sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Trimmauksen ihmeellinen maailma



Jenkin turkki kasvaa hurjaa vauhtia. Jos trimmiväli venyy kolmeen kuukauteen, kaunottaresta kuoriutuu turjake. Maailman suloisin toki, kuinkas muutenkaan.

En ole tähän päivään mennessä edes ajatellut, että trimmaisin neidon itse. Mutta kun turkki ei kasva niin kuin jenkin turkin kuuluisi kasvaa, eikä näyttelytrimmiä tarvita, päätin tutustua trimmikoneisiin ja hoitaa homman itse. Päätin, etten edes yritä hoitaa koko turkkia kerralla, vaan pieninä annoksina, jotta touhuun totutaan ilman sen suurempia härdellejä.


Kahden pienen trimmituokion jälkeen tyttö näyttää tältä:


 
Karvaa on lähtenyt ihan käsittämätön määrä, ja lisää on tulossa. Tälle päivälle on yksi trimmituokio pidetty, toisen meinaan vielä hoitaa, kunhan neiti on saanut levähtää hetken ulkoilun jälkeen.

Käytiin päivällä tuntisen metsäreissu tuossa meidän 'omassa' metsässä. Ihanaa, kun lumet on jo käytännössä kokonaan sulat, ja metsästäkin löytyy ihan uusia ulottuvuuksia. Pienessä metsässä pääsee kiipeilemään korkealla kalliolla, hyppimään risujen ja kaatuneiden puiden yli, kulkemaan metsäpolkua ja nauttimaan omasta rauhasta.

Myös agilityn pohjataitoja on hyvä vahvistaa metsässä kulkiessa. Ollaan treenattu niin paljon kaatuneiden puunrunkojen päällä kulkemista, että koira tarjoaa toimintaa ihan itsenäisesti. Kiipeilee kantojen ja isojen kivien päälle odottamaan palkkaa. Hyppii kaatuneiden puunrunkojen päälle, vaikka alta pääsisi kulkemaan huomattavasti helpommin. Kulkee puunrunkoa pitkin, ja odottaa kehuja ja ruokaa hienoista suorituksistaan. Mamman mussukka.











perjantai 13. huhtikuuta 2012

Shelttikuume.

Ei mulla muuta.

keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Yllättävät ohitustreenit

Kävin Sannin kanssa iltakävelyllä, ja saatiin yllättävää, mutta ehdottoman tervetullutta ohitustreeniä kaupan päälle. Ohitettavia koirakkoja kertyi parikymmenminuuttisen kävelyn aikana seitsemän. Meidän normi-olosuhteisiin nähden (1-2 ohitusta) se on mielettömän paljon. Positiivisen paljon.

Note to self > iltapissatuksen ajankohdaksi kannattaa toistekin valita klo 21, ja samaa tietä on hyvä kulkea.

Ja kyllä, voin olla ylpeä tuosta pallerosta. Meidän entisestä 100 % varmuudella rähjäävästä neidistä on ison työn kanssa saatu koulittua melko hienosti käyttäytyvä koirakansalainen. Oman muistin ylläpitämiseksi pieni kertaus. (Ei, mulla ei ole aavistustakaan siitä, minkä rotuisia koiria tulee vastaan silloin, kun keskityn koiraan sataprosenttisesti ja kaupan päälle on pimeää. Käytetään siis väri- ja kokotaulukoita ihan omavaltaisesti.)

1.) Musta S-kokoinen koira. Koira ei reagoinut merkittävällä tavalla ja meni ohi nätisti, joten myös Sannin ohitus sujui mallikkaasti. Kehut ja pala Dentastickiä palkaksi.

2.) Kaksi S-kokoista koiraa, musta ja vaalea. Molemmista kuului räksytystä ja mörinää, omistaja pysähtyi, ja yritti hiljentää koiria. Kehujen ja Denastickin avulla ohi ilman suurta draamaa.

3.) Musta L-kokoinen koira, omistajansa hyvässä hallinnassa, vaikka koira oli selkeästi kiinnostunut vastaantulijoista. Dentastickiä taas palkkana, ja kehujen saattelemana hieno ohitus.

4.) M-kokoinen vaalea koira - mies - nainen -  S-kokoinen vaalea koira. Ohituksessa välimatkaa oli liian vähän, muttei paikkaa, minne väistää. Molemmat vastaantulevat räyhäsivät, omistajat eivät reagoineet mitenkään. Sannin osalta haastavin ohitus, mitä aavistelin jo kauempaa, kun nämä pyörätien valtaajat näin. Ärähti vähän, mutta palautui todella nopeasti, jopa ennen kuin päästiin kunnolla ohi. Käveltiin vähän matkaa samalla kehuen, jotta Sanni ehti rauhoittua kunnolla, sitten palkaksi kuivattua broilerinkivipiiraa. Ja seuraava koirakko olikin melkein kohdalla.

5.) L-kokoinen musta koira. Oli selvästi kiinnostunut Sannista, mutta ohitti hiljaa = myös meidän osalta ohitus meni nappiin.

