Pusipuss!

Syksykö jo?

Aika juoksee!

Rallytokon treenilöpinät jäivät sitten siihen. En päässyt kuin vajaaseen puoliväliin kirjoitteluissa, vaikka toki kaikki kymmenen treenikertaa saatiin käytyä. Se vaan ei ollut se meidän juttu. Vaikka ihan tokomaista tarkkuutta ja pilkun viilaamista ei tarvittu, ja tekeminen oli heiluvahäntäistä, niin ei. Tekemisessä oli liikaa ns. vapaata aikaa ja odottelua, eivätkä tämän kaksikon halut (=Sannin keskittymiskyky kaikkien ärsykkeiden ympärillä & oma jatkuva varpaillaan oleminen ja kauniista paikallaanolosta palkkaaminen) kohdanneet rallytokon vaatimuksia. Joten se siitä, alket suoritettuna, mutta siihen se jäi. Mutta paljon jäi käteenkin, ja opittiin yhtä jos toista kivasti käyttäytymisestä myös häiriön alla. Ei ne päivät hukkaan menneet.

Mutta nyt on löydetty se oma juttu, ja voi miten innoissaan hihnan täällä päässä ollaan asiasta :) Agilityn alkeiskurssi takana (5x), ja tuolla on löydetty oikea paikka meille molemmille. Sanni tuntuu rakastavan kaikkea, mitä tähän mennessä on tullut treeneissä vastaan. Hyppyjä, putkea, pöytää, rengasta. Odottaa hienosti lähtölupaa, ja täpinöissään inisee odottaessaan. Kun se vaan on niin kivaa!

Seuraavaksi jatketaan agilityn jatko ykkösiin (tuleva viikko treenitaukoa, ei hyvä ;)) & olen kovasti yrittäny löytää meille sopivan vakivuoron, että päästään ominemmekin kerran viikkoon treenaamaan. Hinnat hipoo pilviä, kun lto:n palkoilla mennään. Viikottaiseen treenivuoroon primetime-aikoina saa syytää rahaa 35€ viikossa. Uuh. Parinkympin aamuaika kiinnostaisi enemmän. Pitäkäähän peukkuja, että saadaan sellainen varattua. Sähköpostia odotellessa!

Kisumisujen elo on ollut leppoisaa, ja aktivointia pitäisi noidenkin karvatassujen kanssa harrastaa taas enemmän. Naksuttelu pitäisi aloittaa taas kunnolla & ilmat ovat edelleen otollisia valjasteluihin. Tässä on mietitty, että Vilma olisi varmasti onnellinen vaikkapa tallikissana. Vapaana ulkoilu olisi varmasti Vilman ykkösjuttu maailmassa. Mutta meillä se ei tule ikinä onnistumaan. Haaveillaan omasta rivaripätkästä ja kissojen kunnollisesta ulkohäkistä & valjastelusta omalla pihalla. Voisko joku antaa meille oman rivaripätkän? Ilmaiseksi? Tai vaikkapa sadalla tuhannella?

Vilma on edelleen oma itsensä, supersosiaalinen pikku neiti. Mutta samalla maailman kissamaisin kissa. Siiri puolestaan on muuttunut vähän, mutta ehdottomasti parempaan suuntaan. Neitokainen on nimittäin reipastunut mielettömästi! Ihan parasta :) Kissamaisuutta ei ole huomattavassa samaan malliin kuin tuossa meidän vanhimmassa. Syö matolääke-tabletitkin paljaaltaan rouskutellen.

Mamman mussukat <3

Huomista odotellessa!

Takana viikko sairastelua. Tylsyys meinaa viedä mennessään. Onneksi on kaverikolmikko seurana, ollaan saatu viikko kulumaan kaikesta huolimatta suht kivasti :)

Parvekkeella riitti ihmettelemistä.

 

Vilma rallaili itsekseen aina siihen asti, että muut tulivat paikalle. Arvonsa tuntevana neitinä puuhastelu lopetettiin muiden löydettyä paikalle. Ja kyllä, myös kamera oli myöhässä.

Sannin viikko on tainnut olla vähän tylsää. Kun mennään ulos, vapaana ei pääse juoksemaan. Lisäksi mamma puhisee ja kröhisee siihen malliin, ettei matka oikein taitu, ja lenkit on jääneet turhan lyhyiksi. Aktivointia on sisätiloissa ihmetelty minkä on jaksettu, ja siksipä neiti sai ensimmäistä kertaa elämässään puuhamaton, josta herkkuja ei niin vain ongittukaan. Pää maton sisällä ratkaisi kuitenkin ongelman!

Tuonne jos pääsis..

Mutta huomenna meillä alkaa taas arki. Mamma ottaa suunnan töihin. Ihan alkuun ilmojen odotetaan parantuvan, me voitais jo mielellään jättää lumituiskut ja lumipallotassut odottelemaan seuraavaa talvea! Toisekseen juoksut saisivat jo loppua, kun se vapaana juoksenteleminen olisi niin kivaa. Ulina-aivastelu-näykkimis-nylkytysyrityksiäkään ei välttämättä tulla kaipaamaan.

Koko kolmikko saman katon alla

Mamma on laiska blogipäivittäjä, kahden blogin päivittäminen tuntuu täysin mahdottomalta, yhden kanssa voisi saada jotain aikaan. Karvakaverit rinnakkain, mitäpä tuota erottelemaan, kun arki kuitenkin jaetaan porukalla.

Ikuisuushiljaisuuden jälkeen arki sujuu mukavasti - kotona köllötellen, uutta ihmetellen, kehräten ja häntää heiluttaen. Meillä on hyvä olla <3