Jenkin turkki kasvaa hurjaa vauhtia. Jos trimmiväli venyy kolmeen kuukauteen, kaunottaresta kuoriutuu turjake. Maailman suloisin toki, kuinkas muutenkaan.
En ole tähän päivään mennessä edes ajatellut, että trimmaisin neidon itse. Mutta kun turkki ei kasva niin kuin jenkin turkin kuuluisi kasvaa, eikä näyttelytrimmiä tarvita, päätin tutustua trimmikoneisiin ja hoitaa homman itse. Päätin, etten edes yritä hoitaa koko turkkia kerralla, vaan pieninä annoksina, jotta touhuun totutaan ilman sen suurempia härdellejä.
Kahden pienen trimmituokion jälkeen tyttö näyttää tältä:
Karvaa on lähtenyt ihan käsittämätön määrä, ja lisää on tulossa. Tälle päivälle on yksi trimmituokio pidetty, toisen meinaan vielä hoitaa, kunhan neiti on saanut levähtää hetken ulkoilun jälkeen.
Käytiin päivällä tuntisen metsäreissu tuossa meidän 'omassa' metsässä. Ihanaa, kun lumet on jo käytännössä kokonaan sulat, ja metsästäkin löytyy ihan uusia ulottuvuuksia. Pienessä metsässä pääsee kiipeilemään korkealla kalliolla, hyppimään risujen ja kaatuneiden puiden yli, kulkemaan metsäpolkua ja nauttimaan omasta rauhasta.
Myös agilityn pohjataitoja on hyvä vahvistaa metsässä kulkiessa. Ollaan treenattu niin paljon kaatuneiden puunrunkojen päällä kulkemista, että koira tarjoaa toimintaa ihan itsenäisesti. Kiipeilee kantojen ja isojen kivien päälle odottamaan palkkaa. Hyppii kaatuneiden puunrunkojen päälle, vaikka alta pääsisi kulkemaan huomattavasti helpommin. Kulkee puunrunkoa pitkin, ja odottaa kehuja ja ruokaa hienoista suorituksistaan. Mamman mussukka.