6.) S-kokoinen vaalea pentu. Oli kiinnostunut Sannista, muttei päästetty iholle, joten ohitus onnistui kivasti.

7.) Koirakot 1. ja 2. tulivat yllättäen nurkan takaa heti aiemman ohituksen jälkeen. Kuvio muuten sama, mutta hihnan tässä päässä oli liian hidas toimija. Kehuilla kuitenkin selvittiin mukavasti, hihna tosin kiristyi, ja ehdin kuulla pientä murinaa.

Yhteenveto? Vastaantulevan koiran koolla ei ole mitään merkitystä. Näissä ohituksissa vaaleisiin koiriin reagoitiin, mutta epäilen reaktioiden johtuneen koirien käytöksestä, ei väristä. Herkut näyttelevät suurta roolia meidän ohituksissa, samoin omistajan reagointikyky. Jatketaan samaan malliin, ja palataa asiaan taas myöhemmin, toivottavasti taas paremmin tuloksin.

tiistai 10. huhtikuuta 2012

Keinutaan

Kuten oli odotettavissa, tiistain ohjatut treenit pelasti eilisen treenikatastrofin. Kaikki meni kivasti, vaikka ollaankin selkeästi enemmän pihalla, kuin muut ko. koirakoulun muilla alkeiskursseilla käyneet. Me ei silloin saatu ohjaajaksi Miiraa, vaikka piti, joten suht erityyppisiä juttuja on ilmeisesti käyty läpi.

Tänään treenattiin ensimmäistä kertaa keinua minimaalisen kolahduksen kera. Pari meitä ennen keinuillutta koiraa paineistui melko totaalisesti, ja mielenkiinnolla odotin meidän vuoroa. Onneksi sanni suoriutui heilahdus-kolahduksesta häntää heiluttaen, ja intoa puhkuen. Jes. Ollaan kyllä yritetty metsän kaatuneiden puunrunkojen päällä totuttaa koiraa heilutuksiin ja palkattu-palkattu-palkattu. Tiedä, olisko noilla metsäageilla ollut oma osansa nappisuoritukseen näin ensimetreillä. Oli miten oli, tänään ei tarvi kiukutella.

maanantai 9. huhtikuuta 2012

Kiukututtaa..

..joten jos vähän.

Kovasti oottelin tämän päiväisiä agitreenejä. Omatoimitreeniä, edellisviikon ohjattujen treenien asioita oltiin menossa kertaamaan. Pieni metsälenkki ylä- ja alamäkineen lämmikkeiksi, autolla kohti hallia, kierros pellon ympäri, ja hallille. Yli puolet tilasta oli rajattu, ja laitettu lappu, ettei esteitä saa siirtää. Meidän tämän päiväisiin treeneihin olisi tarvittu vähintään neljä hyppyestettä, joten yhdellä vapaana olevalla ei paljoa tehty. Käytettäviksi oli jätetty myös pussi, putki, rengas ja keinu. Ei me oltais niillä mitään tehty, mutta jotain yritin räpeltää kasaan. Kai siinä vaiheessa meni omat ajatukset sikinsokin, kun ei ollut mitään plan b:tä takataskussa. Treenattiin rengasta ja puomia. Vähän putkea ja hyppyä.

Eikä mulla ollu ilmeisesti ees oma koira mukana tänään. Tuo mukana ollut keskittyi haistelemaan kaikki ihanat hajut. Kaivamaan kaikki herkut, mitä joku oli keksinyt heitellä pitkin hallia. Mukana olleella koiralla ei ollut korvia, ei keskittymiskykyä. Olisi pitänyt napata neiti hihnaan siinä vaiheessa, ja mennä treeni normaalista poikkeavalla tavalla. Nyt neiti palkitsi itseään perseilystä todella taitavasti. Hyvä.

Ohjaajalla puolestaan unohtui kakkossuunnitelman lisäksi myös hermot kotiin. Joten soppa oli valmis. Ennen kuin hermot meni ihan totaalisesti, saatiin onneksi yksi superhieno ja nopea pikkujuttu alle, ja päästiin hyvillä mielin lähtemään.

Vielä autolle kävellessä koira veti joka suuntaan - mitä se ei normaalisti ikinä tee -, omat kengät upposi milloin mihinkin liejukasaan koiran vetämistä korjatessa.

On meillä onneksi ollu mukavaakin. Onneksi yleensä on. Kerään vielä hetken hermojen rippeitäni, ja lähden mussun kanssa iltalenkille. Jos sieltä löytyis taas se oma koira, ja ennen kaikkea se hyvä fiilis molemmille.
 
 Kuvatodiste päivän ihanuuksista.

sunnuntai 8. huhtikuuta 2012

Kevättä

Pieni päiväretki Bodominjärven reunamille, pääsiäisen keli kohdillaan, ja kamera mukana satunnaisia räpsyjä varten. Mukava retkipäivä takana.






lauantai 7. huhtikuuta 2012

Läheisyys lämmittää


Kuvan laatuun ei kannata kiinnittää huomiota, mutta tunnelma toivottavasti välittyy. Ulkona sataa räntää, mutta se ei prinsessoja haittaa. Pieneen koppaan mahtuu kaksi pientä kissaa likistelemään ihan vaivatta.

torstai 5. huhtikuuta 2012

Raakaruokintaa?

