PP:n irtoamisia.

Onatoimitreenit Ojangossa 12.2.2014. Video on kuvattu näköjään uudesta tekonurmesta. Osassa äänet, osassa ei. (Ei kuulunut olla missään.) Treeneissä oli pointti, vaikka videoissa ei olekaan. Irtoamistreeni. Putkeen lähetyksiä useamman metrin päästä, ja pikkuisen eri kulmistakin. Takaakiertoon lähettämistä vähän lähempää, muttei ihan esteen vierestä kuitenkaan.  Tämä on lähinnä itselle muistiin. Katsoo ken jaksaa.

16 viikkoa ja sunnuntaiaksaa

Pikku-P:n 16-viikkoispainoksi punnittiin tasan viisi kiloa. Plussaa edellisviikosta 200g. Pikkuipana tuntuu olevan sutjakassa ja hyvässä kunnossa, joten ruokailuja jatketaan samaan vanhaan malliin.

Sannin paino on edelleen 11.6 kiloa. Alkuvuodesta painoa on koitettu pudottaa aktiivisesti, ja tulosta on tullut jonkin verran. Tarkemmin sanottuna puolisen kiloa. Nyt paino tuntuu jämähtäneen tuohon nykyiseen, on jumittanut suht samoissa luvuissa pidemmän aikaa. Ei se lihavalta tunnu, eikä lihavalta näytäkään, mutta aavistuksen liian paksu rasvakerros kylkien päällä vielä on. Ruokamäärä on neidin omasta mielestä aina ihan liian pieni (mitä muuta voi jenkiltä odottaa), mutta vähän sitä pitäisi näköjään vielä pienentää. Vähän lähemmäs yhtätoista kiloa pitäisi päästä, mutta melko lähellä ihannepainoa Sanni tuntuu olevan. Yritetään vielä mallata ruokamäärää sopivammaksi ja pidetään peukkuja.

Juhannusruuan tuoksua.

Tämän illan aksatreeniongelma ratkesi sillä, että kaksi muuta koirakkoa eivät päässet paikalle. Jarkko lähti mukaan vuoroaan odottavan koiran koiravahdiksi, joten pakattiin molemmat koirat autoon ja käytiin tekemässä pienet treenipätkät.

Edellinen treenaaja oli jättänyt esille hyppytekniikkatreenipätkän, joten Sannin treenit koostuivat pitkälti hyppimisestä. Tosi hienosti Sanni osasi ajoittaa hyppynsä - meno näytti vaivattomalta ja askel  sujuvalta. Hyppyjä viisi kappaletta, rimat 20 sentissä. Hyppytekniikkaan liittyen multa löytyykin agilitypapereista hyvä artikkeli, jonka opit pitää ottaa aktiivisempaan käyttöön.

Lisäksi tehtiin muutama toisto pussia ja puomia. Palkkasin perinteiseen tapaan Natural Menuilla, mutta paikasta paikkaan siirtymisessä oli apuna vetolelu. Tänään ainakin toimi loistavasti, ei ylikuumumista havaittavissa, joten otan käyttöön myös seuraavalla treenikerralla.

Paavo puolestaan pääsi tekemään muutamia pätkiä siivekkeiden välistä juoksemista ja takaakiertoa. Lisäksi Paavo tutustui ensimmäistä kertaa pussiin - Jarkko piti Paavoa odottamassa pussin sisäänmenopäässä, mie pidin pussia auki ja kutsuin pennun luokse, ja sinnehän se juoksi ilman epäilyksen häivääkään. Lopuksi vielä paukuttelin keinua muutaman kerran ja palkkasin jokaisesta paukahduksesta. Vähän se korvat luimussa kuunteli, mutta häntä heiluen touhusi menemään. Reipas pieni aksakoiran alku!

Treenipohdintaa

Koirille on varattu tunnin verran omatoimitreeniaikaa Sporttikselta sunnuntai-iltaisin, treeniaika jaetaan kahden muun koirakon kanssa. Olen vähän kahden vaiheilla, miten tuon treeniajan jaan. Olen kerran käynyt yhdessä molempien kanssa, mutta siitä ei tullut mitään. Paavo ei osaa vielä odottaa hiljaa häkissä kun treenaan Sannin kanssa, Sanni puolestaan ei ole itsekseen hiljaa odottamisen taitoa ikinä oppinutkaan. My bad. Nyt sitten pyörittelen kahden vaiheilla - käytänkö molempia vuoroviikoin, vai ottaako toinen koirista koko vuoron itselleen? Tässä vaiheessa olen kallistumassa Paavon puolelle, jotta saadaan aksahallista varmasti mukava paikka ja agilityn alkeet hyvälle alulle. Lopullinen päätös on vielä tekemättä. HSKH:n jäsenmaksun olen maksanut, joten Ojangon kentillekin meillä on olemassa vapaatreenimahdollisuus - sen mahdollisuuden ajattelin ottaa käyttöön Sannin kanssa, jotta voidaan käydä tekemässä lyhyempiä treenipätkiä vaikka pari kertaa viikossa.

