tiistai 30. huhtikuuta 2013

Tättärät vauhdissa.

Tänään Paavo pääsi pentutreffeille Levi-suomenlapinkoiran kanssa. Paikaksi valikoitui Kartanonkosken koulun takan oleva nurmikenttä, mikä olikin maailmaa tutkivalle pennulle huomattavasti parempi paikka rauhallisuutensa takia.

 Pikkupyllyt.



Pojat sai mukavat leikit aikaan, mutta välillä tättärien painimatsit piti lopettaa ja käydä sylissä rauhoittumassa. Sitten jatkettiin vipellystä. Reippaasti Paavo touhusi, mutta painihalukas ja puolet isompi pentu ei välttämättä ollut se maailman paras kaveri. Kaveri kuitenkin.

Käyhän se näinkin. Molemmilla oma ruohonkorsi käsittelyssä.

Leikkihetken jälkeen ajeltiin minun työpaikalle ja käytiin tervehtimässä portin takaa niitä muutamaa lasta ja aikuista, ketkä tähän aikaan olivat paikalla. Reippaasti Paavo nuuskutti lapset ja aikuiset sylissä ollessaan.

Nyt tyyppi nukkuu, ja täällä iloitaan ensimmäisistä ulkopissoista!

Miten elää usean koiran kanssa?

Kävin viikonloppuna Heiluvan Hännän järjestämässä Miten elää usean koiran kanssa-seminaarissa. Luennon piti Sannin agilitytreenejäkin ohjaava Miira Rauhamäki. Muistiinpanoja oli useampi sekalainen sivu, mutta suunnilleen tältä se näytti:

  • Opeta jokainen koira olemaan yksin, ilman lajitovereita.
  • Anna jokaiselle koiralle myös omaa aikaa.
  • Sosiaalista jokaista koiraa myös itsekseen.
  • Jokaisella koiralla täytyy olla paikka, jossa se saa olla rauhassa.
  • Älä anna koirien "selvittää välejänsä itse", ihminen opettaa käyttäytymismallit.
  • Lauman "pomo" vaihtuu tilanteen mukaan. Esimerkiksi jos koirat saisivat päättää, ovista kulkisi ensimmäiseksi se, joka ehtii ensin.
  • Kouluta jokaiselle koiralle kourallinen vahvoja toimintatapoja.
  • Mieti jokaiselle yksilölle 20 erilaista tapaa palkata. Mikä on kivaa puuhaa juuri tämän koiran kanssa?
  • Älä vie koiria liian vaikeisiin tilanteisiin. Varaa aikaa ja suunnittele tilanteet etukäteen.
  • Opeta rauhoittuminen.
  • Muista johdonmukaisuus, turvallisuus ja luottamuksen ansaitseminen.
  • Anna koirille ruoka, lelut ym eri tiloissa tai ole ktse välissä rauhanvartijana.
  • Koirat eri huoneissa, kun et ole itse paikalla? Vai onko 100% luotto siihen, että eivät satuta toisiaan?
  • Jos koira on sohvanvartija, tarviiko olla sohvalla ollenkaan?
  • Jokaisella koiralla on oikeus leikkiä rauhassa omistajan kanssa - kouluta odottaminen vahvaksi!
  • Koirien keskinäisen leikin tulee olla leikkiä molemmille osapuolille. Jos menee yli, kutsu koira ja rauhoita tilanne. Tauota leikkiä. Älä anna nousta niskaan.

  • Päästä koirat ovesta ulos yksi kerrallaan ja järjestystä vaihdellen.
  • Ulkoile koirien kanssa aluksi avarassa paikassa, jotta vältyt yllätyksiltä ja saat tarvittaessa etäisyyttä häiriöihin.
  • Huomioi ja palkkaa aina ärsykeherkempi koira ensin, jotta lauma ja tilanne pysyvät aisoissa.
  • Look at that (LAT) - opetetaan koira katsomaan jännittäviä asioita > katsomaan omistajaan > naks ja nami. Keep the rhythm going.
  • Muista rutiinit ja johdonmukaisuus.

  • Suunnittele - milloin koirat tappelevat, tulanteilta löytyy yleensä joku yhteinen tekijä. Ratkaisut - ehkäise ei-toivottu käytös ja kouluta tilalle toinen käytös.
  • Onko koiran terveydentila kunnossa? (Hyviä tutkimispaikkoja esim. Aisti Vantaalla ja Yliopistollinen eläinsairaala Helsingissä)
  • Pelkoagressivista urosta ei pidä leikata! Jos koira on arka ja siltä viedään itsetuntoa nostava testosteroni, pelkoagressivissus lisääntyy. Kouluta pelot ensin pois, pelot eivät katoa leikkauksen myötä. (Tuulia Burgherr)
  • Käytä omaa kehoa hyväksi - ota tila haltuun.
  • Estä koiraa rynnimästä menemällä väliin.
  • Ole rauhallinen! Äänen korottamisesta on harvoin mitään hyötyä. Rauhoita koko tunnetila.
  • Jos koirat tappelevat, älä laita kösiä väliin. Heitä päälle peitto tai takki, kaada vettä tai jotain muut yllättävää. Nosta koiraa takajaloista (tasapaino pettää, pureminen loppuu?) tai laita suuhun "break stick".
  • Jos koirat ovat tapelleet, jätä koira omiin oloihinsa vähintään puoleksi tunniksi, jotta tilanne rauhoittuu (koira ja ihminen).
  • Pidä haistelussa kolmen sekunnin sääntö - jos haistelu jatkuu pidempään, katkaise tilanne, jotta jännitys ei kasva liian suureksi.

