lauantai 6. huhtikuuta 2013

1+1 on sittenkin 2?

Tässä hetken aikaa asiaa mietittyäni, alkaa sairastelun oireita ehkä sittenkin nousta mieleen. Tai ainakin muutama esimerkki hyvin erikoisesta käyttäytymisestä, joille en ole löytänyt mitään rationaalista selitystä. Kai se kohtutulehdus = epämääräinen huono olo kokonaisvaltaisesti = vaikuttaa väkisinkin käytökseen. Vaikka omistaja ei niitä sillä hetkellä osaakaan yhdistää mihinkään sen kummempaan.

1) Agilitytreeneissä maaliskuun alussa Sanni pelkäsi puomilla kulkemista. Kontakteja treenasi mielellään, mutta kokonaista puomia ei halunnut mennä, vaan häntä koipien välissä tärisi ylösnousulla. Meidän Sanni. Never before! Se on aina rakastanut kaikenlaista kiipeiyä,

2) Agilityssa vielä normaalia enemmän kuumenemista ja härkkimistä. Turhautuminen kasvoi jotenkin  hurjiin mittakaavoihin maaliskuun aikana. Oli treenitaskussa kiinni todella herkästi, hyppi ja höselsi. Vaikka ohjaaja ei priimaa olekaan, on oikea-aikainen ja -laatuinen palkkaaminen riittänyt pitämään turhautumisen suht aisoissa.

3) Vaikka Sanni on ollut oma touhukas, iloinen, ruokaa rakastava ja vauhdikas oma itsensä, on lepääminen vienyt vähän suuremman osan ajasta kuin normaalisti. Ehkä se sitten on ollut vähemmän aktiivinen, kuitenkin.

4) Lumien alettua sulaa pissaamista on ollut tiheämpään. Ollaan laitettu ne merkkailupissojen piikkiin, kun sama ilmiö on toistunut jossain määrin joka kevät.

Ei kommentteja: