysli ja maito ois ollu NIIN herkkua, mutta kun ei mitään saa vaikka kuinka nätisti viereen tulee istumaan. Ulkoilemaan lähdettiin kakkoskodin pihalle, ja reviiriä laajennettiin ehkä 20 metriä aiempaa pidemmälle. Näkemistä ja kokemista on niin kamalan paljon tuolla tutullakin pläntillä, ettei malta liikkua yhtään sen kauemmaksi vielä.

Eiliset ulkoilut käytiin suorittamassa ykköskodin pihalla. Ja vaikka siellä ollaan oleiltu jo useampaan otteeseen, nyt vasta löytyi se oikea aarre - korkea rakennelma, jonne voi kiivetä ties miten nopeaa!





Katsokaas vaikka, oon näin korkealla!


Kisuneiti voi oikein hyvin - syömiset ja leikkimiset sujuvat vallan mainiosti, ja ulkoisestikin näytetään oikein hyvinvoivalta. Ainoa muutos on se, että vatsassa ei kaikki nyt taidakaan olla ihan niinkuin pitää. Kaasuja tuntuu olevan, ja haju on mitä melkoisin, ja välillä on vatsa melko löysällä. Lääkäristä on haettu purkki ulosteen keräämistä varten, ja muutaman päivän päästä saadaan viedä se tutkittavaksi. Toivotaan, ettei mistään ihmeellisestä ole kyse, vaan kaikki on kummiskin ihan kunnossa, ja selvitään vähällä. Peukkuja, jookos? :)

sunnuntai 20. syyskuuta 2009

Kissakuvahaaste 119 : 10 minuuttia


Mekin tullaan nyt mukaan tänne kissakuvahaasteiden maailmaan, kun noita kuvia kumminkin räpsitään pitkin päiviä :)

Tänään ollaan leikitty uuden laatikon kanssa, vaan kun se neiti on niin nopea, ettei kuvia tahdo ehtiä ottamaan. Vai onkohan se sittenkin kamera, joka ei ehdi mukaan? Enkä mie suinkaan liian hidas.




Kilisevälle kovalle pallollekin keksittiin viimein mielekästä käyttöä (muuten se on ollu aika tylsä..), kun se eksyi pahvilaatikkoon. Ja ihmettelemistä riitti. Miten tuon muka saa tuolta pois?




Vaikka miten jyrsin, niin ei se taida tulla tuolta ulos.




Menen sitten laatikkoon koko tyttö.




Täältä on hyvä leikkiä iskän kanssa. Melkein reiästä näenkin, missä se käsi heiluu.




Tänne olikin ihan kiva käpertyä rauhassa olemaan. Pallokin edelleen turvallisesti laatikon sisäpuolella :)

perjantai 18. syyskuuta 2009

Ensimmäinen kuukausi takana

Tänään pikkuneiti on ilostuttanut meidän eloa kokonaiset neljä viikkoa. Kurkataan muutamat kuvat ensimmäisen kuukausipäivän kunniaksi :)


Matkalla uuteen kotiin. Ensimmäisen automatkan kauhuista on onneksi jo selvitty, eikä koppa ole ollenkaan kamala paikka oleskella. Muutamat metromatkat on taitettu oikein onnistuneesti, kävelyllä kopasta on hirmuisen mielenkiintoista kurkkia maailman menoa. Autoiltu ollaan vasta kerran tuon ihan ensimmäisen jälkeen. Eikä se kivaa ollut vieläkään.


Vilma oli vielä ihan pikkiriikkinen kun ensimmäisiä päiväunia nukuttiin. Sohvatyynykin oli jättimäinen nukkuma-alusta.


Jokaisesta narusta ja nauhasta on ollut heti ensimmäisestä päivästä alkaen suurta iloa.


Ensimmäinen ulkoilu omalla pihalla. Kaikki oli vielä melko pelottavaa, ja tuulta oli hyvä mennä piiloon pihan kaikkien kasvien alle.


Pahvilaatikko jätettiin kisuneidin iloksi, ja kivahan tuolla on temmeltää.


Kiipeilypuussa on kiva hyppiä, ja pallot on ihan ykkösjuttu! Jostain syystä raapiminen ei itsessään ole ollenkaan vielä löytynyt ykkösjuttujen listalle, eikä kissanminttupallo tuossa vasemmalla ole Vilmaa jaksanut kiinnostaa.


Pesuhetki kakkoskodisa.


Nyt kun ulos on päästy melkeinpä joka päivä, pelättävä on muuttunut enimmäkseen tutkittavaksi. Ulko-ovella ollaan istumassa aina, kun joku on siitä jonnekin liikkumassa. Sitten joskus kun on seuraavan kodin aika, täytyy katsoa pihapiiri myös kisun ulkoiluttamisen kannalta mukavaksi. Ja se lasitettu parveke voisi olla aika kova sana.

perjantai 4. syyskuuta 2009

Kurjat napit

Eilinen ei ollutkaan se maailman tavallisin päivä pikku piipertäjälle. Päivän ulkoilu numero kaksi sujui jo huomattavasti kivuttomammin, tutkailtiin pihaa ja ympäristöä mielenkiinnolla tuulesta niin välittämättä. Kunnes pikkupojat juoksivat ohi tuulispäinä, ja tuli kamala hätä. Häntä ja selkä pörhöllä niinkin pelottavaa asiaa ihmeteltiin, mutta ihmetys meni ohi syliin ja turvalliseen sisätilaan päästessä. Ulkoilun lopuksi käytiin tekemässä kunnon shampoopesut. Aluksi vastustelu oli melkomoista, mutta jämäkkä ote niskasta sai neidin kiltisti asettumaan lavuaariin, ja nyt meillä onkin kotona puhtoisa pieni pallero.