Eilen kävin tekemässä pikkutreenin molempien koirien kanssa, kun Jarkko lähti mukaan autossa odottavaksi koiravahdiksi. Aluksi otin Sannin kanssa muutaman pienen ratapätkän - vauhtia, helpohkoja ohjauksia ja putken oikeaan päähän menemistä. Sanni malttoi odottaa lähdöissä loistavasti ja teki juuri niin kuin ohjasin. Mutta kuumui taas ihan järjettömiin mittakaavoihin. Kulkeminen paikasta a paikkaan b oli käytännössä pelkkää pomppimista ja hihasta näykkimistä. En oikein tiedä, mihin suuntaan lähtisin Sannin agilityatreenejä viemään. Sannin kanssahan mulla ei ole minkään sortin kisahaaveita olemassa, vaan harrastetaan ihan vain omaksi iloksemme. Mutta miten ja mihin osaisin vetää sen rajan, että myös koiralla on oikeasti mukavaa ilman ylikiehumista? Tällä hetkellä Sanni kestää vain muutaman toiston ennen taukoa. Treeniaika tuntuu menevän käytännössä taukoillessa ja koiran rauhoittamisessa oikeaan vireeseen.

Paavo pääsi ensimmäistä kertaa tekemään "oikeaa" putkea. Laitoin putken ihan lyhyeksi, sitten lelun avulla putkeen ja toisessa päässä palkaksi lelulla leikkimistä. Siivekkeetkin Paavo tapasi ensimmäistä kertaa, kun lelun kanssa mentiin siivekkeiden välistä & tehtiin pientä takaakiertotreeniä. Mutta ehkä tärkeimpänä asiana oli tällä kerralla hallin ääniin totutteleminen, toisten koirien läsnäolo ja toisten treenien seuraaaminen.

Paavon kanssa jatketaan pienenpienin askelin. Sosiaalistetaan ja totutellaan uusiin asioihin kaikessa rauhassa. Agility Right From The Start-opus on taas otettu kirjahyllystä esille, sieltä löytyy paljon Paavolle sopivia pieniä harjoituksia.

(Kuvat tekstin seassa meidän jokapäiväisen lenkkipolun varrelta, Teknobulevardin päässä olevasta metsästä.)

Lähennytään

Eilen päästiin viimein Sannin kanssa pyörähtämään Sporttiksella, edellisistä agilitytreeneistä on jo reilu kuukausi! Käytiin tekemässä kymmenminuuttinen rälläys, ja kyllähän ipana nauttikin. Vauhtia ja intoa riitti, putki veti taas magneetin lailla puoleensa > irtoamistreeni sujui tausota huolimatta (vai juuri siksi) kuin vanhalta tekijältä.

Paavo oli myös mukana hallilla, tarkoituksena oli kurkata halliin sisälle ja saada uusi, mukava kokemus. Viereiseltä radalta kuului taas sellainen haukkukinsertti, että oksat pois. Mutta pikkutirriäinen kuitenkin teki hallivisiittinsä reippaasti. Aluksi ihmetteli uutta tilannetta Jiin sylistä, mutta halusi pian itse tutkimaan paikkoja. Pienen hetken sai tepastella ja nuuskuttaa, kunnes tylsät ihmiset lopettivat huvin. Kivasti meni, joten se haussa ollut positiivinen kokemus lie hankittu.

Automatka Sporttikselle näytti tältä:

Miksi se huutaa?

Lopulta Paavo ymmärsi, ettei huutamiseen reagoi kukaan. Hiljaisuudesta sen sijaan sai broilerin sydäntä - winwin jokaiselle.

Kotona oltiinkin väsyneitä ja tyytyväisiä jokainen. Sanni jopa lopulta hakeutui itse Paavon kanssa samalle sohvalle, mikä ei ihan itsestäänselvyys ole. 

Lisäksi ollaan totuteltu hihnakävelyyn, leikattu kynsiä, käyty taas Mustissa ja Mirrissä (missä vaaka näytti Paavon painon olevan 2,4 kg), kannettu pentua pihalle jatkuvasti pissan toivossa (no luck), tutusteltu ja nautittu yhteiselosta.

Nyt ladataan akkuja, jotta jaksetaan illalla rällätä Kääpiötreffeillä!

Putkeen!

Tänään kaivettiin kaapista uusi(vanha) lelu. Paavo pääsi ensimmäistä kertaa tutustumaan isompaan putkeen, ja olihan se ihana! Rälläsi onnellisena ja hurjaa vauhtia ees ja taas.

Sannin ehdottomasti rakkain treenikenttien juttu on putki, ja kiva se oli tänäänkin, vaikka melko lyhyt ja vähän liukas onkin.

Bonuksena vielä päätön Vilma, joka omasta mielestään omisti putken (kuinkas muutenkaan).