Meillä on sitten edellispäivityksen ehtinyt Viipun kanssa tapahtua monenlaista. Kuinkas muutenkaan, kun kyseessä on aikamoinen energiapakkaus! Tällä kertaa mennään kuvakavalkaadin kautta läpi nämä muutamat päivät.
Steriloinnin jälkeen neitillä on vauhtia riittänyt, etenkin leikkausta seuraavana päivänä. Tyttö huiteli menemään ilman mitään tietoakaan edellisestä päivästä, vaikka kuinka yritettiin rauhoittaa menoa. Mutta minkäs teet, kun neiti kimpoilee pitkin seiniä tylsistyneenä, kun kukaan ei edes leikitä.
Riehunnan (vai minkä lie) tuloksena kuitenkin liimalappuun alkoin valua haavasta nestettä. Kudosnesteeksi arveltiin, mutta kun normaaliudesta ei oltu varmoja, otettiin suunnaksi Viikki ja päivystävä ell. Vilma onnellisena hyppäsi kopan kyytin, ja matkusti automatkan mukisematta. Kaikki reissut on edelleen ihan hirmu kivoja, vaikka edellispäivän reissulla päätyikin ehkä vähän ikävämpään leikkaus-tilanteeseen.
Eläinlääkäri otti liimalapun pois haavan päältä, ja päättikin sitten, ettei sitä tarvi takaisin laittaa. Lapun poisto kun ei mitään juhlaa ollut (ensimmäistä kertaa Vilman näin ihmistäkin läpsivän, että lopettaisi jo. Kynsiä ei silti havaittu esillä oleviksi.), ja haava oli tosi hyvän näköinen. Kuva otettu kotiin palatessa, eikä siitä nyt kovin hyvin selvää saa. Mutta nätti jälki oli, ei mitään merkkiä märkimisestä tai haavan avautumisesta. Sukkapukua pidettiin laastari haavan päällä vielä seuraavanakin päivänä, mutta ei tyttö kovin paljoa ole haavaa kohtaan kiinnostusta näyttänyt. Kaikki hyvin siis tällä hetkellä, toivotaan, että suunta pysyykin samana.
Saatiin me myös postissa ihka ensimmäinen Zooplussan tilaus. Laatikko oli ihanan iso pikkukisun leikittäväksi.
Sisältö oli aika pitkälle tuossa. (Ruuista yhdet herkkunapit kuvasta puuttuu.) Vähän hankala on Vilmalle ollut löytää kelpaavaa märkäruokaa - yhtenä päivänä joku on suurinta herkkua, kun taas toisena se ei maistukaan oikein millekään. Päädyttiin nyt kuitenkin pariin hyväksi havaittuun, jotka toivottavasti jatkossakin maistuu.
Mutta se, mikä kiinnosti kaikkein eniten, oli uusi kantokoppa! Kokoamisvaiheessa Vilma oli tiiviisti mukana, milloin mitäkin reunaa haistelemassa.
Ja valmistuikin se viimein, niin pääsi sisälle asti haistelemaan. Koppien kanssa meillä ei ikinä ole ollut ongelmaa - nytkin Vilma saman tien meni koppaan sisälle ihmettelemään.
Ja lyhyiden haisteluiden jälkeen testi-makaamaan. Kopalla on kovasti kokoa pienen 3,2 kiloisen neidin ympärillä.
Vilman valinnaksi osoittautui kuitenkin ikioma rakas koppa, johon oli parempi mennä pötkölleen.
Vertailua varten vielä molemmat kopat vierekkäin. Uusi on kokoa xl, vanhempaa kyllä huomattavasti isompi. Meidän uudesta neidistä kun kaiken järjen mukaan pitäisi kasvaa isompi pikkukisu, ja voihan tuo Vilmakin tuosta vielä innostua ja ottaa kasvupyrähdyksen. Ja ainaki ensialkuun varmaan mahtuvat molemmat samaan koppaankin, ainakin fyysisen koon perusteella ;) Reissukissaksi pitäisi uusikin totuttaa, kun kuljetaan aika-ajoin pohjoiseen asti monen tunnin junamatkoja. Toivotaan, että totuttaminen sujuu edes puolet yhtä helposti kuin Vilma-neidillä!
Uudesta vauvasta emme ole edelleenkään nähneet kuvia lukuunottamatta karvaakaan. Täytyy odottaa vielä lauantaihin asti, niin sitten viimein! Ei malttaisi, ei millään. Mutta sitten sen lauantain jälkeen ei olekaan enää kuin pieni hassu hetki, että saadaan karvakaveri kotiin asti. Toivottavasti ollaan osattu varautua sitten tarvittavalla tavalla, ja muistettu hankkia kaikki tarpeellinen. Vinkkejä kyllä otetaan mielellään vastaan :)
Vielä lopuksi vielä SUURI KIITOS
Pilville ja Pikkikselle ihanasta yllätyspaketista, joka postista haettiin lauantaina. Me tykätään :)
