Baby proof

Viikonlopun suunnitelmiin kuuluu kodin valmistaminen pienen täystuhon saapumista varten.

Makkareita meillä on kaksi, toinen 'päämakkari' ja toinen kissa/vierasmakkari. Meidän nukkumajärjestelyt on tähän asti menneet niin, että ihmisväen makuuhuone on kissavapaata aluetta. Avoa kun tuo kissanhilse sängyssä tuppaa niiskututtamaan. Sanni sen sijaan on toiminut makkarin vakikalusteena. Samoilla linjoilla jatketaan, mutta vaihdettiin kissojen tavarat pienempään makkariin, ihmis- ja koiratavarat isompaan. Sängyn viereen mahtui iso kevythäkki, joka toivottavasti ilahduttaa Paavon petipaikkana. (Alunperin ostettiin se autoon matkustuspaikaksi, mutta ei ollutkaan ollenkaan niin toimiva kuin kuviteltiin.) Makuuhuoneen on tarkoitus toimia myös Paavon yksinolopaikkana - nyt kun vaihdon myötä tilaa on tarpeeksi.

Sanni ilmeisesti päätti, että antaa meille ajattelemisen aihetta pennun hankintaan. Kakkasi eilen sisälle kolme (kolme!) kertaa. Maha on vähän löysällä, joten kakat ymmärretään. Mutta viestikin ymmärrettiin. Muistatteko, millaisia ne koiranpennut on? Tätäkö te haluatte seuraavien kuukausien olevan? Kannattaako? Ollaan eletty vähämattoista elämää jo muutenkin, mutta nyt on loputkin matot nostettu kaappiin piiloon. Sanomalehdet toimikoot sisälle pissaamisen alustoina, matot ehditään laittaa lattioille sitten joskus kuukausien päästä.

Takapiha pitää vielä pentuvarmistaa - aidan koloista mahtuu nimittäin vilahtamaan pieni shetlantilainen ihan helposti. Kompostikehikot ja nippusiteet on hankittu, nyt vain asennetaan ne paikoilleen.

Muuten kaikki alkaakin olemaan valmista riiviön kotiutumiselle. Viikonlopun muut aktiviteetit sisältääkin paljon ulkoilua ja auringosta nauttimista - nyt kun Sannin sterilontihaavat ja muut vaivat (kaulurin ilmasuutin hinkkasi lavan päälle melko ikävän kolon) alkavat pikku hiljaa hellittämään, ja ollaan saatu touhutättärä takaisin.

(Mutta eihän tuollainen suloinen ja rauhallinen pikkukoira voi mitään tuhoja saada aikaan.. Eihän?)

Paavon pentutesti

Pilvimarjan seitsikon pentutestaus on nyt tehty, ja meidän pentuvalinta varmistui. Tätä poikaa katselin kaihoisasti jo syntymäpäivän kuvista, ja pentujen kasvaessa luonnekin natsasi kohdilleen. Siinä se nyt on - Jokeri aka Paavo.

Tänään sain Sirpalta kirjallisen infon Paavon (6 vkoa) pentutestistä.

Pentutesti tehty 10.4.2013. Testaajana Pekka Korri - kennel Tending, Opaskoirakoulu. Jokaisessa osiossa annetaan pisteitä yhdestä viiteen.

1.) Käyttäytyminen sylissä
5 p. "Erittäin rentoutunut"

2.) Luoksetulo, rohkeus
5 p. "Tulee rohkeasti ja reippasti." Aluksi uninen. Leikkisä.

3.) Kontakti
5 p. "Avoin, ystävällinen, vapautunut." Leikkisä.

4.) Taistelutahto
5 p. "Taistelee keskittyneesti, hyvä ote." Ravistaa kovasti.

5.) Taistelutahto, ajava saalisvietti
4 p. "Ryntää perään, jää sinne."

6.) Alistus
3 p. "Rentoutuu osittain, vastustaa jonkin verran." Pientä ääntä.