  • Opeta toiselle koiralle odottamispaikka, jotta voit treenata toisen koiran kanssa rauhassa.
  • Opeta kankainen kuonokoppa tai -panta mukavaksi asiaksi. Koskaan ei tiedä, milloin kopalle tulee tarvetta.
  • Opeta pannasta kiinnipitäminen positiiviseksi asiaksi.
  • Opeta koira rauhoittumaan käskystä. Odota, että koira menee omatoimsesti maahan ja hengähtää > "rauha" ja nami. Kun rauhoittuu sylissä > "rauha" ja nami.
  • Miten vieraat otetaan vastaan? Oma peti? Käsikohdennus? Koira kantaa suussaan jotain? Palkka rauhallisesta käytöksestä.

  • Jos lajitoveri kuolee, anna toisen koiran nähdä kuollut - tilanne konkretisoituu. Tee koiran kanssa asioita, joita teitte ennenkin, rutiinit auttavat. Tehkää yhdessä kivoja asioita.

YouTube-videoita:
Kirjavinkkejä:
  • Debby Mullen: How many dogs?
  • Karen B. London & Patricia McConnell: Feeling outnumbered?
  • Leslie McDevitt: Control Unleashed

maanantai 29. huhtikuuta 2013

Mikä luoksetulo?

Illan ilona oli Kääpiöiden kokoontumisajot (joista tosin oltiin lahjakkaasti myöhässä, pahoittelut). Mysi me missattiin aikataulusäädön takia, suloista Lukaa ehdittiin nähdä hetken aikaa, mutta onneksi ihana Noppa jaksoi rällätä Paavon kanssa. Ihania pentuja, ihanaa leikin iloa, mukava tapaaminen! Kiitos vielä kaikille.

Kamerankin unohdin kotiin, joten kuvat on taattua kännykkälaatua. Laitetaan ne nyt kuitenkin näytille, kun muutama otos ipanoista löytyy. Saimilla on luultavasti jotain vähän laadukkaampaa tarjolla.





Leikkiminen sujui mukavasti, pennut juoksivat ja painivat, kaivoivat kuoppaa ja ihmettelivät maailmaa. Lukan perheen ihmislapseen Paavo ehti tutustua hetken ajan. Mutta joku ohikulkeva poika äitinä kanssa ehti saada enemmänkin huomiota. Poika toi pennuille keppejä ja multapaukkuja (joita ei saanut kuitenkaan syödä), juoksutti Paavoa, ja lopulta vei voiton omistajasta ja broilerin sydämistä. Paavo painatti pojan kanssa viereiselle leikkikentälle, mistä sainkin kaapattua Paavon kainaloon ennen kuin jäi keinuvien tyttöjen alle.

Niin että mikä omistajan lähellä pysyttelevä pentu? Mitä tarkoittaa luoksetulo?

Kotioloissa luoksetulokutsua kuunnellaan ja siihen reagoidaan. Mutta mielenkiintoiset asiat vie pentua ihan 100-0. Ei muuta kuin treeniä, treeniä, treeniä. Ja jatkossa leikkitapaamiset joillain isolla nurmikentällä, aukealla tai aidatulla alueella.

Me ollaan muuten opeteltu tänään istumista. Videopätkällä Paavon ensitreenejä, ja Sanni sai samalla treenata huomion ja herkkujen jakamista. Tästä on hyvä jatkaa.


Lähennytään

Eilen päästiin viimein Sannin kanssa pyörähtämään Sporttiksella, edellisistä agilitytreeneistä on jo reilu kuukausi! Käytiin tekemässä kymmenminuuttinen rälläys, ja kyllähän ipana nauttikin. Vauhtia ja intoa riitti, putki veti taas magneetin lailla puoleensa > irtoamistreeni sujui tausota huolimatta (vai juuri siksi) kuin vanhalta tekijältä.

Paavo oli myös mukana hallilla, tarkoituksena oli kurkata halliin sisälle ja saada uusi, mukava kokemus. Viereiseltä radalta kuului taas sellainen haukkukinsertti, että oksat pois. Mutta pikkutirriäinen kuitenkin teki hallivisiittinsä reippaasti. Aluksi ihmetteli uutta tilannetta Jiin sylistä, mutta halusi pian itse tutkimaan paikkoja. Pienen hetken sai tepastella ja nuuskuttaa, kunnes tylsät ihmiset lopettivat huvin. Kivasti meni, joten se haussa ollut positiivinen kokemus lie hankittu.

