Hyvät tavat kaunistavat?

Ollaan etsitty Sannille uutta vakihoitajaa. Mukava tyttö löytyikin, mutta alkututustumisella piti osata kertoa ja antaa relistinen kuva tulevasta hoidokista. Kun kaikki tämä on itselle kovin arkipäiväistä ja tuttua, asiaa saikin miettiä ihan ajatuksen kanssa. Niitä ehkä-ei-niin-ihastuttavia asioita tuntui tärkeämmältä listata heti alkuun, ettei vahingossa väritä liian vaaleanpunaista kuvaa tuosta omasta mussukasta.

Vahtihaukku. Sannilla on ikävä tapa järjestää konsertti ohi kulkevien ihmisten kunniaksi. Ja koska meidän koti on ensimmäisessä kerroksessa ja keittiön ikkunat ihan ulko-oven vieressä, niitä kulkijoita luonnollisesti riittää. Ei vartioi ikkunan takana ihmisiä odottamassa, mutta esimerkiksi olohuoneen sohvalta jos sattuu näkemään ylimääräisen varjon, pitää pöhistä. Ja parhaassa tapauksessa kajauttaa ilmoille lintukoiran sulosointuinen haukku, joka varmasti kuuluu ja kauas. Ollaan testattu huomioimattomuutta - ei toimi. Ollaan testattu kieltämistä - ei toimi. Herkut käteen ja hiljaisuudesta palkkaamalla ollaan päästy parhaisiin lopputuloksiin. Mutta vastaehdollistamisprojekti täytyisi laittaa käyntiin, jotta tästä ikävästä tavasta päästäisiin eroon. Onneksi tätä riehaantumista tapahtuu vain harvoin, mutta jokainen kerta on liikaa. Ovikellon ääni kuuluu samaan kastiin. Sille pitää huutaa aina ainakin vähän. Jos Sanni on nukkumassa ja herää ovikelloon - silloin konsertti on korvia hivelevä. Dentastickit, paikka-käsky ja kehuja taas palkaksi, niin sujuu jo huomattavasti paremmin. Eli vahtikoira ja varashälytin - check!

Koirien ohitukset. Arkuuttaan remmirähjäävästä pikkuneidistä on koulutuksella koulittu suht taitava ohittaja. Ns. normaaliohitukset sujuvat 99% kerroista hyvin. Kehu, kehu, kehu - palkkaa koiran ohi pääsyn jälkeen - kehu, kehu, kehu. Ulkoiluttajan vain täytyy olla tilanteen tasalla - ottaa koira kävelemään vierelle ajoissa, välttää kiristämästä hihnaa, huolehtia että koira pysyy kävelemässä jalan vierellä, pitää namit aina mukana, pysyä itse rauhallisena ja hoitaa ohitus niin, ettei koira tunne tarvetta ottaa ohjaita käsiinsä. Yllättävissä tilanteissa rähinää ilmenee vielä varmasti, mutta niistäkin selvitään jatkamalla matkaa määrätietoisesti eteenpäin, pikkukoiran saa kyllä liikkeelle niin, että konflikteilta vältytään. (Vielä tässäkään kohdassa en onnistunut säikäyttämään hoitajaehdokasta karkuun.)

Kovapäisyys. Tätä en itse näe huonoma piirteenä, mutta mainitsemisen arvoisena kylläkin. Tässä kohdassa ulkonäkö voi nimittäin pettää. Ulkopuolinen, ei rotuun kovinkaan paljoa tutustunut ihminen voi luultavasti kuvitella tämän tytön luonteen olevan jotain vallan päinvastaista, kuin se osa  aikaa todellisuudesta on. Kun häntä heiluu suurimman osan ajasta ja (tätäkin hoitaja)ihmistä tervehditään pussailemalla ja kaksinkerroin solmuun menemällä, voi ensivaikutelma pettää. Sanni on kovapäinen, mahdollisuuksien mukaan omia polkujansa kulkeva ja hyvin monia asioita hyvin monta kertaa testaava iso koira pienessä paketissa. Jos antaa periksi, sen varmaati muistaa vielä monta kertaa tulevaisuudessakin. Periksi ei anneta ja asiat täytyy viedä loppuun asti. (Tästä asiasta juteltiinkin vähän pidempään ja hoitajakin ymmärsi, että kyse on maalaisjärjen ja oman auktoriteetin käytöstä. Vähän jo mietin, että kaatuukohan se tähän. Että olikohan odottanut lupsakampaa ja helpompaa tapausta kuitenkin.)

