Lähennytään

Eilen päästiin viimein Sannin kanssa pyörähtämään Sporttiksella, edellisistä agilitytreeneistä on jo reilu kuukausi! Käytiin tekemässä kymmenminuuttinen rälläys, ja kyllähän ipana nauttikin. Vauhtia ja intoa riitti, putki veti taas magneetin lailla puoleensa > irtoamistreeni sujui tausota huolimatta (vai juuri siksi) kuin vanhalta tekijältä.

Paavo oli myös mukana hallilla, tarkoituksena oli kurkata halliin sisälle ja saada uusi, mukava kokemus. Viereiseltä radalta kuului taas sellainen haukkukinsertti, että oksat pois. Mutta pikkutirriäinen kuitenkin teki hallivisiittinsä reippaasti. Aluksi ihmetteli uutta tilannetta Jiin sylistä, mutta halusi pian itse tutkimaan paikkoja. Pienen hetken sai tepastella ja nuuskuttaa, kunnes tylsät ihmiset lopettivat huvin. Kivasti meni, joten se haussa ollut positiivinen kokemus lie hankittu.

Automatka Sporttikselle näytti tältä:

Miksi se huutaa?

Lopulta Paavo ymmärsi, ettei huutamiseen reagoi kukaan. Hiljaisuudesta sen sijaan sai broilerin sydäntä - winwin jokaiselle.

Kotona oltiinkin väsyneitä ja tyytyväisiä jokainen. Sanni jopa lopulta hakeutui itse Paavon kanssa samalle sohvalle, mikä ei ihan itsestäänselvyys ole. 

Lisäksi ollaan totuteltu hihnakävelyyn, leikattu kynsiä, käyty taas Mustissa ja Mirrissä (missä vaaka näytti Paavon painon olevan 2,4 kg), kannettu pentua pihalle jatkuvasti pissan toivossa (no luck), tutusteltu ja nautittu yhteiselosta.

Nyt ladataan akkuja, jotta jaksetaan illalla rällätä Kääpiötreffeillä!

Kynnet, kynnet.

Mulla on tullut joku kynsienleikkuuhärdelli tuon Sannin kanssa. Se antaa leikata kynnet oikein mallikkaasti, mutta tämä leikkajapa ei osaa enää hommaa mallikkaasti hoitaa?! Talttamainen kynsimalli ja kihartumaan lähtevät peukut, ja tadaa, soppa on Saanan päässä valmis. Onneksi homma hoituu eläinkliniikalla hoitajalta kuin vettä vaan.

Tänään taas huristelin Sannin kanssa Karvakamuja kohti ja ihanan Lauran hoitopöydälle. Ovesta kun päästiin sisälle, odotussohvalla odotteli omistaja sakemanninsa kanssa. Onneksi Sanni kulkee ovista vain luvan kanssa, joten ehdin reagoida ajoissa. Saku karjahteli, mutta Sanni malttoi yhden pöhähdyksen jälkeen keskittyä maailman parhaaseen Dentastickiin ja pääsi häntä heiluen hoitohuoneeseen. Erävoitto! Remmirähjä on sen verran hyvin taltutettu, että tuon kanssa voi kulkea jo melko mukavasti paikassa jos toisessa.

Itse operaatio oli ja meni ongelmitta. Sitten pylly heiluen ja suurin piirtein kärrynpyöriä heitellen sai iloita, kun 'olin niiiiin taitava tyttö, enkö ollutkin?'.

Pieniä ne on ilot elämässä. Eläinlääkärissäkin kun voi olla ihan supermukavaa, molemmilla.

Ensi viikolla sitten koko kööri autoon ja rokotukset kuntoon!

Paljon ensimmäisiä.

Pian kaksi viikkoa eloa uudessa kodissa takana päin. Vilma on oikea vipeltäjä. Kun unilta herätään, on vauhtia enemmän kuin tarpeiksi asti. Suunnattomia loikkia sängyltä sohvalle, seinien kautta tietokoneen päälle, ja taas takaisin.

Koti numero kaksi on myös päästy testaamaan, ja ainakin ensialkuun sopeutuminen taas tuntui sujuvan saumattomasti. Matka kopassa ei ollut pelottavaa, kantajan kävellessä maisemat kiinnostivat kovasti, metrossa oli tarpeeksi rauhallista olla ja ihmetellä.

Myös ensimmäiset pesut suoritettuna - joskin pikaversiona. Lavuaariin laitettiin tassujen alle pyyhe, toinen pesijä piti niskasta kiinni toisen käsisuihkulla suihkuttaessa. Reipas tyttö! Pesijälle itselleen taisi olla pahempi kokemus :) Saa nähdä, oliko tämä vain ensimmäisen kerran onnistuminen. Toinen pesu odottaa lähipäivinä, tällä kertaa pidemmän kaavan mukaan - shampoo ja kunnon kuuraus tiedossa.

Myös kynsien leikkausta ollaan opeteltu - kisuneidin nukkuessa homma sujuu melko vaivatta. Ja leikkaukselle onkin ollut tarvetta, kynnet tuntuvat pienokaisella olevan melko pitkät. Täysin hereillä ollessa leikkaaminen olisi tarkoitus tästä lähtien suorittaa. Tottuisi tyttö siihenkin puuhaan näin heti ensi alkuun.

Ulkoilemassa käytiin tänään toista kertaa. Tuuli tuntuu olevan kamalan pelottava - korvat luimussa neitokainen puhallusta ihmettelee. Tarkoituksena olisi nyt ottaa ulkoilut päivittäiseen rutiiniin. Samalla valjaat voisivat tulla tutuiksi, muutenkin kuin puruleluna :) Viitisen minuuttia tänään ulkoilmaa ja maailman menoa ihmeteltiin. Vauva-askelin tässäkin asiassa eteenpäin.

Vielä on edessä paljon ensimmäisiä, joista melko pian vastassa eläinlääkärillä käynti, ja ensimmäiset rokotukset. Felina onneksi löytyy melkein nurkan takaa, ja ainakin nettikeskustelujen perusteella oikein hyvä paikka pikkuneidin asioida.