Automatka Sporttikselle näytti tältä:

Miksi se huutaa?

Lopulta Paavo ymmärsi, ettei huutamiseen reagoi kukaan. Hiljaisuudesta sen sijaan sai broilerin sydäntä - winwin jokaiselle.

Kotona oltiinkin väsyneitä ja tyytyväisiä jokainen. Sanni jopa lopulta hakeutui itse Paavon kanssa samalle sohvalle, mikä ei ihan itsestäänselvyys ole. 




Lisäksi ollaan totuteltu hihnakävelyyn, leikattu kynsiä, käyty taas Mustissa ja Mirrissä (missä vaaka näytti Paavon painon olevan 2,4 kg), kannettu pentua pihalle jatkuvasti pissan toivossa (no luck), tutusteltu ja nautittu yhteiselosta.

Nyt ladataan akkuja, jotta jaksetaan illalla rällätä Kääpiötreffeillä!






lauantai 27. huhtikuuta 2013

Putkeen!

Tänään kaivettiin kaapista uusi(vanha) lelu. Paavo pääsi ensimmäistä kertaa tutustumaan isompaan putkeen, ja olihan se ihana! Rälläsi onnellisena ja hurjaa vauhtia ees ja taas.




Sannin ehdottomasti rakkain treenikenttien juttu on putki, ja kiva se oli tänäänkin, vaikka melko lyhyt ja vähän liukas onkin.


Bonuksena vielä päätön Vilma, joka omasta mielestään omisti putken (kuinkas muutenkaan).

perjantai 26. huhtikuuta 2013

Elämän eväitä

Paavo on..
  • autoillut useamman kerran
  • käynyt Mustissa ja Mirrissä
  • nuuskuttanut naapurin taaperoa aidan yli
  • käynyt Jiin työpaikalla isossa varastohallissa rapsuteltavana
  • tutustunut kissoihin rohkeasti, aivan kuin olisi aina ollut kissojen kanssa tekemisissä
  • käynyt metsässä ja kallioilla juoksemassa reilun puolen tunnin reissun (isot pojat ei näköjään sylikyytiä kaipaa)
  • käynyt pesulla rapakuopassa pyörimisen jälkeen
  • haastanut leikkiin niin Sannia kuin kissojakin hurjasti haukkuen
  • leikkinyt yksinään pitkiäkin aikoja ihanien lelujen kanssa
  • totutellut harjaamiseen, hampaiden katsomiseen ja kynsien tutkimiseen
  • harjoitellut yksinoloa minuutin-kahden pätkissä
Paavo ei ole..
  • lähtenyt mukaan Sannin epävarmuushaukkukonsertteihin
  • seurannut ihmisiä kuin hai laivaa (nytkin nukkuu yksin olohuoneessa, kun me muut ollaan makuuhuoneissamme)
  • tehnyt tarpeitaan ulos
Paavon ohjelmassa tulevan viikon aikana on..
  • pentutreffejä (Kääpiötreffit, treffit lapinkoirapennun kanssa, myös yorkki- ja russeli- ja heeleripennun kanssa ollaan etsimässä sopivaa leikkiaikaa)
  • tutustumista agilityhalliin Sannin treenien ajaksi
  • minun työpaikan porttien takana käymistä (päiväkodin pihan vilinää ihmettelemässä)
  • hihnaan totuttelemista
  • luoksetulon opettelemista (broilerin sydämet ja kivipiirat on onneksi sellaista herkkua, ettei ole niiden esiin kaivamisen jälkeen kertaakaan jäänyt tulematta)
  • yksinolotreenien jatkamista
  • Pilvimarjan kasvattitapaaminen
Ensimmäisten viikkojen aikana on siis tarkoitus sosiaalistaa, opetella oman lauman kanssa yhdessäoloa, sosiaalistaa ja tutustua toisiimme.


Paavo on ollut tähän mennessä kaikkea sitä, mitä pennulta toivottiinkin - riepas, rohkea, itsenäinen, leikkisä ja ennen kaikkea ihana. Me ihmiset ollaan jo korviamme myöten ihastuneita, mutta myös karvakaverit lämpenee tulokkalle hyvää vauhtia.




torstai 25. huhtikuuta 2013

Paavo has arrived.

Eilen illalla kauan odotettu hetki vihdoin koitti, ja saatiin Nummelasta jotain kotiin viemisiksi. Ensimmäinen automatka ilman pentuesisaruksia sujui hyvin. Uusi rottaystävä sai kyytiä, minkä jälkeen Paavo käpertyi syliin nukkumaan.

