16 viikkoa ja sunnuntaiaksaa

Pikku-P:n 16-viikkoispainoksi punnittiin tasan viisi kiloa. Plussaa edellisviikosta 200g. Pikkuipana tuntuu olevan sutjakassa ja hyvässä kunnossa, joten ruokailuja jatketaan samaan vanhaan malliin.

Sannin paino on edelleen 11.6 kiloa. Alkuvuodesta painoa on koitettu pudottaa aktiivisesti, ja tulosta on tullut jonkin verran. Tarkemmin sanottuna puolisen kiloa. Nyt paino tuntuu jämähtäneen tuohon nykyiseen, on jumittanut suht samoissa luvuissa pidemmän aikaa. Ei se lihavalta tunnu, eikä lihavalta näytäkään, mutta aavistuksen liian paksu rasvakerros kylkien päällä vielä on. Ruokamäärä on neidin omasta mielestä aina ihan liian pieni (mitä muuta voi jenkiltä odottaa), mutta vähän sitä pitäisi näköjään vielä pienentää. Vähän lähemmäs yhtätoista kiloa pitäisi päästä, mutta melko lähellä ihannepainoa Sanni tuntuu olevan. Yritetään vielä mallata ruokamäärää sopivammaksi ja pidetään peukkuja.

Juhannusruuan tuoksua.

Tämän illan aksatreeniongelma ratkesi sillä, että kaksi muuta koirakkoa eivät päässet paikalle. Jarkko lähti mukaan vuoroaan odottavan koiran koiravahdiksi, joten pakattiin molemmat koirat autoon ja käytiin tekemässä pienet treenipätkät.

Edellinen treenaaja oli jättänyt esille hyppytekniikkatreenipätkän, joten Sannin treenit koostuivat pitkälti hyppimisestä. Tosi hienosti Sanni osasi ajoittaa hyppynsä - meno näytti vaivattomalta ja askel  sujuvalta. Hyppyjä viisi kappaletta, rimat 20 sentissä. Hyppytekniikkaan liittyen multa löytyykin agilitypapereista hyvä artikkeli, jonka opit pitää ottaa aktiivisempaan käyttöön.

Lisäksi tehtiin muutama toisto pussia ja puomia. Palkkasin perinteiseen tapaan Natural Menuilla, mutta paikasta paikkaan siirtymisessä oli apuna vetolelu. Tänään ainakin toimi loistavasti, ei ylikuumumista havaittavissa, joten otan käyttöön myös seuraavalla treenikerralla.

Paavo puolestaan pääsi tekemään muutamia pätkiä siivekkeiden välistä juoksemista ja takaakiertoa. Lisäksi Paavo tutustui ensimmäistä kertaa pussiin - Jarkko piti Paavoa odottamassa pussin sisäänmenopäässä, mie pidin pussia auki ja kutsuin pennun luokse, ja sinnehän se juoksi ilman epäilyksen häivääkään. Lopuksi vielä paukuttelin keinua muutaman kerran ja palkkasin jokaisesta paukahduksesta. Vähän se korvat luimussa kuunteli, mutta häntä heiluen touhusi menemään. Reipas pieni aksakoiran alku!

Viikot vierii

Paavon 14-viikkoispaino oli 4,5 kg, nousua 300g.
Eilen punnittinkin jo 15-viikkosta, paino oli taas noussut 300g, kokonaissaldo nyt 4,8kg.

Ruokaa Paavo saa tällä hetkellä aamulla lihaa 50g + päivällä lihaa 50g + iltaruuaksi jonkin sortin ruston tai koulutusnameja tai 70 g lihaa. Lisäksi se syö päivittäin noin 30g Acanan penturaksuja aktivointilelusta ja palkkana lenkillä. Katsotaan, mihin suuntaan paino löhtee nillä kehkeytymään, mutta toistaiseksi vaikuttaa hyvältä. Netistä löytyvän kasvukäyrän mukaan paino menee piirun verran 'oversize'-käyrän alapuolella, toivottavasti siinä myös pysytään.