Uuden pennelin tuloa odotellaan ja haaveillaan kovasti, ja raakaruokinta on ollut taas mielessä. Miettinyt olen aiemminkin, mutten ikinä ole saanut aikaan ottaa asiasta tarpeeksi selvää, jotta olisin ajatukseni voinut toteuttaa. Tässä vaiheessa uskoisin, että 50/50-malli sopisi meille paremmin, mutta täytyy tehdä perehdytystä itselleni, niin asiat toivottavasti selkiytyvät.

Itseäni varten ajattelin kasata tähän hajanaisia ajatuksia sieltä sun täältä, näin ensialkuun koirat.comin barf-keskustelusta. Vielä tässä vaiheessa koiran raakaruokinta tuntuu ydinfysiikalta, mutta koitetaan saada asioihin jonkinlaista selkoa ranskalaisten viivojen muodossa.

    • Aloita jauhelihalla. Pieninä annoksina pikkuhiljaa kasvattaen.
    • Kun vatsa tottuu, anna pikkuhiljaa kaluttavia luita (esim. possun selkärangat, possun kylkirimpsut tai lampaan luut).
    • Lihaisista luista alkuun kanan siipiä (1/2 kerralla & syötä kädestä). 
     
    • 1 x viikossa sisäelimiä
    • 1 x viikossa kalaa
    • Muuten monipuolisesti erilaisia lihoja (3-4 eri lihaa)
     
    • Lihaa noin 1-3% koiran painosta / päivä.
    • Lihaisina luina pidetään kaikkia kokonaan syötäviä luita. Hyviä lihaisia luita ovat esimerkiksi broilerin siivet, kaulat, rangat, lampaan kylki- ja selkäluut, naudan rustot, hännät, possun kylki- rinta ja selkäluut jne. Periaatteessa kaikki suhteellisen pehmeät luut, jotka koira saa kokonaan syötyä. Naudan kovia ydinluita käytetään lähinnä ajanviete ja hampaanpesuluina.

      • Noin 50% lihaisaa luuta (broilerin koipia, broilein kaulaa, kalkkunan koipia, naudan luuta, hevosen luuta ja possun kylkiluita) ja noin 50 % liha-kasvisseosta.


      • Piimää
      • Kananmunankuoria
      • Lohiöljyä ( / vehnänalkioöljyä / pellavaöljyä / Nutrolinia)
      • Ruokintakalkkia (jos ei saa kalkkia luista tai kananmunankuorista)
      • Pellavansiemenrouhetta tai puuroja
      • Kermaviiliä
      • Raejuustoa
      • NEU? 
      • Monivitamiinivalmiste Aptuksen Multidog
      • Ruokavaliomuutosta tehdessä maitohappobakteereja suolistoa rauhoittamaan.

      • Jos koiran maha meinaa olla löysällä, lisätään lihaisten luiden määrää, kovettaa mahaa. Jos on maha on kovana, vähennetään luiden antamista vähäksi aikaa ja lisätään öljyjä.
      • Puuro vs. kasvikset > Edes osan kasviksina, vaikka pakastevihanneksina, ettei pelkän puuron määrä olisi hirveän suuri.
      • Hammashuoltoon kylkiluutikkuja / naudan rustoluita.
      • Pennun ruokinnassa vitamiinit, kivennäiset ja hivenaineet ovat hyvin tärkeässä asemassa. Pennulle B- C- ja E-vitamiineja, sinkkitabletteja lisinä, ja öljylisää joka päivä.
         
      • Halkeileviin anturoihin ja turkin kuntoon sinkkitableteista apua.
      • Koulutusnameja esim. broilerin maksasta (www.ruokamenot.fi/reseptit/opiskelijankeittio/157-koiran-makupaloja).
      •  Kissalle raakaa lihaa 25g/painokilo/päivä.


      Nettiosoitteita:

      www.kennelrehu.fi
      www.murrenmurkina.com 
      www.lempimuona.com
      www.neufrau.net/neufrau/tuotteet.html
      www.vauhti-raksu.net
      www.musch.fi

      webekhets.blogspot.com/2009/05/pentujen-barf-ruokinta.html




      Kirjoja:


      Malin Ekblom: Koiran luonnollinen ruokinta
      Riikka Lahti: Barf, raakaravinto käytännössä
      Merja Helleman: Koiran ruokinta


      Kas näin, hyvin sekalainen kokoelma ajatuksia käsittämättömän pitkästä keskusteluketjusta. Ovatpa ylhäällä jossain. Ei missään nimessä ehdottomia totuuksia, mutta näistä ajatuksista lähdetään liikkeelle. Jatkoa seuraa, kunhan on aikaa paneutua.