Kotiin tullessa kävin laittamassa kissat omaan huoneeseensa odottamaan, ja tutustuminen Sannin kanssa hoidettiin ensin. Sanni otti uuden tulokkaan vastaan häntä heiluen, mutta ihmetyksen vallassa. Paavo kävi pöydän alla ihmettelemässä yli-innokasta vastaanottajaa, mutta tuli saman tien haistelemaan Sannia ja lähti häntä pystyssä tutkimaan uutta paikkaa. Omalla takapihalla tutkiminen jatkui haistellen ja ruohoa nutustellen.

Iltapalan (kanankaulan puolikas) jälkeen oli kissojen vuoro tulla tervehtimään Paavoa. Vilma ihmetteli ja oli superkiinnostunut, kulki pöydältä pöydälle ja tuojotti herkeämättä. Siirin ensireaktio oli kaikkea muuta - säikähti vastaan tepastelevaa karvapalloa niin, että teki itsestään jättiläisen ja juoksi sängyn alle sähisten ja muristen. Annettiinkin kissojen jäädä ihmettelemään uutta tilannetta kaikessa rauhassa ja siirryttiin koirien kanssa makuuhuoneeseen nukkumaan.


Ensimmäinen yö oli odotetusti hieman levoton. Sänkyyn Paavo rauhoittui nukkumaan saman tien, mutta siellä ei koko yötä voinut olla - jenkkisängystä omatoimisesti alas hyppääminen ei ole pikkutirriäisten hommaa. Kun itselläkin uni voitti, nostin Paavon nukkumaan omaan kevythäkkiinsä, missä unia oli hyvä jakaa. Yöllä se tepasteli ympäriinsä, itkeskeli vähän, nukahti milloin mihinkin, ja lopulta noustiin koko köri kuuden jälkeen.

Aamulla Sannin ulkoilun päätteeksi Paavokin pääsi käymään metsän laidalla, missä aika kului riekkuen ja heiniä syöden. Eikä muuten kulje perässä kuin varjo, vaan menee omia polkujaan. Luoksetulon vahvaksi opettelemiseen täytyy heti aluksi käyttää paljon aikaa, että saadaan pikkuriiviö pysymään muun lauman mukana.


Aamuruoka (sikanautajauheliha) ei ole paljoa jaksanut kiinnostaa. Sadan gramman annoksesta on syönyt ehkä teelusikallisen. Keitetyt broilerin sydämet ja kivipiirat sen sijaan maistuvat paremmin kuin hyvin, ja ovatkin leikkitreenihetkiin mitä parhaimpia palkkoja.

Omaa takapihaa on käytetty tälle päivälle jo useampaan otteeseen. Lasten lekkikenttä on ihan vieressä, ja ihmisiä kulkee ohi muutenkin, joten totutellaan pissatoivojen aikana myös naapuruston ääniin.





keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

11

Saatiin haaste Tiialta, kiitos!

Haasteen tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, joilla on alle 200 lukijaa.

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun tulee keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.

11 asiaa itsestäni.

1.) Olen 3kymppinen lastentarhanopettaja.
2.) Olen kotoisin Torniosta, mutta sydämeltäni Oululainen. Oulu-kaipuu iskee tasaisin väliajoin, mutta menee yleensä melko nopeasti pois - mutta en tiedä minne haluaisin asettua.
3.) Ensimmäinen koirani oli suomenlapinkoirauros Joiku, joka saapui meille ollessani 12-vuotias.
4.) Ostan harvoin itselleni mitään uutta, mikä ei tavalla tai toisella liity karvakavereihin.
5.) Minulle tulee ainoastaan koira-aiheisia lehtiä - Canis, Koiramme, Jenkki ja pian myös Sheltit.
6.) Liityin juuri HSKH:n jäseneksi.
7.) Olen sukuni ensimmäinen, kenellä on oma 'eläintarha' - kaksi kissaa ja kaksi koiraa aiheuttaa varmasti melkoista ihmettelyä monellakin taholla.
8.) En ole ikinä koirattomina aikoina häiriintynyt siivoamattomista koirankakkakasoista, nykyään ne häiritsee sitten siitäkin edestä!
9.) En ole tutustunut toko-maailmaan aiemmin, mutta Paavon varalle on jo suuria suunnitelmia.
10.) Asuntomme vuokra hipoo kipurajaa, mutta en halua muuttaa muualle, ellen löydä yhtä eläinystävällistä kotia yhtä käytännöllisellä sijainnilla.
11.) Kaipaan mattoja lattioihin.

Tiian 11 kysymystä.

1. Miksi aloitit bloggaamisen?
Vilman kotiuduttua halusin itselleni päiväkirjan tirriäisen elämästä.

2. Minkä uuden taidon haluaisit oppia?
Agilityohjaamisen. Juoksemisen.

3. Bravuuriruokasi?
Siirin mielestä ihan kaikki, Sannin mielestä melkein kaikki, Vilman mielestä ei oikein mikään. Todellisuudessa minun kokkaustaidot ihmisruokarintamalla on melko rajalliset. Perunamuusia ja jauhelihakastiketta osaan yleensä tehdä.

4. Mihin fiktiiviseen maailmaan tai kaupunkiin haluaisit syntyä?
Onko olemassa sellaista paikkaa, missä eläimelliset ja eläimettömät eläisi sulassa sovussa keskenään?

