torstai 22. toukokuuta 2014

Sanni 4v!

Meidän pienen rakkaan hössöttäjän syntymästä oli eilen tasan neljä vuotta. Onnea mussu! <3


Synttäreiden kunniaksi käytiin pitkällä lenkillä Haltialassa, ja kotona Ipa sai syödä (Hotkia!) purkista kivipiiran jämät. Ihan yksin. Muut ihmetteli vieressä.

keskiviikko 21. toukokuuta 2014

MT0 vol 1

Paavolle löytyi paikka HSKHn kesäkauden tokotreeneistä. Tällä kerralla ryhmänä on MT0, nuorten koirien medium. Kurssiohjelma vaikutti heti alkuun meille sopivammalta (vs. talven hevi-ryhmän ohjelma. Huh.), joten odotin treenejä innolla.

Maanantaina oli kesän ensimmäinen oikeasti KUUMA päivä, kun mittari näytti töistä tullessa +29'. Autossa ilmastointi piti huolen viilennyksestä, ja kiitos tähänastisten koirahankintojen kuningattaren Variocagen ilma kiersi autossa myös parkkeerattuna. Auton kaikki ikkunat ja peräkontti oli selällään, häkin reunalla viltti aurinkosuojana ja häkissä vesikippo. Lämmin oli varmasti, kun ulkonakin oli, mutta olosuhteisiin nähden kaikki kunnossa. Täytyy hankkia häkkiin jonkinlainen viilennysalusta ja koirille viilennysloimet, niin pärjäävät vielä paremmin.


Aloitettiin treeni koirattomalla juttelulla. Ja kuten arvata saattaa, sain esitellä meidät sanoilla "..ja tuo autossa huutava sheltti on Paavo". Yllättävää kyllä, se myös hiljeni. Taitaa mennä osittain kuumuuden piikkiin, aina ei vaan jaksa. Esittelyssä mainitsin myös, että suuria vaikeuksia tulee luultavasti tuottamaan agilityradat aitojen toisilla puolilla, että se on ollut meidän ykköshaaste tällaisessa ympäristössä.

Koirat haettiin autoista, ja alkuun otettiin kehääntulo ja luoksepäästävyys. Ei väistänyt 'tuomaria' ollenkaan, vaan keskittyi namin syöntiin. Loistavaa.

Paikkamakuuseen saatiin ohjeeksi, että pysytään koiran lähellä eikä oteta hihnoja pois, jotta saadaan positiivinen mieli ja onnistuminen heti alkuun. Välipalkkauksilla mennään edelleen, ja maahan-sanaa toistan vähintään palkan antaessa. Pysyi maassa hyvin, ei yrittänytkään nousta ennen luvan saamista.

Teoriatauon ajaksi koirat vietiin autoihin odottamaan - odottaminen sujui melkein-hiljaisuudessa. Siellä se istui ja katseli kentän suuntaan, muttei paljoa jaksanut huudella perään. Ihanaa vaihtelua.

Tauon jälkeen tehtiin perusasento-treeniä. Paavon tulee kyllä sivulle, mutta vinoon. Tätä lähdetään muuttamaan palkan suunnalla, ja toivotaan että se auttaa.

torstai 15. toukokuuta 2014

Se on ihan järjettömän nopea.


Keskiviikko ja PPn agilitytreenit. Yksi syy lisää tykätä keskiviikkopäivästä.

Eilen treenattiin vähän lähdössä odottamista, valssia ja ihan uutena asiana tiukkaa (valssi)käännöstä suhinan kera sekä takaaleikkausta.

Radalla oli viisi estettä, mikä on meille jo ennätysmäärä. Suora putki-hyppy-hyppy-pätkä > tiukka valssi suhinan kera > meille uudessa kulmassa oleva hyppy (esteet 3 ja 4 melko ahtaasti 90' kulmassa) ja lähetys putkeen takaaleikkauksella.

Lähdössä odottamiset sujui hyvin, vähän nytkähti ennen lähtölupaa, mutta pylly pysyi paikallaan. Tsssss-ääneen reagoi heti, kuulemma luonnollista koiralle. Kääntyi suht tiukasti ja yllättäen meni myös sen tiukan neloshypyn. Sujahti putken oikeaan päähän, ja saikin palkaksi isot kehut ja hurjat repimisleikit.

