16 viikkoa ja sunnuntaiaksaa

Pikku-P:n 16-viikkoispainoksi punnittiin tasan viisi kiloa. Plussaa edellisviikosta 200g. Pikkuipana tuntuu olevan sutjakassa ja hyvässä kunnossa, joten ruokailuja jatketaan samaan vanhaan malliin.

Sannin paino on edelleen 11.6 kiloa. Alkuvuodesta painoa on koitettu pudottaa aktiivisesti, ja tulosta on tullut jonkin verran. Tarkemmin sanottuna puolisen kiloa. Nyt paino tuntuu jämähtäneen tuohon nykyiseen, on jumittanut suht samoissa luvuissa pidemmän aikaa. Ei se lihavalta tunnu, eikä lihavalta näytäkään, mutta aavistuksen liian paksu rasvakerros kylkien päällä vielä on. Ruokamäärä on neidin omasta mielestä aina ihan liian pieni (mitä muuta voi jenkiltä odottaa), mutta vähän sitä pitäisi näköjään vielä pienentää. Vähän lähemmäs yhtätoista kiloa pitäisi päästä, mutta melko lähellä ihannepainoa Sanni tuntuu olevan. Yritetään vielä mallata ruokamäärää sopivammaksi ja pidetään peukkuja.

Juhannusruuan tuoksua.

Tämän illan aksatreeniongelma ratkesi sillä, että kaksi muuta koirakkoa eivät päässet paikalle. Jarkko lähti mukaan vuoroaan odottavan koiran koiravahdiksi, joten pakattiin molemmat koirat autoon ja käytiin tekemässä pienet treenipätkät.

Edellinen treenaaja oli jättänyt esille hyppytekniikkatreenipätkän, joten Sannin treenit koostuivat pitkälti hyppimisestä. Tosi hienosti Sanni osasi ajoittaa hyppynsä - meno näytti vaivattomalta ja askel  sujuvalta. Hyppyjä viisi kappaletta, rimat 20 sentissä. Hyppytekniikkaan liittyen multa löytyykin agilitypapereista hyvä artikkeli, jonka opit pitää ottaa aktiivisempaan käyttöön.

Lisäksi tehtiin muutama toisto pussia ja puomia. Palkkasin perinteiseen tapaan Natural Menuilla, mutta paikasta paikkaan siirtymisessä oli apuna vetolelu. Tänään ainakin toimi loistavasti, ei ylikuumumista havaittavissa, joten otan käyttöön myös seuraavalla treenikerralla.

Paavo puolestaan pääsi tekemään muutamia pätkiä siivekkeiden välistä juoksemista ja takaakiertoa. Lisäksi Paavo tutustui ensimmäistä kertaa pussiin - Jarkko piti Paavoa odottamassa pussin sisäänmenopäässä, mie pidin pussia auki ja kutsuin pennun luokse, ja sinnehän se juoksi ilman epäilyksen häivääkään. Lopuksi vielä paukuttelin keinua muutaman kerran ja palkkasin jokaisesta paukahduksesta. Vähän se korvat luimussa kuunteli, mutta häntä heiluen touhusi menemään. Reipas pieni aksakoiran alku!