Korvat on nykyään pystyssä oikeastaan aina. On tipauttanut ne myös sivummalle pään päältä. Hetken ne näyttikin jo liian hyvältä ollakseen totta. Liimaa siis kaivataan, kipeästi. Mysi-siskon Janita-omistaja on luvannut liimata korvat, kunhan sille löydetään aika.

Ja hei, Paavo mahtui mukaan Riitta Jantunen-Korrin pentutokokurssille, elokuun puolivälistä syyskuun alkuun, neljän kerran pompsi. Mahtavaa! En ole tokoliikkeitä vielä oikeastaan opettanut ollenkaan, etten mene heti aluksi metsään. Toko kun on Sannin kanssa pelkkää kotihömppäilyä, ei lainkaan kilpailemaan tähtäävää. Ihana päästä treenaamaan ohjatusti, tavalliselle pentukurssille kun ei ipanan kanssa olla lähdetty. Ennen kurssin alkua pitäisi hakea kirjastosta Tavoitteena täysi kymppi-tokokirja. Paljon olen kuullut opusta kehuttavan, mutta haluan vielä tutustua siihen ennen omaksi ostamista.

13 viikkoa..

..ja pikainen kasvupäivitys. Painoa 4,2 kg (ensimmäisen kerran viidensadan gramman nousu), säkä ehkä 29 senttiä (plussaa yhden sentin verran).

Ruokamäärät on nyt vähän mietityttäneet. Jos ruuan määrä on 8-viikkoisella 10% painosta, niin missä vaiheessa ja millä tahdilla tuo prosenttiosuus alkaa pienentyä? Paavo syö nykyään noin 200 g lihaa päivässä, lisukkeina sitten koulutusruuat ja aktivointipalloon laitettavat raksut.

12 viikkoa ja 3 vuotta!

12-viikkoismitat 3,7kg (+400g) ja ~28 cm (+-0). Seisominen alkaa jo sujumaan piirun verran paremmin, mutta ollaan vielä kaukana hyvästä. Ehkä me vielä opitaan!

12-viikkoispäivän kunniaksi käytiin ensimmäisillä rokotuksilla eläinklinikka Karvakamuissa. Paavo odotti vuoroaan rauhallisesti ruokaa kerjäten. Eläinlääkärin pöydällä kaiken todettiin olevan hyvin, hampaat ja kaikki muu tutkittava katsottiin ilman ongelmia, rokotteet pistettiin niskaan ihan huomaamatta. Paavo sai lääkäriltä ansaitut kehut, ja jatkoi omia touhujaan innosta hihkuen.

Tällä viikolla ollaan juhlistettu 3-vuotiasta neitiä, kun Sannin syntymäpäivä oli tiistaina. Kolme vuotta!? Mihin aika oikein menee? Rakkaan höseltäjän juhlaherkuksi siunaantui kissan märkäruokapurkin jämät, parempaa melkeinsallittua herkkua kun on vaikea maailmasta löytää. Onnenrapsutuksia maailman rakkain lerppukorva!

Rakkain!

Kiekkohulina on haukannut niin ison ajasta, etten arjen pyörittämisen ohella ole oikein ehtinyt päivityksiä tehdä. Kerrotakoon nyt kuitenkin, että 11-viikkoismitat näytti 3,3 kiloa (+300g) ja ~28 senttiä (+1cm). Kuvat odottelee vielä siirtoa kamerassa.

Käytiin viime viikonloppuna Jumbon ihmettelemässä Jumbon hulinaa. Jii hoiti kauppakäynnin, kun jäin koirien kanssa odottamaan Kehä IIIn nurkille. Paavo otti kaiken ohikulkevan liikenteen rennosti vastaan. Ihmisiä käveli, pyöräili ja potkulautaili ohi, Kehä IIIn hulinassa kulki kovaäänisiä rekkoja ja moottoripyöriä - Paavo nukkui minun jaloissa. Superreipas poika!