5. Nimeätkö omaisuuttasi? (esim. autosi Pertti, tietokoneesi Ismo..)
Rakkailla lapsilla on monta nimeä, mutta ilmeisesti mulla mielikuvitus rajoittuu vain eläviin olentoihin. Auto kun on vaan Pösö, ja iPad Pädi tai Lelu.


6. Mikä on lempikirjasi?
Eläimaailman kirjoista Agility Right From The Start, jossa lukemista ja oppimista riittää vielä piitkäksi aikaa. Muutenkin luen paljon, ja yhtä ehdotonta suosikkia on vaikea keksiä. Pikku Prinssi on ehdottomasti yksi mainitsemisen arvoisista - vuosia se on hyllyssä ollut, ja moneen kertaan luettu.

7. Mitä tekisit jos voittaisit lotossa 2 miljoonaa?
Ostaisin ihanan omakotitalon, jonka pihalle rakentaisin oman agilitykentän. Rakentaisin kissoille ison ulkohäkin. Kävisin koulutuksissa. Tekisin lyhyempää työpäivää. Ostaisin uuden auton. Ja niistä rahoista raskisin ostaa itsellekin jotain, mikä ei liittyisi karvakavereihin mitenkään.

8. Miten syöt lettusi? Kermavaahdolla, hillolla, ilman?
Sokerilla.

9. Autolla vai pyörällä?
Olosuhteiden pakosta autolla. Pyörä on menneen talven jäljiltä rapakunnossa, ja vaatisi superhuollon ollakseen taas käyttökelpoinen.

10. Kuka on esikuvasi?
Tätä piti miettiä pitkään, mutta vastaus on yhtä tylsä kuin ennen miettimistä - ei mulla ole ketään yksittäistä.

11. Noudatatko tiettyjä aamurutiineja?
Pakostakin. Herään kaksi tuntia ennen töiden alkua, jotta ehdin hoitaa sekä itseni että karviaiset. Avon kanssa yleensä jaetaan aamuhommat - toinen hoitaa ruokinnat ja muut sisähommat, toinen ulkoiluttaa Sannin. Luulen, että meidän aamurutineihin tulee pieniä muutoksia heti huomisesta alkaen.

(Alle) 11 haastettua blogia.

Kun koira tuli kotiin - Paavon velipojan, Nopan blogi.
The Zoolandia - Paavon pentuesiskon, Neferin blogi.
Shelttitytöt Nana ja Mysi - Paavon pentuesisko ja Nana.
Kajo - shelttipoika Kajon blogi.
Jediritareita oomme kaikki - shelttipoika Jedin blogi.
Alla omenapuun - slku Väinön blogi.

11 kysymystä haastetuille.

1.) Miksi olet päätynyt ottamaan juuri oman rotusi koiran?
2.) Miksi valitsit juuri omaan pentusi muiden pentuesisarten joukosta?
3.) Mikä on ihaninta koiranomistajan arjessa?
4.) Mikä on ikävintä koiranomistajan arjessa?
5.) Juosten vai kävellen?
6.) Paras tapa viettää lauantaita?
7.) Elokuva, jota voit lämpimästi suositella?
8.) Nettisivu, jolla vietät eniten aikaa?
9.) Panta vai valjaat? Fleksi vai hihna?
10.) Kuulutko johonkin koiraseuraan?
11.) Maailman paras paikka?

sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Lisää lihaa

Mustin ja Mirrin pakastealtaasta lähti tänään mukaan ruokavarastoille täydennystä. Ruuan raakaosa koostuu meillä melko pitkälle Maukas-pakasteista.


Tänään hain sikanauta-jauhelihaa, kalkkunan jauhelihaa, sian selkää ja broilerin kauloja.

Broilerin kauloja ei olekaan ollut raakana tarjolla koskaan, kuivattuina ovat niitä saaneet joskus aikaa sitten maistella. Reaktiot olivatkin melko vaihtelevia. Toivoin hartaasti, että tässä olisi kissoille se herkku, minkä syömisessä ei ole ongelmia. Toisin kävi, kuten arvata saattoi. Kissojen raakaruokinta on meillä toistaiseksi ollut melkoinen mahdottomuus, kun ravinnosta ei saada tarpeeksi monipuolista raakaruokkimalla.

Siirin tekniikka oli perinteinen hotkimisyritys, mutta eihän se kaulan kanssa onnistunutkaan. Siiri paini herkkunsa kanssa piitkään ja hartaasti. Jopa murahti, kun joku tuli liian lähelle. Never before. Oli ilmeisesti syömishankaluudestaan huolimatta suurinta herkkua. Siiri on ahneudestaan huolimatta hankala ruokittava. Kaikki maistuu, mutta hotkijalle ei kaikkea uskalla tarjota. Broiskun sydämet ja kivipiirat esimerkiksi menee pureskelematta alas - sydän syrjällään saa katsoa syömistä, ettei tukehdu isoihin lihaklöntteihin - hetken päästä oksennus. Lihojen pieneksi pilkkomistakin on koitettu - ahmii ja taas oksentaa. Turvallisimmat vaihtoehdot on siis perinteiset jauhetut lihat, kun niiden hotkimisesta ei ole suuria vaikeuksia koitunut.