Sovittiin testihoitopäivästä alkuun, että näkisivät, miten yhteiselo sujuu. Perjantaina Sanni pääsikin Marikan luo siksi aikaa, kun käytiin katsomassa kiekkopeli. Onnellisena häntä heiluen lähti kävelylle, kun me kaarrettiin autolla pois, eikä kuulemma taakse tarvinut paljoa vilkuilla. Kerran oli tarkistanut minne me jäätiin, mutta siinä se. Hyvillä mielin jätin meidän pusukoneen hoitoon. Ja pelin älkeen haettiin onnellinen kakara kotiin. Kuulemma hoitopaikka järjestyy tosi mielellään uudelleenkin, heti kun vaan tarvetta on. Olihan neiti (yllättäen..) rapun äänille huudellut, mutta myös lenkkillyt nätisti ja malttanut sisällä rauhoittua nukkumaan asti. Ihanaa. Ehkä meillä taas voi olla koirattomia iltoja välillä. Kiekkokaukaloihin ja leffateattereihin kun ei arki-iltaisin näitä karvakavereita mukaan saa ottaa.

Yllättävät ohitustreenit

Kävin Sannin kanssa iltakävelyllä, ja saatiin yllättävää, mutta ehdottoman tervetullutta ohitustreeniä kaupan päälle. Ohitettavia koirakkoja kertyi parikymmenminuuttisen kävelyn aikana seitsemän. Meidän normi-olosuhteisiin nähden (1-2 ohitusta) se on mielettömän paljon. Positiivisen paljon.

Note to self > iltapissatuksen ajankohdaksi kannattaa toistekin valita klo 21, ja samaa tietä on hyvä kulkea.

Ja kyllä, voin olla ylpeä tuosta pallerosta. Meidän entisestä 100 % varmuudella rähjäävästä neidistä on ison työn kanssa saatu koulittua melko hienosti käyttäytyvä koirakansalainen. Oman muistin ylläpitämiseksi pieni kertaus. (Ei, mulla ei ole aavistustakaan siitä, minkä rotuisia koiria tulee vastaan silloin, kun keskityn koiraan sataprosenttisesti ja kaupan päälle on pimeää. Käytetään siis väri- ja kokotaulukoita ihan omavaltaisesti.)

1.) Musta S-kokoinen koira. Koira ei reagoinut merkittävällä tavalla ja meni ohi nätisti, joten myös Sannin ohitus sujui mallikkaasti. Kehut ja pala Dentastickiä palkaksi.

2.) Kaksi S-kokoista koiraa, musta ja vaalea. Molemmista kuului räksytystä ja mörinää, omistaja pysähtyi, ja yritti hiljentää koiria. Kehujen ja Denastickin avulla ohi ilman suurta draamaa.

3.) Musta L-kokoinen koira, omistajansa hyvässä hallinnassa, vaikka koira oli selkeästi kiinnostunut vastaantulijoista. Dentastickiä taas palkkana, ja kehujen saattelemana hieno ohitus.

4.) M-kokoinen vaalea koira - mies - nainen -  S-kokoinen vaalea koira. Ohituksessa välimatkaa oli liian vähän, muttei paikkaa, minne väistää. Molemmat vastaantulevat räyhäsivät, omistajat eivät reagoineet mitenkään. Sannin osalta haastavin ohitus, mitä aavistelin jo kauempaa, kun nämä pyörätien valtaajat näin. Ärähti vähän, mutta palautui todella nopeasti, jopa ennen kuin päästiin kunnolla ohi. Käveltiin vähän matkaa samalla kehuen, jotta Sanni ehti rauhoittua kunnolla, sitten palkaksi kuivattua broilerinkivipiiraa. Ja seuraava koirakko olikin melkein kohdalla.

5.) L-kokoinen musta koira. Oli selvästi kiinnostunut Sannista, mutta ohitti hiljaa = myös meidän osalta ohitus meni nappiin.

6.) S-kokoinen vaalea pentu. Oli kiinnostunut Sannista, muttei päästetty iholle, joten ohitus onnistui kivasti.

7.) Koirakot 1. ja 2. tulivat yllättäen nurkan takaa heti aiemman ohituksen jälkeen. Kuvio muuten sama, mutta hihnan tässä päässä oli liian hidas toimija. Kehuilla kuitenkin selvittiin mukavasti, hihna tosin kiristyi, ja ehdin kuulla pientä murinaa.

Yhteenveto? Vastaantulevan koiran koolla ei ole mitään merkitystä. Näissä ohituksissa vaaleisiin koiriin reagoitiin, mutta epäilen reaktioiden johtuneen koirien käytöksestä, ei väristä. Herkut näyttelevät suurta roolia meidän ohituksissa, samoin omistajan reagointikyky. Jatketaan samaan malliin, ja palataa asiaan taas myöhemmin, toivottavasti taas paremmin tuloksin.

