Keskiviikko ja PPn agilitytreenit. Yksi syy lisää tykätä keskiviikkopäivästä.
Eilen treenattiin vähän lähdössä odottamista, valssia ja ihan uutena asiana tiukkaa (valssi)käännöstä suhinan kera sekä takaaleikkausta.
Radalla oli viisi estettä, mikä on meille jo ennätysmäärä. Suora putki-hyppy-hyppy-pätkä > tiukka valssi suhinan kera > meille uudessa kulmassa oleva hyppy (esteet 3 ja 4 melko ahtaasti 90' kulmassa) ja lähetys putkeen takaaleikkauksella.
Lähdössä odottamiset sujui hyvin, vähän nytkähti ennen lähtölupaa, mutta pylly pysyi paikallaan. Tsssss-ääneen reagoi heti, kuulemma luonnollista koiralle. Kääntyi suht tiukasti ja yllättäen meni myös sen tiukan neloshypyn. Sujahti putken oikeaan päähän, ja saikin palkaksi isot kehut ja hurjat repimisleikit.
Toisella kierroksella tehtiin kolmen esteen pätkä hypyistä, mutta peilikuvana ja valssi toiseen suuntaan. Suhinat toimi, ja käännös oli suht tiukka.
Oma ajoitus suhinalle on vielä hakusessa, mutta harjoittelemalla saadaan homma varmasti toimimaan. Koskaan aiemmin en ole tiukkoja käännöksiä näin merkannut, mutta ehdottomasti tämä otetaan käyttöön! Kolmoselta oli suora linja ihanalle putkelle, mutta kertaakaan PP ei sinne karannut, vaan valssaamalla kääntyi joka kerta oikeaan suuntaan.
Ihana kuulla myös kouluttajalta, että meidän pohjatyö selkeästi kannattaa. Vaikka treenataan meille ihan uusia asioita, Paavo osaa ja tekee. Se lukee ohjausta hyvin, ja tarjoaa vaikka ohjaaja on vähän pihalla.
Kirsikkana kakun päällä Paavon käsittämätön kentän laidalla odotus. Hain sen aina ennen omaa treenivuoroa odottamaan kentän laidalle, enkä ollut uskoa, kun se odotti Hiljaa. Uskomatonta. Tarjosi istumista ja maahanmenoa, ja toki sai palkkaa jatkuvalla syötöllä. Ihmeitä tapahtuu, ja pentu kasvaa isoksi pojaksi. Tämän tiedon voimalla mulla on taas vähän lisää luottoa siihen, että siitä tulee vielä joskus suht maltillinen aikuinen koira.
Ennen seuraavaa keskiviikkotteeniä otetaan omatoimisesti rimoja hyppyihin, jotta saadaan ne myös treeneihin mukaan.
Paavon treenipäivä tarkoittaa myös Sannin omaa lenkkiä, tyttöjen ikiomaa aikaa. Nuo omat lenkit käy melkein treenistä Sannille, kun se touhottaa milloin mitäkin (paikallaoloa, 2o2o-treeniä jne).
On tämä arki välillä melkoisia onnenmurusia pullollaan. <3
3 kommenttia:
Hieno Paavo! Kiva jos radan laidallakin hengailu alkaa onnistua. Mysillä pyörii silmät päässä toisten agiliitämistä katsellessa ja sitten menee pikkumustalla kuppi nurin. Harmittaa, kun tauoilla se täytyy pitää autossa, jos haluaa katsella muiden ratasuorituksia.
Teille löytyy haaste meikäläisten blogista :)
Kiitos Saimi! :)
Janita, mulle on edelleen mysteeri, miten tuo hiljaisuus onnistui. Kivipiiran palasilla saattoi olla jotain tekemistä asian kanssa? Tosin ei ne ennen ole auttaneet. Tai sitten se vaan on niin, että pienin murusin ne kasvaa aikuisemmiksi ja kehittää parempia hermoja? :)
Lähetä kommentti