7.) Palautuminen
5 p. "Palautuu välittömästi". Puree sormia.

8.) Ääniherkkyys
5 p. "Ei pelkää / menee heti tutkimaan."

9.) Käyttäytyminen pöydällä
5 p. "Liikkuu järkevästi ja rohkeasti, häntä ylhäällä." Kirmailee.

10.) Laumavietti (seuraaminen)
5 p. "Seuraa vapautuneesti, rohkeasti." Leikkisä.

11.) Toimintakyky
5 p. "Erittäin hyvä."

12.) Hermorakenne
4,5 p. "Hyvä / Erittäin hyvä."

Muuta
Utelias, reipas, rohkea, vilkas pentu. Rauhallisen ohjaajan koira (vilkas ohjaaja + vilkas koira = katastrofi). Potentiaali vireeltään ja energialtaan tokokoiraksi, ei tarvitse viritellä eikä hakea draivia tekemiseen, vaan tekee omalla moottorillaan.

Vihdoin!

On haaveiltu, etsitty, petytty ja toivottu. Mutta nyt se on varmaa - meidän shelttihaaveet toteutuu, ja yksi näistä seitsemästä kääpiöstä kotiutuu parin viikon päästä. Kuvassa ipanat ensivisiitin aikaan, kolmeviikkoisina. Nyt ikää kuusi viikkoa.

Kuvapläjäys sunnuntai-illan kunniaksi

Siiristä on kasvanut iso tyttö <3

Herkkusuu osaa ottaa namin korkealta kädestä todella sievästi. Ei kynsiä eikä turhaa hamuamista, vaikka muuten ruuan kanssa ei osaakaan fiksusti käyttäytyä. Samaa ei voi sanoa Vilma-kaverista. Ollaan koitettu treenata kauniisti ottamista, mutta no luck.

Sirpukka öttiäisvahdissa.

Unillakaan ei saa rauhassa olla, kun räpsräps käy.

Vilma lötköilee. (Kuumaa on ollut riittämiin asti myös täällä. Meille vois jo riittää.)

Kesän paras vieras, kaunis pieni perhonen.

Ja ponnahduslauta-Siiri.

Meidän poppoo on kasvanut vielä yhdellä jäsenellä. (Karvakaveri-kiintiö nyt täysi, ja perhe tällä erää varsin sopivan kokoinen.)

Turva-aidan molemmat puolet tiukasti vartioituina.

Vilma ja Sanni <3

Psst. Me ollaan mukana Ondensaattorin blogin arvonnassa, olkaa tekin! :)

Viimeistä viedään

Enää yksi yö tässä kodissa. Sitten meitä odottaa uusi, isompi, ihana koti. Toivottavasti Vilma on edes puoliksi yhtä innoissaan kuin me, sitten kun uutta maailmaa pääsee haistelemaan. Luulisi kelpaavan. Tilaa kun riittää huomattavasti enemmän, ja ulko-ovesta astuttaessakin löytyy paljon kivemmat valjastelumaastot. Onneksi kaikki omat rakkaat tavarat saa Vilmakin mukaansa, ja uusia on hankintalistalla pitkä rivi.

 

Täällä ollaan viime päivinä ihmetelty tyhjiä pahvilaatikoita..

..kiipeilypuun uutta ilmettä..

..sekä tyhjeneviä kaappeja ja hyllyjä.

Huomenna matkataan uuteen kotiin, ja toivottavasti pian saadaan myös se kissakaveri rinnalle. Vahingosta viistastuneena jätän iloitsemisen nyt vähemmälle, vaikka sisällä meinaakin tapahtua ties millaista hypähtelyä. Toivotaan, että kaikki menee hyvin. Vaikuttaa nimittäin ihan erilaiselta entä edellinen ehdokas, kaikin puolin. Palaamme asiaan, kun jotain palattavaa on. Siihen asti tassut ristissä!