Vilman(kin) kohdalla ongelma oli sama, kuin niin monesti aiemmin. Kiinnostaa hetken, mutta luovuttaa herkutteluilon jollekin muulle (tässäkin tapauksessa Sannille) ilomielin. Vilma osaa syödä rauhassa ja nautiskellen, mutta valitsee ruokansa tarkasti. Kalkkunan jauheliha ja broilerin siivet jauhettuina maistuvat ilman mutinoita. Muiden lihojen ja kalojen kanssa on vähän niin ja näin. Ilmeisesti maistuvuus on viiksien asennosta kiinni, sen verran päiväkohtaista se on. Välillä Vilma viettää puoli tuntia itsekseen ruokakipollaan - istuu ja hipaisee ruokaa tassulla, nuolee tassun putipuhtaaksi, hipaisee, nuolee.. Ihmekään, jos aikaa kuluu.



Pitäkää ruokanne. Tuolta kopan reunalta Sanni lopulta sai luvan käydä herkun hakemassa.-

Sanni rouskutti broiskunkaulansa suurella ruokahalulla (ja nopeudella), mikä ei myöskään yllättänyt. Sanni on tähän asti ruokittu 50/50-mallilla, mutta harkinnassa on jo pidempään ollut pelkkä raa'an antaminen. Jospa Paavon kotiutumisen myötä Sanninkin ruokailut saataisiin käännettyä kokonaan raa'an puolelle. Paavo on tähän asti temmeltänyt raakaruuan voimalla, ja sillä aiotaan jatkaa.





Muuten viikonloppua on vietetty nauttien rauhallisista aamuista (lienevät nimittäin melko kaukaisia haaveita lähitulevaisuudessa), pitkistä lenkeistä (viimeinkin Sanni on lenkkikunnossa, ja aurinkokin on sen kunniaksi paistanut täydeltä terältä) ja rauhallisen mukavasta olosta.

Ja onnistuinhan mie löytämään lihanhakureissulta Paavolle vesikipon - ihana hempeän vaaleansisinen kuppi, jota pennun ei pitäisi ihan helpolla saada kipattua kumoon (pohjassa liukuesteet, ja painoakin mukavasti).



lauantai 20. huhtikuuta 2013

Baby proof


Viikonlopun suunnitelmiin kuuluu kodin valmistaminen pienen täystuhon saapumista varten.

Makkareita meillä on kaksi, toinen 'päämakkari' ja toinen kissa/vierasmakkari. Meidän nukkumajärjestelyt on tähän asti menneet niin, että ihmisväen makuuhuone on kissavapaata aluetta. Avoa kun tuo kissanhilse sängyssä tuppaa niiskututtamaan. Sanni sen sijaan on toiminut makkarin vakikalusteena. Samoilla linjoilla jatketaan, mutta vaihdettiin kissojen tavarat pienempään makkariin, ihmis- ja koiratavarat isompaan. Sängyn viereen mahtui iso kevythäkki, joka toivottavasti ilahduttaa Paavon petipaikkana. (Alunperin ostettiin se autoon matkustuspaikaksi, mutta ei ollutkaan ollenkaan niin toimiva kuin kuviteltiin.) Makuuhuoneen on tarkoitus toimia myös Paavon yksinolopaikkana - nyt kun vaihdon myötä tilaa on tarpeeksi.



Sanni ilmeisesti päätti, että antaa meille ajattelemisen aihetta pennun hankintaan. Kakkasi eilen sisälle kolme (kolme!) kertaa. Maha on vähän löysällä, joten kakat ymmärretään. Mutta viestikin ymmärrettiin. Muistatteko, millaisia ne koiranpennut on? Tätäkö te haluatte seuraavien kuukausien olevan? Kannattaako? Ollaan eletty vähämattoista elämää jo muutenkin, mutta nyt on loputkin matot nostettu kaappiin piiloon. Sanomalehdet toimikoot sisälle pissaamisen alustoina, matot ehditään laittaa lattioille sitten joskus kuukausien päästä.

Takapiha pitää vielä pentuvarmistaa - aidan koloista mahtuu nimittäin vilahtamaan pieni shetlantilainen ihan helposti. Kompostikehikot ja nippusiteet on hankittu, nyt vain asennetaan ne paikoilleen.

Muuten kaikki alkaakin olemaan valmista riiviön kotiutumiselle. Viikonlopun muut aktiviteetit sisältääkin paljon ulkoilua ja auringosta nauttimista - nyt kun Sannin sterilontihaavat ja muut vaivat (kaulurin ilmasuutin hinkkasi lavan päälle melko ikävän kolon) alkavat pikku hiljaa hellittämään, ja ollaan saatu touhutättärä takaisin.