Toisella kierroksella tehtiin kolmen esteen pätkä hypyistä, mutta peilikuvana ja valssi toiseen suuntaan. Suhinat toimi, ja käännös oli suht tiukka.

Oma ajoitus suhinalle on vielä hakusessa, mutta harjoittelemalla saadaan homma varmasti toimimaan. Koskaan aiemmin en ole tiukkoja käännöksiä näin merkannut, mutta ehdottomasti tämä otetaan käyttöön! Kolmoselta oli suora linja ihanalle putkelle, mutta kertaakaan PP ei sinne karannut, vaan valssaamalla kääntyi joka kerta oikeaan suuntaan.

Ihana kuulla myös kouluttajalta, että meidän pohjatyö selkeästi kannattaa. Vaikka treenataan meille ihan uusia asioita, Paavo osaa ja tekee. Se lukee ohjausta hyvin, ja tarjoaa vaikka ohjaaja on vähän pihalla.

Kirsikkana kakun päällä Paavon käsittämätön kentän laidalla odotus. Hain sen aina ennen omaa treenivuoroa odottamaan kentän laidalle, enkä ollut uskoa, kun se odotti Hiljaa. Uskomatonta. Tarjosi istumista ja maahanmenoa, ja toki sai palkkaa jatkuvalla syötöllä. Ihmeitä tapahtuu, ja pentu kasvaa isoksi pojaksi. Tämän tiedon voimalla mulla on taas vähän lisää luottoa siihen, että siitä tulee vielä joskus suht maltillinen aikuinen koira.

Ennen seuraavaa keskiviikkotteeniä otetaan omatoimisesti rimoja hyppyihin, jotta saadaan ne myös treeneihin mukaan.


Paavon treenipäivä tarkoittaa myös Sannin omaa lenkkiä, tyttöjen ikiomaa aikaa. Nuo omat lenkit käy melkein treenistä Sannille, kun se touhottaa milloin mitäkin (paikallaoloa, 2o2o-treeniä jne).

On tämä arki välillä melkoisia onnenmurusia pullollaan. <3


sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Mamman mussukat

Iloista äitienpäivää kaikille ihmislasten äideille! Meillä on onneksi nuo karvaiset lapset, joiden kanssa päästiin tänään(kin) riekkumaan Haltialan pelloille. Kesän tulo tuntuu taas olevan lähempänä, kun takin sai riisua kesken lenkin, linnut sirkuttaa ja voikukatkin kukkii.


Lenkin lopuksi tehtiin paikkamakuutreeni. Sannihan makaa häiriöttömässä tilanteessa niin kauan kuin siltä pyydetään. Mutta myös tuosta pienestä vieterikakarasta on oikeasti kasvamassa iso äijä. Siinä ne tönötti, puolitoista minuuttia. Välipalkkauksilla toki. Paavo ei edes yrittänyt nousta, kertaakaan. Sain kävellä niiden ympäri ja jutella J:n kanssa. Eikä muuten noussut edes perusasentoon, kun sitä lopussa yritin, vaan odotti vapautussanaa. Täytyy ehkä vähän treenata sitäkin osaa jatkossa ;D

perjantai 9. toukokuuta 2014

PP <3 Nobi

Veljekset pääsi eilen pitkästä aikaa Haltialareissulle keskenään, ja voi sitä riemun määrää! Peltoa pellon perään, järjettömästi tilaa riehua ja rällätä, eikä ketään muita rapakeliä uhmaamassa. Onnelliset pikkuäijät <3





Ps. Pikkuinen räjähdys syntyi myös poikien välille, kun Nopalla oli ilmeisesti liian ihana lelu. Kestiköhän sitä sekunnin verran, ja matka jatkui kuin mitään ei olisi tapahtunut. Voihan teinieinarit. Pienestä kiljumisesta huolimatta, PP <3 Nobi!

torstai 8. toukokuuta 2014

Agility, long time no seen.

Keskiviikko toi mukanaan Paavon ensimmäiset kesäkauden treenit HSKH:lla. Meidän kouluttaja Gabi (rudolfthesuperdog.blogspot.fi) on kasannut meille shelttiryhmän, joten hyvin shelttimäisissä tunnelmissa tullaan viettämään kesän keskiviikot. Kovin tyytyväinen olin jo etukäteen ryhmän muodostumisesta - mukava päästä seuraamaan toisten shelttien treenejä, ja kun kouluttajakin on sheltti-ihminen, uskon saavani näistä treeneistä paljon irti. Lisäksi tämä on Paavon ensimmäinen oikea agilityn treeniryhmä, kun talvikauden joka toinen perjantai-ilta oli meidän osallistumisen osalta melkoinen floppi.

