maanantai 20. lokakuuta 2014

PPn syksystä.

Ohjatut tokot Paavon kanssa, viimein. Pari kertaa meni ohi sairastaessa, mutta viime viikolla päästiin viimein mukaan HSKHlle Jennin oppiin.

Saatiin se, mitä ensimmäiseltä kerralta haettiinkin. Perusasento oli vähän sinne päin, nyt tiedän mitä pitää tehdä sitä parantaakseni. Palkkauksen suunta on ollut huono, kriteeristö liian väljä. Paljon treeniä pienissä pätkissä, niin eiköhän me saada pa kasaan. Lisäksi treenattiin jäävistä seisomista, tuttua mutta unholaan jäänyttä asiaa.


Lauantaina alkoi myös ESSien järjestämä agilityn tekniikkakurssi. Kouluttajana Kati Immonen, tavoitteena oppia erilaisia ohjaustekniikoita. Pääosassa oli siis ohjaaja, Paavo vietti suurimman osan treeneissä autossa taukoilemassa.

Ensimmäistä kertaa ikinä PPn treenihistoriassa kentällä oli yhtä aikaa neljä koirakkoa, ja kentän laidoilla neljä taukoilevaa koiraa. Sinne meni "ei koskaan lähdöstä varastava, ei ikinä treeneissä karkaileva" Paavo. Kävi pariin otteeseen katselemassa toisten tekemisiä, intoa tulvillaan oli menossa leikkimään (=sabotoimaan toisten treenejä) ja karkasi lähdöstä muutamaan otteeseen. Palautin lähtöön, sain tulemaan luokse ja tauotin enemmän kuin koskaan.

Hermot piti, ja jaksoin olla ylpeä, että se teki edes JOTAIN, ja rauhoittui kuin rauhoittuikin tauolle.

Keskittymiskyky oli kuitenkin sitä luokkaa, että perusasiatkaan ei onnistuneet. Annetaan anteeksi. Enempää en olisi tuolta turbomoottoroidulta nuorukaiselta voinut odottaakaan.

Sen pääasian ja odotetun toivon oppineeni. Ainakin ne alkeet. Pakkovalssia, pakkovalssi-valssia, pakkovalssi-jaakotusta ja.. öö.. oli siinä joku neljäskin. Oppi meni siis ihan selkeästi perille! Näistä siis kuivaharjoittelua ennen kuin otan Paavon mukaan kentälle. Menee hetki, ennen kuin kuviot jää lihamuistiin, mutta harjoitellaan - yksin ja yhdessä.


Käytiinhän me myös tutustumassa Doboon. Olin valmis katastrofiin, kun paikkana oli meidän normaali agitreenikenttä. Mitä vielä. Kakara keskittyi ja teki, ei höntyillyt eikä riehunut. Mielettömän kivaa hommaa, ja dobopallo olisi ihan loistava lisä meidän olohuoneen vakiovarusteeksi!



torstai 18. syyskuuta 2014

Meille kuuluu hyvää.

Syksyn tullen ollaan aktivoiduttu, tai ainakin herätty kesähorroksesta.

Siiri ja Vilma touhuaa. Yksin, yhdessä, ihmisten ja koirien kanssa. Niiden välit on selkeästi taas lämmenneet, mikä lämmittää myös minun mieltä. Jokin pieni välirikon tapainen oli havaittavissa jo kuukausia sitten. Nyt, pikkuhiljaa, menevät kohti vanhaa ja tuttua. Pestään ja pussataan.






Sanni jatkaa spanielimaisia puuhiaan. Se kerjää, hepuloi ja ennen kaikkea rakastaa. Valtavasti.




Paavo on edelleen ihan selkeästi teini. Se riehuu, leikkii ja tekee hommia. On aina valmiina eikä koskaan kyllästy. Mutta enää se ei riehu 24/7. Pientä aikuistumistakin on nähtävissä, kun oikein tarkkaan katsoo.





keskiviikko 13. elokuuta 2014

Arjesta kiinni.


Kesäloma loppui ja arki palasi. Inhimillisemmät lämpötilatkin taitavat viimein saapua. Itseäni ne ei ole häirinneet, eläinkatraasta ei voi sanoa samaa. Pieniä, väsyneitä ja nuutuneita karvakasoja on löytynyt milloin mistäkin.


Loma oli ihana, rentouttava ja hyvin vähätreeninen. Onneksi aiemmin asetettujen tavoitteiden toteutumisen päätöspisteenä on elokuun loppu, että vielä saattaa ehtiä.