(Mutta eihän tuollainen suloinen ja rauhallinen pikkukoira voi mitään tuhoja saada aikaan.. Eihän?)


keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Viimeinen silaus..

..pentuhaaveitten toteutumiselle on nyt saatu, kun ipanat pääsi tänään elinlääkärille. Reippaita tyyppejä! Paavolla on silmät ja sydän kunnossa, jalkojen välistä löytyi kaksi pientä hernettä ja siru on laitettu niskaan (pienen kiljunnan säestämänä). KoiraNettiinkin on jo päästy!

Pennuntuoksuinen, touhukas ja ennen kaikkea ihana Paavo olisi kyllä voinut matkustaa kainalossa kotiin jo tänään. Mutta jos nyt malttaisi odottaa ensi viikkoa ja koiravauvalomaa. Pieni sähikäinen on viikon päästä tähän aikaan kotona sekoittamassa pakkaa. Epätodellisen ihanaa.

lauantai 13. huhtikuuta 2013

Ostoksilla

Tänään pääsin pitkästä aikaa shoppailureissulle. Nytkään ei tosin ollut omien shoppailujen vuoro, vaan täydennettiin hännänheiluttajien varastoja.


Apteekista mukaan lähti Canikur Pro-pastaa, joka oli päässyt omista varastoista loppumaan. Sannin maha on leikkauksen jälkeen & antibioottikuurin aikana ollut vähän löysällä, joten yksi satsi annettiin tänään paikkaamaan tilannetta.


Hullujen Päivien ihmisvilinäänkin eksyttiin pikapiipahdukselle. Lemmikkiosaston tarjousvalikoima oli melko suppea, mutta tätä korvanpuhdistaja on ollut tarkoitus ostaa jo pidemmän aikaa.


Hullujen Päivien valikoimasta toinen pikaostos oli uusi 8 gb:n muistikortti kameraan. Edellinen muistikortti on säälittävät 256 mb, ja sen kanssa säätäminen alkoi kyllästyttää. Nyt mahtuu pidempiäkin videoita, eikä kuvia tarvi tyhjentää koneelle jatkuvasti.


Paavon ensipannaksi valikoitui ihan peruspanta, pistolukollinen 12 mm levyinen. Seuraavan isomman pojan pannan saa varmaan hankkia pian, mutta tällä on hyvä aloittaa.


Rukkan soft washing glove toivottavasti pelastaa rapalenkkien jälkeisiltä jatkuvilta suihkutuksilta.


Paavon ensihihnaksi valikoitui ihana kirkkaankeltainen Rukkan talutin, jossa oli pienelle pennulle sopiva "klipsi".


Myös Sannin hihna piti päivittää, jotta näyttävät hyviltä yhdessä. Sannin versio oli tämä Rukkan talutin, vähän paksumpi ja isommalla "klipsillä" varustettu.


Kahden koiran kanssa lenkkeilyä toivottavasti helpottaa Topcanisin talutusvyö. Saa nähdä, millainen tuo on käytössä, mutta ajatuksena toimii. Kahden koiran hallinta, namittaminen jne. lie helpompaa, kun on molemmat kädet vapaana.


Paavon riepoteltavaksi löytyi Skinneeezin Allosaurus. Sen verran vauhdikasta repiminen ja ravistelu oli jo vajaa kuusiviikkoisena, että kuvittelisin pienen koiran antavan hyvä vastuksen tälle roadkill-dinolle. Lelujahan meillä on jo ennestään vaikka muille jakaa, joten maltoin jättää suurimman osan toistaiseksi kaupan hyllylle.

torstai 11. huhtikuuta 2013

Paavon pentutesti

Pilvimarjan seitsikon pentutestaus on nyt tehty, ja meidän pentuvalinta varmistui. Tätä poikaa katselin kaihoisasti jo syntymäpäivän kuvista, ja pentujen kasvaessa luonnekin natsasi kohdilleen. Siinä se nyt on - Jokeri aka Paavo.



Tänään sain Sirpalta kirjallisen infon Paavon (6 vkoa) pentutestistä.

Pentutesti tehty 10.4.2013. Testaajana Pekka Korri - kennel Tending, Opaskoirakoulu. Jokaisessa osiossa annetaan pisteitä yhdestä viiteen.

1.) Käyttäytyminen sylissä
5 p. "Erittäin rentoutunut"

2.) Luoksetulo, rohkeus
5 p. "Tulee rohkeasti ja reippasti." Aluksi uninen. Leikkisä.

3.) Kontakti
5 p. "Avoin, ystävällinen, vapautunut." Leikkisä.

4.) Taistelutahto
5 p. "Taistelee keskittyneesti, hyvä ote." Ravistaa kovasti.

5.) Taistelutahto, ajava saalisvietti
4 p. "Ryntää perään, jää sinne."

6.) Alistus
3 p. "Rentoutuu osittain, vastustaa jonkin verran." Pientä ääntä.

