perjantai 29. tammikuuta 2010

Pitkä perjantai

 
Neiti riehuräyhä on ihan rakastunut yhteen kepin päässä heiluvaan kilisevään palloon, josta löytyy myös yksi höyhen.

 
Neiti kyllä tietää, missä lelu piileskelee silloin, kun ei oo leikkiaika. Ja vaativalla maukumisella sekä laatikon raapimisella tietää saavansa leikkikaverin.

Leikkihetkiä odotellaan innolla. Suoraa ulkoa tullessa huiska täytyy kaivaa esiin. (Eikä typsyä muuten vaivaa valjaiden olemassaolo lainkaan. Mihin nuorena tottuu..?)


Tänään kuitenkin hain Felinasta kotiin ei-niin-riehuvaisen tyttösen. Sterilointi siis suoritettu, ja ainakin toistaiseksi kaikki mennyt oikein hyvin. Muutaman tunnin neiti vain köllötteli, pupillit suurina makasi sylissä ja ihmetteli, mitä täällä oikein tapahtuu.


Mutta sitten kun vauhtia alkoin löytymään, Vilma huomasi miten se pirun sukka haittaa tätä elämistä! Riehumalla ja repimällä se hyvin puikahti kokovartalokääreestä vaippamalliksi. Ollaan sitä välillä laitettu takaisin paikalleen, mutta repiminen alkaa saman tien. Katsotaan nyt, saadaanko sitä ollenkaan pysymään päällä. Toistaiseksi Vilma on kyllä antanut haavan päällä olevan siteen olla melko rauhassa, ja keskittynyt pesemään näkyviä osiaan.

Eläinlääkärissä tutkittiin myös sydäntä - ultraus, jotta tiedetään, missä mennään. Taidetaan kummiskin keskittyä huomenna asiasta kertomiseen tarkemmin. Tänään meitä väsyttää. Jokaista. Yöllä heräsin neidille antamaan ruuan, ja huolehtimaan sen myös tarjolta pois. Sittenhän ei vauhti-Viipu antanutkaan kenenkään hetkeen nukkua, ja tämä perjantaipäivä onkin menty nukkumattoman yön koomassa.

Huomenna taidetaan saada myös uuden vauvan kuvia näytille. Se on pienen ensitapaaminen edessä! On tätä odotettukin :)

sunnuntai 24. tammikuuta 2010

Kotioleilua

Me ollaan edelleen pidelty pakkasia. Käyty kumminkin päivittäin muutaman viisiminuuttiset happihyppelyt omalla pihalla. Vaikka neiti innokas ulkoilija onkin, ei se kylmä ilma ihan niin houkuttelevaa ole. Melko useasti tulee vain ulko-oven lähistölle katselemaan, mutta päättää sittenkin jäädä sisälle ja kurkkia ikkunasta miten toiset paleltuu.



Uutta kameraa ei olla päästy kuin parin räpsyn verran ihmettelmään. Viipua kameran naru kiinnostaa kovasti. Vastaisuudessa siitä taida leluksi olla, eiköhän tuota leikittävää löydy muutenkin :) Tuparilahjaksi neiti sai uusia palloja ja harjan. Ihana, kun muistavat kisua lahjoa. Ei me itse mitään oikeasti tarvitakaan, vaan oikein hyvä mieli tuli pakettia avatessa :) Tuparihälinästä ei neiti ollut moksiskaan. Alkuun nukkui pari tuntia, välillä kurkki maailman menoa, ja sitten virkistyneenä leikki ja touhusi ilman huolen häivää. Vilma totta tosiaan rrrakastaa ihmisiä, kaikki on vaan niin kivoja!




Iki-ihanalla pesulla käytiin tuossa viikolla. Nätisti typsy antaa itsensä pestä, vaikkei varmasti maailman nautinnollisinta puuhaa olekaan. Pesun jäljiltä vauvamahan vaaleanpunaisuus näkyy aika selvästi. Vaikka neiti alkaa olla jo melko iso tyttö! Perjantaina meitä kutsuu Felina ja leikkauspöytä. Steriloinnin aika. Sopivasti ennen uuden tulokkaan kotiutumista ehditään tämä hoitaa alta pois. Ensi viikonloppuna sitten toivottavasti päästään meidän uutta pikkuneitiä katsomaan! Sitten jos uskaltaisin jo vähän iloitakin, ja toivottavasti vauvasta löytyis jo jokin otos näytille :)

maanantai 11. tammikuuta 2010

Jos uskaltaisin..