Rallailua #1

Kas niin, ensimmäinen treenikerta Heiluvan Hännän Rally-Toko-kurssilla käyty. Paikkana Heurekan parkkis (törkyinen ja märkä ;)),  johon yritettiinkin käydä tutustelemassa etukäteen sekä eilen että tänään ennen treenejä. Jottei pöhinä-pirkko nostaisi päätään.

Mutta kuinkas kävikään? Paikalle koitin mennä rauhallisesti ja naksuttelemalla kontaktista. Toisen koiran nähdessään Sanni epävarmaili myös kurssin Elina-ohjaajasta ikävän, ja laittoi huutokonsertin pystyyn. Kontaktin saaminen meinasti olla vaikeaa, mutta onneksi päästiin auto-esteen taakse rauhoittumaan. Siellä käsi-kohdennusta, ja löydettiin hetkellinen rauhoittuminen. Kunnes paikalle kaarsi toinen auto, suoraan meidän viereen, ja kolmas treenikaveri tuli paikalle. Meinasi Sanni taas revetä liitoksistaan, kunnes koira meni ohi, ja saatiin taas kontakti kuntoon.

Mutta > tähän oli varauduttu, ja oikeastaan päästiin tosi vähällä! Tarkoituksella etsinkin meille ulkona pidettävät treenit, jotta päästäisiin vähän vähemmällä jännityksellä. Ainakin näin alkuun meidän porukka oli pieni ja mukavan oloinen. Touhukas schipperke ja rauhallinen suursnautseri. Kumpikaan ei sen kummempia huomioita kiinnittänyt Sanniin, joten siltä osin päästään varmaan suht kivuttomasti eteenpäin.

Sitten itse treeniin.

Alkuun katsekontaktia, jota Sanni osaa tarjota jo kivasti. Tätä täytyy vielä vahvistaa, ja saada katsekontaktista pidempi. Nykyisellään se meinaa välillä mennä vilkuiluksi > silmiin-taskuu-silmiin-käteen-silmien suuntaan-taskuun-silmiin. Oltiin jo jossain vaiheessa saatu vahvistettua sitä pidempikestoiseksi, kunnes lipsuttiin ja keskityttiin muihin asioihin. Nyt taas tsempataan, pelkästään hissimatkoilla tuohon voi helposti kiinnittää ekstrahuomiota.

Sitten saatiin kosketuskepit lainaksi. (Omaa olen yrittänyt metsästää, vielä ei ole löytynyt. Ilmeisesti HH:llä on kepit tilauksessa, ja ohjaaja lupasi tuoda heti ostettavaksi, kun niitä saa käsiinsä.) Ensin kohdennusta keppiin - naks ja nami. Kun se oli suht hallussa (ilman kepin syöntiä..), keppiin liikettä > kosketus > naks ja nami.

Seuraavaksi yritettiin opetella kepin avulla "koira eteen, oikealta sivulle" ja "koira eteen, vasemmalta sivulle"-alkeita. Väsymys voitti ja keskittymiskyky katosi, joten annoin Sannin puuhata omiaan. Homma ei kiinnostanut enää yhtään, joten ei väkisin. Palkkailin katsekontaktista ja satunnaisista keppikosketuksista, annoin haistella ja touhuta, otettiin välillä juoksussa seuraamista, jotta saatiin häntä taas heilumaan, ja Sannille energisempi olo.

Käytin Sannia treenimielessä jo vähän lähempänä toisia koirakkoja, ja alkukankeuden jälkeen sujui hyvin ilman pöhinää. Liian lähelle ei mennä vielä, vaan toivotaan pikkuhiljaa pääsevämme liikkumaan pois auton takaa. Eikä se ohjaaja-tätikään ollut ensireaktion jälkeen yhtään pelottava, vaan haluan-pussailla-sinua-ihana! (Saa nähdä, oppiikohan tuo koskaan, ettei vieraiden pussailu yksinkertaisesti ole hyväksyttävää!) Hyvin meillä meni. Kivaa oli, ja innolla taas odotellaan maantantaita! :)

Kotiläksynä:

• seuraamista vasemmalla puolella (Näyttely-haaveita kasvattaessa opettelin alkuun seuraamisen oikealla, mutta nyt sitten vaihdetaan. Varmasti mulle vaikeampi paikka, kun täytyy opetella palkkaamaan vasemmalla kädellä.)
• kosketuskeppiin kohdentamista (Ja askartelemaan väliaikainen keppi!)
• "oikealta sivulle" & "vasemmalta sivulle"-alkeita

Ensimmäistä kertaa ikinä..

..me ohitettiin rähisevä koira! Mahtavaa! Nautitaan tästä, edes seuraavaan lenkkiin asti :)