Lelukori on valeltu Tabascolla, jotta pentu keskittyisi korin jyrsimisen sijasta leluihin. Kori tyhjennetään päivän aikan tehokkaasti, riepotellaan jokaista vuorotellen ja kylvetään sitten pitkin kämppää. Ihanin, rakkain ja kaikkein paras lelu oli kuitenkin saanut kunnian kulkeutua lelukoppaan säilöön (missä sitä ei jostain syystä normaalisti säilytetä..).

10viikkoa!

Paavon kymppiviikkoiset seisotusyrityskuvat on taas otettu. Eihän ne kovinkaan kunnollisia ole, mutta pöydällä on onneksi aika mukavaa!

Painoa oli tasan kolme kiloa (400 g plussaa edellisestä, samoin kuin viimeksi), senttejä kuvittelen tulleen kaksi lisää (nyt 27 cm). Paavon omalle sivulle lisätty kymppiviikkoiskuvat ja -mitat.

Netistä löytyy Sheltie Size-taulukko, jonka mukaan Paavon säkä ja paino menee melko rajoilla, että pysyykö safe-zonella. Minishelttiä meille kuitenkaan tuskin on tulossa. Sisaruskatraastakin Pikku-P taitaa pitää kokonsa puolesta kärkipaikkaa, joskin erot on melko maltillisia (lukuunottamatta pikku-Mysiä, Wiistä en tiedä).

Kasvattitapaamiskuvia © Tiina Hovi

Seisotusta.

Kääpiöpainia.

Paavo ja ihana Sirpa.

Pampula 9 viikkoa..

..ja epätoivoinen yritys ottaa kuvat sekä mitat.

Paino 2,6 kg (viikossa +400g), säkä ~25 cm.

Tänään käytiin taas Paavon kanssa Mustissa ja Mirrissä perinteisellä punnitus- ja ruuanhakureissulla. Ruokavarastoja täydensin lihapötyköillä ja maailman herkullisimmilla broilerin sydämillä.

Broilerin sydänten kiehuessa tein satsin valmiita ruokasekoituksia pakasteeseen. Sikanautajauhelihaa, broilerin siipeä, kalamixiä ja naudan mahaa sulamaan - sekoitus ja neljä kananmunaa joukkoon - valmiisiin sadan gramman annoksiin ja pakasteeseen. Sieltä ne on helppo napata sulamaan ja laittaa lisäravinteet joukkoon. Kaikki muutkin ruuat on pakasteessa valmiina sadan gramman annoksina.

Tällä hetkellä Paavo syö kaksi pakasteannosta päivässä, päivittäin vaihtuvia luita lähinnä ajanvietteeksi ja nameina broilerin sydäntä. Aktivointileluihin nakkaan Natural Menua. Sannin päiväannos koostuu yhdestä sadan gramman pötkystä aamulla, broilerin sydäntä / Natural Menua / raksuja nameina ja aktivointileluista. Lihaisan luun Sanni rouskuttaa yleensä iltapuhteeksi, joskaan ei joka ilta kun maha ei sitä kestä.

Ja kun pikku-P sai ne yhdet pissat ulos, on tahti ollutkin melko hurjaa. Kunhan kannetaan sitä takapihalle altiivisesti, ei papereita paljoa enää sisällä vaihdeta. Takapihasta se lähti, ja tänään teki ensimmäistä kertaa pissat metsään eikä pantannut kotiin asti.

Ja torstain ehkä paras asia odotti kotona töistä tullessa. Paavo oli enimmäistä kertaa pidemmän pätkän yksin (nelisen tuntia), kun mulla koitti ensimmäinen työpäivä sitten mammaloman. Eilisen perusteella (45 minuutin huuto yksin jäätyään. Ja me ollaan treenattu.) odotin jotain kamalaa kotiin tultuani, mutta pikkumies (kuten kaikki muutkin) nukkui sikeää unta makuhuoneen oven takana omassa pedissään. Mahtavaa!