Paavon treenit Heiluvan Hännän Miiran opissa on alkaneet. Hyppytekniikkaa on päästy treenaamaan pariin otteeseen. Tärkeää treeniä, ja nyt osataan varmaan myös itsekseen.


Takapäätreeniä pitää ottaa myös Paavon kanssa ohjelmistoon aktiivisesti. Nyt on naksuteltu peruuttelusta kolmeen otteeseen, ja se peruuttaa jo kivasti keittiösarakkeen ympäri, kunhan palkkaan sopivin väliajoin. Hyvä alku. Juuri nyt on luottoa siihen, että myös Paavo pystyy pian peruuttamaan portaita ylös.


Vielä odotellaan HSKH:n talven treenipaikkoja. Toiveissa niin agilityn kuin tokon treenipaikka Paavolle. Sannin kanssa olen päättänyt pysyä omatoimitreenaamisessa. Siitä se nauttii.



sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Kaksin välillä kaunihimpi.

Kesälomaretkellä. Kahdestaan Paavon kanssa. Ei sitä käy kieltäminen - yhden kanssa moni asia on mahdottoman paljon helpompaa.


Paavolle tarjoiltiin kahvia ja keksiä.


Nautittiin järvimaisemasta. Pala paratiisia.


Uitiin.


Koitettiin ottaa saippuakuplia kiinni.


Otettiin yhteiskuva Paavosta ja Tassusta. "Katopa ko ne on ihan samannäkösiä! Samanvärisiä, samanlainen naama ja pitkä kuono. Korvat on vaan erilaiset."


Käytiin suunnistamassa.


Leikittiin pisseillä.


Tutkittiin maailmaa.


Oltiin onnellisia uudesta Hurtan viilennysliivistä. Loisto-ostos ja viileitä suosituksia jokaiselle kuumuuden kanssa painivalle!


Matkattiin kotiin rättiväsyneinä mutta onnellisina. <3 Kaksin oli mukavaa ja helppoa, mutta kyllä paluu omaan laumaan ja kööriin lämmitti molempien mieltä kovasti.

tiistai 1. heinäkuuta 2014

Juna kulkee taas, kulkee, on sillä suunta tuonne pohjoiseen.

Ensimmäinen kesälomapäivä, ja kello soi neljältä. Viimeiset pakkaukset. Kiire. Jos ei 32-vuotiaana ole oppinut olemaan ajoissa, peli taitaa olla menetetty? Asemalle ehdittiin kuitenkin vartti ennen junan lähtöä - Paavolla oli aikaa tervehtiä muutamaa ihmistä ja merkata jokainen nurkka.

Vähän etukäteen mietitytti, miten turbokakara jaksaa junan tylsän tekemättömyyden, joten tekemistä täytyi ottaa mukaan. Pakkasin käsimatkatavaroihin naksuttimen, kosketusalustan ja metallikapulan. Just in case.

Junan lemmikkivaunu oli Tikkurulasta lähtiessä rauhallinen, ja meille oli kaiken lisäksi varattu päätypenkki, joten läpikulkua ei ollut. Käytävän toisella puolella oli leikattu bichon-herra, joka kiinnosti Paavoa kovasti. Vähän piti yrittää liehitellä, kunnes arvokas vanhaherra kertoi kauniisti ettei kiinnosta, ja kiipesi turvaan omistajansa syliin.

Ensikertalaisen junamatka alkoi yllättävän leppoisasti. Se asettui lepäämään, eikä hötkyillyt kun ei saanut siihen mahdollisuutta.


Valitsin meille sen nopeimman mahdollisen junan, mikä tarkoittaa vähäisiä ja pikaisia pysähdyksiä. Ensimmäinen stoppi oli Tampereella. Siellä ehdittiin piipahtamaan ulkona, tekemään pieni seuruupätkä, pari tosi vinoa perusasentoa ja muutama lampputolpan takaakierto.

Matka jatkui tiiviimmässä tunnelmassa, kun saatiin lisää koiraseuralaisia. Rauhallista edelleen, niin meillä kuin muillakin matkustajilla.


Lopulta koiria oli yhteensä kahdeksan, mikä on pieneen tilaan ahdettuna jo lähellä täyttä. Paavo pötkötteli, yritti lähteä kulkemaan, ja pötkötteli lisää kun ei päässyt toteuttamaan suuria retkisuunnitelmiaan.