..olisin nyt onnellinen. Meille viimein löytyi uusi pieni, ihana pieni karvapallo!

Pelastetaan Kissat-kisusta viimein saatiin infoa, jossa kerrottiin, ettei neiti enää tarvitsekaan uutta kotia. Kunnes sitten hetken päästä ilmoitettiin, että tarvitsee sittenkin. Jos olisivat tulleet vierailulle, ja oltaisiin katsottu, miten neidit tulevat keskenään juttuun.

Samoihin aikoihin kuitenkin löydettiin yksi mielenkiintoinen Apula-ilmoitus. Johon saatiin asiallinen vastaus, minkä jälkeen puhelinkeskustelu, ja lopulta varaus meille yhdestä vauvasta.

Päätettiin siis jättää tuo aiemmin mainittu kissaneiti jonkun toisen kotia ihastuttamaan (Sille neidille kyllä varmasti koti löytyy, on sen verran suloinen ja herttaisen oloinen pakkaus!), ja tehdä varaus asiallisten yhteydenpitojen jälkeen pienestä helsinkiläiskissasta. Toistaiseksi varmaa päätöstä ei ole tehty siitä, mikä pieni pentueesta meille jossain vaiheessa kotiutuu, vaan katsellaan tarkemmin, kun ovat vähän kasvaneet, ja luonteet kehittyneet.

Mutta totta tosiaan, jos uskaltaisin, olisin nyt hirmuisen onnellinen. Uskallan kuitenkin ehkä vain pienellä varauksella. Jos joku nyt kuitenkin meneekin vikaan, jostain tietämättömästä syystä. Kun ei koskaan tiedä. Eikä ainakaan tämän etsimis-prosessin jälkeen uskalla luottaa. Vaikka nyt vaikuttaakin hyvältä. Puhelimen päässä mukava ihminen. Ja ne pienet, syötävän suloisia pakkauksia!

Pidetään kaikki nyt sormet ja varpaat ristissä, jookos?

lauantai 9. tammikuuta 2010

Ulkoilua ja vauva-haaveita

Täällä on ihmetelty pakkasia, ulkoiltu sään salliessa ja puuhailtu sisätiloissa minkä ehditty.

Yhtenä päivänä, kun viimein vähän oli lämpimämpi ja ihana ilma, päästiin ensimmäistä kertaa pitkä kävelylenkki käymään. Tunnin verran käytiin kiertelemässä Hietaniemen hautausmaata, ja pikku-Viipu tykkäsi kovasti :) Kuin me kävelyttäjätkin.




Lintuja näkyi paljon. Lammikossa pyörivät oli kaukaa katsottuna oikein kivoja. Vaan kun liikkuivat vähänkään lähemmäksi, ei Vilmalla enää ollut kivaa.





Hautausmaan suojissa oli ihana kierrellä ja katsella paikkoja, ja pikkulintujen väijyminen oli ihan ykköspuuhaa.





Puihinkin neiti kävi "kiipeilemässä". On se vaan hurja :D

Oma aika on Viipun kanssa touhuamisen ja uuden työpaikan kuvioihin totuttelemisen lisäksi menny pienten kisujen ihmettelemiseen. Ollaan siis etsimässä uutta kisua Vilmalle kaveriksi. Ilmoituksia on kamalasti, ottajia varmasti myös. Lähinnä ollaan keskitytty tutkimaan Rekku Rescuen ja Pelastetaan kissat-sivuja. Jälkimmäisestä otettiinkin yhteyttä, ja sovittiin, että jos ollaan valmiita yksi pikkuneiti ottamaan meille, niin neiti muuttaa tänne pian. Lupasivat soittaa heti samana päivänä takaisin, mutta keskiviikosta on jo aikaa, eikä vieläkään ole mitään kuulunut. Harmitus on kova, kun jo ehdittiin asennoitua ja ihastua pieneen. Oon itse yrittänyt ottaa yhteyttä sinne suuntaan, mutta tuloksetta. Odotellaan nyt vielä jonkin aikaa, ja sitten täytynee luovuttaa. Jatketaan odottamista, ihmettelemistä ja toivomista. Pienelle olis täällä rakastava koti ja pieni karvakaveri tarjolla!