Mutta herkkupussi unohtui pöydälle meidän hetkeksi kääntäessä selkämme, ja siitä se hetkittäinen ilo neidille oli auennut - nappi-pussi odotti meitä lattialla auki raavittuna, sisältö osittain neitokaisen mahassa. Herkkuretki ei kuitenkaan päätynyt kovinkaan kivalla tavalla - ensin huomattiin vatsan olevan kuin pallo, sitten hiekkalaatikko joutuikin kovaan käyttöön ripulin takia. Vettä tyttö joi ja joi ja joi, loppua ei meinannut tulla ollenkaan. Oksentamisen (piilopaikkoja löytyi monia, kun Vilma pelokkaana juoksi paikasta toiseen oksennuksien välillä) jälkeen piti jo soittaa päivystykseen ohjeita kyselemään. Lupa tuli tarkkailla tilannetta, ja vaivan jatkuessa tuoda tyttö näytille. Vähän meinasi jo huolettaa neitokaisen vointi, mutta onneksi selvittiin vain säikäyksellä. Pian pimpula oli jo oma vanha itsensä - leikki-iloa ja virtaa löytyi vaikka muille jakaa.

Herkkunapit löytyvät nyt roskiksesta. Ehkä ne kaupan hyllyt seuraavaa kertaa varten antavat tarjolle jotain oikeasti kissalle sopivaa. Toista kertaa ei osteta herkkunappeja vain sen vuoksi, että ne on kissoille tarkoitettu, vaan luetaan takaosan tekstit huolella. Maidot ja suolat saa jäädä pusseihin - etsitään meille jotain oikeasti terveellistä herkkua.

torstai 3. syyskuuta 2009

Paljon ensimmäisiä.

Pian kaksi viikkoa eloa uudessa kodissa takana päin. Vilma on oikea vipeltäjä. Kun unilta herätään, on vauhtia enemmän kuin tarpeiksi asti. Suunnattomia loikkia sängyltä sohvalle, seinien kautta tietokoneen päälle, ja taas takaisin.

Koti numero kaksi on myös päästy testaamaan, ja ainakin ensialkuun sopeutuminen taas tuntui sujuvan saumattomasti. Matka kopassa ei ollut pelottavaa, kantajan kävellessä maisemat kiinnostivat kovasti, metrossa oli tarpeeksi rauhallista olla ja ihmetellä.

Myös ensimmäiset pesut suoritettuna - joskin pikaversiona. Lavuaariin laitettiin tassujen alle pyyhe, toinen pesijä piti niskasta kiinni toisen käsisuihkulla suihkuttaessa. Reipas tyttö! Pesijälle itselleen taisi olla pahempi kokemus :) Saa nähdä, oliko tämä vain ensimmäisen kerran onnistuminen. Toinen pesu odottaa lähipäivinä, tällä kertaa pidemmän kaavan mukaan - shampoo ja kunnon kuuraus tiedossa.

Myös kynsien leikkausta ollaan opeteltu - kisuneidin nukkuessa homma sujuu melko vaivatta. Ja leikkaukselle onkin ollut tarvetta, kynnet tuntuvat pienokaisella olevan melko pitkät. Täysin hereillä ollessa leikkaaminen olisi tarkoitus tästä lähtien suorittaa. Tottuisi tyttö siihenkin puuhaan näin heti ensi alkuun.

Ulkoilemassa käytiin tänään toista kertaa. Tuuli tuntuu olevan kamalan pelottava - korvat luimussa neitokainen puhallusta ihmettelee. Tarkoituksena olisi nyt ottaa ulkoilut päivittäiseen rutiiniin. Samalla valjaat voisivat tulla tutuiksi, muutenkin kuin puruleluna :) Viitisen minuuttia tänään ulkoilmaa ja maailman menoa ihmeteltiin. Vauva-askelin tässäkin asiassa eteenpäin.

Vielä on edessä paljon ensimmäisiä, joista melko pian vastassa eläinlääkärillä käynti, ja ensimmäiset rokotukset. Felina onneksi löytyy melkein nurkan takaa, ja ainakin nettikeskustelujen perusteella oikein hyvä paikka pikkuneidin asioida.

lauantai 22. elokuuta 2009

Pieni kisuneiti on viimein, viikkojen odotuksen jälkeen, saatu kotiin asti. Neitokainen oli hirmuisen reipas heti alusta asti. Koppaan meneminen sujui ongelmitta, automatkakin suurilta osin. Helsingin hulinan jarruttelut tosin eivät tyttöä miellyttäneet - parka yritti päästä kopasta pois keinolla millä hyvänsä. Kotiin kun päästiin, riitti tutusteltavaa ja tutkittavaa ties miten paljon. Uusi hiekkalaatikko ja ruokakuppi löytyivät pian, samooin sylipaikka ja hyvät unet sängyssä muiden vieressä. Miten tuosta pörriäisestä vois olla tykkäämättä?

"V niinkuin Vilma.. Verraton ja valoisa, vihaa väkivaltaa ja voroja. Uhmaa voimiaan urkumusiikille ja Vivaldille. Syö vihanneksia ja valkosipuliperunoita, saadakseen voimia ja vitamiineja. Juoko Vilma vettä vai viiniä, onko vaatimaton vai vilkas, vaisu vai valpas? Voi vain uumoilla."