Yksi ihana, 4-vuotias walesinspanielityttö Sanni, meinasi tosin sekoittaa Paavon rentoilupasmat. Istuivat omistajansa kanssa meitä edeltävällä penkkirivillä, ja se oli selvää rakkautta ensi silmäyksellä. (Kummako tuo, kun niin monta osatekijää osui yksiin yhden tietyn prinsessaystävän kanssa ;)) Milloin yrittivät kaivautua toistensa luo penkkien alta, milloin hiipivät käytävää pitkin. Muutama haukku kuului (about miljoonatuntisen matkan ainoat!), kun ei pystynyt eikä malttanut! Epää!

Lopulta laitoin Paavon häkkiin, missä se teki itselleen pedin ja nukkui kiltisti aina Ouluun asti.

Nyt me ollaan junassa nro 2. Kohta Kemissä.

Uskomattoman taitavasti pikkuäijä hoiti junamatkustamisen, vaikkei se koskaan ole lähijunailua pidemmälle päässyt. Olin varma, että se kiljuu ja pörrää, yrittää merkata joka paikan ja häiritsee toisia koiria jatkuvalla hösellyksellään. Mitä vielä.

Paavosta on kasvanut Iso Poika, ja se on jättänyt pahimmat pentuhöntöilyt taakseen. Näin se tunne vain vahvistuu päivä päivältä - pennunvalinta ei olisi paremmin voinut kohdalleen osua.

Mitä ikinä uskalsin toivoa mä sain sen.

Nyt meitä oottaa reilun viikon loma kaikkien rakkaitten kanssa. <3

lauantai 28. kesäkuuta 2014

Päivä kuvina.

Sain Saimilta Päivä kuvina-haasteen jokin aika sitten, ja mikä sen parempi aika toteuttaa haaste, kuin Nobin kyläilyviikonloppuna!


Poikien heräämisyritys nro 1 tapahtui kellon näyttäessä 5:47. Yritys oli onneksi melko vaisu. Yrittivät alkaa riehumaan, mutta kehotettuna tepastelu hiljeni ja saatiin jatkaa unia hetkellisesti.


Seitsemän aikaan pojat päättivät, että reippaat ei nuku, jos on parempaakin tekemistä. Ei muuta kuin ylös ja rallit käyntiin!



Mutta ei me enää ehditty nukkumaan, sillä tämän viikonlopun ohjelmistossa on myös agilityn mm-karsinnat ja livestreamin äärellä on tarkoitus viettää hetki jos toinenkin. Aamupalalle ja ulkoilemaan.



Matkattiin jonnekin tosi kivaan metsään, ehkä se oli Blåbärkärrsbergenin luonnonsuojelualuetta.


Järjetön tuuri, kun aurinkokin paistoi. Ihana paikka, mukava reissu. Sinne mennään ihan ehdottomasti toisenkin kerran!



Nettikin toimi, ja kalliolla oli hyvä katsella muutamat agilityratapätkät Rovaniemeltä. Hyvin Pilvimarjalaiset veti!


Koska en jätä mitään viime tinkaan, tilasin edellissunnuntaina M&M:stä paketillisen pohjosen reissulle välttämättömiä tarpeita. Postin lakko oli niin sopivaan aikaan, että olin melko varma ettei mulla näitä välttämättömyyksiä ole vielä tiistaina aamukuudelta. Onni onnettomuudessa, ilmoitus paketista saapui perjantaina, ja tänään päästiin mallaamaan ostoksia. (Tästäkään viimetipasta ei siis opittu yhtikäs mitään.)

Paketista löytyi reissua varten uusi kevythäkki (JOKU on syönyt edelliset roskiskuntoon), pelastusliivit ja viilennysloimi.



Muutenvaan-osastoa täydensin pienellä raapimatolpalla, hammasharjoilla ja -tahnoilla ja kissojen multivitamiineilla. Ekstrana pakettiin oli sujahtanut pussillinen jotain kierretikkuja ja kissan tosi söpö (not) käärmeennahkainen valjassetti. Saapa nähdä, tuleeko käyttöä.



Kotona koirat malttoivat pitää mukavan lepotauon, ja mulla oli hyvää aikaa nauttia kisastudiosta. Mahtavia ratoja ja taitavaa tekemistä!



Näköjään veljeksetkin totta tosiaan joskus väsähtää, kun jaksavat tehdä tarpeeksi kovan pohjatyön. Ne nukkui monta tuntia - en uskoisi, ellen olisi itse ollut näkemässä.



Pitkien päiväunien jälkeen riekkumisenergiaa purettiin vielä iltalenkillä.


Ihana hoitolainen meillä, sujahtaa laumaan aina yhtä kivuttomasti. Mukava päivä takana, huomenna jatketaan!