7.) Palautuminen
5 p. "Palautuu välittömästi". Puree sormia.

8.) Ääniherkkyys
5 p. "Ei pelkää / menee heti tutkimaan."

9.) Käyttäytyminen pöydällä
5 p. "Liikkuu järkevästi ja rohkeasti, häntä ylhäällä." Kirmailee.

10.) Laumavietti (seuraaminen)
5 p. "Seuraa vapautuneesti, rohkeasti." Leikkisä.

11.) Toimintakyky
5 p. "Erittäin hyvä."

12.) Hermorakenne
4,5 p. "Hyvä / Erittäin hyvä."

Muuta
Utelias, reipas, rohkea, vilkas pentu. Rauhallisen ohjaajan koira (vilkas ohjaaja + vilkas koira = katastrofi). Potentiaali vireeltään ja energialtaan tokokoiraksi, ei tarvitse viritellä eikä hakea draivia tekemiseen, vaan tekee omalla moottorillaan.

keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Terveystarkit

PäiväysKohdeTulos
27.2.2013
kyynärnivel
lonkkanivel
0/0
B/B
14.2.2013
polvilumpiolux.med.
sydämen kuuntelutulos
0/0
ei sivuääniä



Nämä onkin unohtunut päivittää blogin puolelle. Lonkat lähti Kennelliitolle A/B-lausunnolla, palautuivat B/B:nä. Olen terveystarkkien tuloksiin enemmän kuin tyytyväinen, joten tästä on hyvä jatkaa.

tiistai 9. huhtikuuta 2013

Vihdoin!

On haaveiltu, etsitty, petytty ja toivottu. Mutta nyt se on varmaa - meidän shelttihaaveet toteutuu, ja yksi näistä seitsemästä kääpiöstä kotiutuu parin viikon päästä. Kuvassa ipanat ensivisiitin aikaan, kolmeviikkoisina. Nyt ikää kuusi viikkoa.


sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Toipilas

Sterilointi ei pienelle potilaalle toki ole mikään pieni operaatio, mutta yllättävän mukavasti se on alkanut toipumaan (vs. oma leikkaus samalla viikolla - ei ihan sama toipumisvauhti ;)).

Lääkepussukoita saatiin kotiin kaksin kappalein.


Antibioottikuurina Synulox, kymmenen päivän ajan aamuin illoin. Vaaleanpunainen pilleri, joka ainesosalistauksen perusteella maistuu lääkkeelle.


Tulehduskipulääkkeenä Rimadyl, neljälle päivälle. Apuaineiden listalla ensimmäisenä sumukuivattu sianmaksajauhe.

1. päivä (leikkauspäivä)
Nukutti ja itketti. Enimmäkseen nukutti. Illalla kannettiin takapihalle (useampaan otteeseen), ja saikin tiristettyä pienet pissat ja kivikovan kakkakikkareen. Rimadyl annettiin illalla kissojen märkäruuan kanssa, söi hyvällä ruokahalulla. Vettä tarjottu useampaan otteeseen, muttei vielä maistunut.

2.päivä
Aamulla herättiin Sannin itkuun. Rauhoittui kuitenkin silittelyyn nopeasti. Takapihalle käveli jo itse, jopa muutaman pihalla olevan portaan. Pikkuruinen pissa tuli, muuten meni istuskeluksi. Aamulla ensimmäinen Synolux - kissan märkäruokaan liotettuna maistui hyvin. Päivä meni nukkuessa, mutta enää ei tarvinnut itkeä.

Hihnakävelylle päästiin illalla (allekirjoittaneen kunto ei vielä kestä yksin ulkoilua ja J oli päivän töissä), ja johan Sannilla riitti virtaa. Lääketokkura alkoi selkeästi helpottamaan - vauhtia hillittiin hihnalla ja koitettiin välttää pihalle ilmestyneitä luistinratoja, ettei tassut lipsahtele ja venytä haavaa. Raksut Sanni ahmi käsistä, sormia sai varoa ja toppuutella innostusta. Samaa kyytiä raksujen kanssa meni myös Synulox.

3.päivä
Edelleen paljon unta, ei enää yhtään itkua. Tarpeitten tekeminen edelleen haastavaa, mutta pissa tuli jo paremmin & suoli toimii. Yksin jäädessä harmitti (ilkeänä menin makuuhuoneen suljetun oven taakse vaihtamaan vaatteita), muta kummakos tuo. Ei kukaan halua sairastaa yksin. Se normaali Sanni alkoi jo löytymään - paraneminen on selkeästi jo hyvässä vauhdissa. Tästä on hyvä jatkaa.

Vielä suuret suositukset ilmakaulurille. Ehdottomasti hankkimisen arvoinen jokaiselle karvaiselle toipilaalle. Koiraystävällisyys huipussaan, mikä on epämiellyttävässä tilanteessa ehdottomasti kultaakin kalliimpaa. Ei tarvi törmäillä, ei paina eikä purista.