Treenipohdintaa

Koirille on varattu tunnin verran omatoimitreeniaikaa Sporttikselta sunnuntai-iltaisin, treeniaika jaetaan kahden muun koirakon kanssa. Olen vähän kahden vaiheilla, miten tuon treeniajan jaan. Olen kerran käynyt yhdessä molempien kanssa, mutta siitä ei tullut mitään. Paavo ei osaa vielä odottaa hiljaa häkissä kun treenaan Sannin kanssa, Sanni puolestaan ei ole itsekseen hiljaa odottamisen taitoa ikinä oppinutkaan. My bad. Nyt sitten pyörittelen kahden vaiheilla - käytänkö molempia vuoroviikoin, vai ottaako toinen koirista koko vuoron itselleen? Tässä vaiheessa olen kallistumassa Paavon puolelle, jotta saadaan aksahallista varmasti mukava paikka ja agilityn alkeet hyvälle alulle. Lopullinen päätös on vielä tekemättä. HSKH:n jäsenmaksun olen maksanut, joten Ojangon kentillekin meillä on olemassa vapaatreenimahdollisuus - sen mahdollisuuden ajattelin ottaa käyttöön Sannin kanssa, jotta voidaan käydä tekemässä lyhyempiä treenipätkiä vaikka pari kertaa viikossa.

Eilen kävin tekemässä pikkutreenin molempien koirien kanssa, kun Jarkko lähti mukaan autossa odottavaksi koiravahdiksi. Aluksi otin Sannin kanssa muutaman pienen ratapätkän - vauhtia, helpohkoja ohjauksia ja putken oikeaan päähän menemistä. Sanni malttoi odottaa lähdöissä loistavasti ja teki juuri niin kuin ohjasin. Mutta kuumui taas ihan järjettömiin mittakaavoihin. Kulkeminen paikasta a paikkaan b oli käytännössä pelkkää pomppimista ja hihasta näykkimistä. En oikein tiedä, mihin suuntaan lähtisin Sannin agilityatreenejä viemään. Sannin kanssahan mulla ei ole minkään sortin kisahaaveita olemassa, vaan harrastetaan ihan vain omaksi iloksemme. Mutta miten ja mihin osaisin vetää sen rajan, että myös koiralla on oikeasti mukavaa ilman ylikiehumista? Tällä hetkellä Sanni kestää vain muutaman toiston ennen taukoa. Treeniaika tuntuu menevän käytännössä taukoillessa ja koiran rauhoittamisessa oikeaan vireeseen.

Paavo pääsi ensimmäistä kertaa tekemään "oikeaa" putkea. Laitoin putken ihan lyhyeksi, sitten lelun avulla putkeen ja toisessa päässä palkaksi lelulla leikkimistä. Siivekkeetkin Paavo tapasi ensimmäistä kertaa, kun lelun kanssa mentiin siivekkeiden välistä & tehtiin pientä takaakiertotreeniä. Mutta ehkä tärkeimpänä asiana oli tällä kerralla hallin ääniin totutteleminen, toisten koirien läsnäolo ja toisten treenien seuraaaminen.

Paavon kanssa jatketaan pienenpienin askelin. Sosiaalistetaan ja totutellaan uusiin asioihin kaikessa rauhassa. Agility Right From The Start-opus on taas otettu kirjahyllystä esille, sieltä löytyy paljon Paavolle sopivia pieniä harjoituksia.

(Kuvat tekstin seassa meidän jokapäiväisen lenkkipolun varrelta, Teknobulevardin päässä olevasta metsästä.)