Ryhmässä treenaa meidän lisäksi Paavon suuri rakkaus Ella, pian kaksivuotias shelttinarttu Hertta ja vajaan vuoden ikäinen Ferro-poika. Melkeinpä ensikohtaamisesta näki, miten Paavo ja Ferro mittailivat toisiaan. Maailman ihastuttavin Ella-neiti ja ilmeisesti kilpakosijaksi luokiteltava Ferro näytti olevan Paavon mielessä epämukava yhdistelmä. PP meni häntä ja korvat pystyssä vähän muristen Ferron luokse, mutta keskittyi lopulta tyttöjen juoksuttamiseen. Gabin 9-viikkoinen uusi (ja järjettömän suloinen!) shelttivauva sai Paavon puolelta osakseen vähän haisteluja ja ihmettelyä, mutta siihen kontaktin ottaminen loppui.

Ensimmäisissä treeneissä Gabi halusi nähdä millä tasolla jokainen koirakko on. Ensin tehtiin Paavon kanssa hyppy(takaakierron kautta)-putki pätkä. (Hypyt edelleen ilman rimoja.) Nyt se tuli ihan virallisestikin todistettua, mitä ajattelin jo etukäteen - Paavo osaa takaakierron ainoastaan esteen oikealta puolelta. Oikealta se sujahtaa kivuttomasti käskysanalla 'kierrä'. Vasemmalta sillä ei ollut aavistustakaan, mitä tehdä. Miten tässä näin pääsi käymään? Saatiin ehdotus, että nyt olisi loistava sauma opettaa eri puolille erit käskyt. Eipä käynyt mielessäkään itsellä, mutta järkeväältähän tuo kuulostaa. Katsotaan, mitä tuumaan käytännön treenien jälkeen.

Mutkaputki-hyppy-putki meni järjettömällä vauhdilla - Paavo osasi, mutta ohjaaja oli unohtanut. Oma juoksukunto on ihan järkyttävän surkea. (Mulla on hyvin muistissa, että viime kesänä viiden viikon savuttomuus toi uusia ulottuvuuksia hengittämiseen, ja näin ollen myös juoksemiseen. Uskon, että samanmoista helpotusta on luvassa lähikuukausien aikana. Toki se ei riitä, mutta varmasti auttaa.)

Tauolla Paavo kiljui autohäkissään. Se ei kestä katsoa toisten agilityrallatusta, mutta lämpötilasyistä kontti oli auki, ja vielä kentän suuntaan. Kuka tietää, jos se joskus rauhottuu myös odottamaan. Kentällä se kuitenkin keskittyy sataprosenttisesti, ei ylikuumu eikä hörhöile. Se riittää tässä vaiheessa.

Toinen treenipätkä aloitettiin treenaamalla lähdössä odottamista. Pylly pysyi hienosti paikallaan lähtölupaan saakka. Tähän keskitytään jatkossa oikein kunnolla - välillä takapalkkaa, vapautuksia liikkeellä ja pysähdyksissä, käden heilautuksia ja kaikenmoista häiriötä siis tiedossa, jotta saadaan lähdöissä varstamaton koira.

Loppuun vielä hyppy-putki rallatukset ja superpalkat. Hyvään mieleen olikin hyvä lopettaa ensimmäisen kerran osalta.

Paavo sai kehuja omatoimisesta toiminnan tarjoamisesta, lelulla palkkautumisesta ja vauhdista. Yhteistyön kerrottiin olevan iloista ja hyväntuulista. Jatkossa meidän osalta aletaan treenaamaan pidempiä ratapätkiä ja vahvistetaan lähdössä odottaminen mahdollisimman hyväksi. Treenit oli juuri niin hyväntuuliset, kuin olin odottanutkin. Tykkäsin Gabin koulustyylistä ja koko treeniporukasta ylipäänsä.

Jäähdyttelylenkillä käytiin koko treeniporukkaa yhdessä. Vapaaksi päästessään Paavo ja Ferro päättivät taas uhitella. Paavon murina ja hampaiden vilautus riitti, ja meillä oli kaksi rähisevää teiniä toistensa kimpussa. Juoksin tilanteesta kauemmaksi ja huusin Paavon mukaan, jolloin tilanne laukesi yhtä nopeasti kuin oli alkanut. Pojat selkeästi kyräilivät toisiaan loppulenkin ajan, mutta tuo olisi ollut täysin väärä aika antaa periksi ja ottaa hihnat käyttöön. Niinpä me omistajat käveltiin kaukana toisistamme, jotta pojat eivät saaneet lisäkipinää ainakaan meidän läsnäolosta. Loppulenkki kuljettiin ilman ärinöitä, ja Paavo vaikutti olevan melko rentoutunut, tilanteeseen nähden ainakin. Mitäs olette mieltä, kannattaako pojat jatkossakin lenkittää yhdessä jotta tottuvat toisiinsa, vai olisiko viisainta jäähdytellä eri reiteillä?


Kotiin päästyä nappasin Sannin mukaan, ja lähdettiin lenkille ihan tyttöjen kesken. Sanni nautti tilanteesta ihan silminnähden, kuuhasi häntä heiluen ja hyppeli jokaiselle vastaantulleelle kivelle ja kannolle palkkaa saadakseen. Tehtiin 'paikkamakuuta' ja 'jääviä', juostiin ja käveltiin, kaikessa rauhassa. Ihania nämä ikiomat hetket <3 (Janita, taisi olla melko samat fiilikset kuin sulla hetki sitten :))

tiistai 6. toukokuuta 2014

Uusia koirakavereita.

Oon vähän ollut ihmeissäni, kun on ihan huomaamatta käynyt niin, että Paavon leikkiseura koostuu pääosin tutuista koirista, eikä uusia naamoja paljoa ole osunut kohdalle. Tekisi teinieinarille hyvää jatkaa koiratreffejä myös uusien tyyppien kanssa. Kaikki innokkaat voi ilmoittautua, me ollaan käytettävissä ;)

Eilen vahinkoa korjattiin, kun Paavo pääsi kaksille treffeille tyttöjen kanssa. Kohtaamispaikkana oli Sporttikoirahallin parkkipaikka. Ollaan käyty hallilla Paavon kanssa kuukausia ja kuukausia sitten muutaman kerran "treenaamassa". Uskomatonta kyllä, PP tuntui muistavan ja yhdisti paikan siihen Maailman Parhaaseen, eli agilityyn. Vinkui ja piippasi pihaan päästessä kuin mikäkin agilityhörhö.

Ensimmäisenä treffivuorossa oli 2,5-vuotias russelinarttu. Käveltiin yhdessä parkkipaikalta metsään, ja yllättävän hanakasti Paavo tarjosi kontaktia eikä pyrkinyt russelin iholle. Metsässä irti päästessä parit leikkiyritykset, mitkä ei tuottaneet minkäänlaista tulosta. Russeli kirmasi pitkin metsää, mutta Paavo yllätti totaalisesti kulkiessaan melkein koko lenkin parin metrin päässä ihmisistä. Ei sitä ole ennenkään toisen koiran pieni koko hämännyt, eikä se ole koskaan vieraassakaan metsässä hämmentynyt. Ehkä se ei vain ymmärtänyt, kun toinen koira ei ollut siitä ollenkaan kiinnostunut, vaan paineli omiaan? Ainoa leikkiyritys loppulenkin aikana tapahtui, kun russeli oli jo otettu hihnaan.

Sitten hihnakävelyn kautta takaisin parkkipaikalle ja leikkikaverin vaihto. Tällä kertaa kaveriksi tuli melkein samanikäisen bortsunarttu, jonka Paavo on tavannut kerran aiemminkin joskus syksyn tienoilla. Uuden kaverin näkeminen sai pientä intoilua aikaan, mutta Paavo tarjosi taas hienosti kontaktia. Metsässä irtipäästetyt paimenet löysivät yhteisen jutun saman tien, ja pinkoivat onnellisina pitkin mättäitä. Paavo perässä epätoivoisesti kiljuen ;) Nopea sheltti on tottunut pysymään suht kivasti kavereiden perässä, mutta bortsun kyydissä ei meinannut pysyä. Käveltiin vähän pidempi mutka, ja Paavo oli oma itsensä. Aina pissanlipittämisiä ja tärisevää alaleukaa myöden..

Ainoatakaan kuvaa ei reissulta ole, mutta tuonne suunnataan ehdottomasti uudestaan, sen verran mukavat metsämastot sieltä löytyi.