Pian kaksi viikkoa eloa uudessa kodissa takana päin. Vilma on oikea vipeltäjä. Kun unilta herätään, on vauhtia enemmän kuin tarpeiksi asti. Suunnattomia loikkia sängyltä sohvalle, seinien kautta tietokoneen päälle, ja taas takaisin.
Koti numero kaksi on myös päästy testaamaan, ja ainakin ensialkuun sopeutuminen taas tuntui sujuvan saumattomasti. Matka kopassa ei ollut pelottavaa, kantajan kävellessä maisemat kiinnostivat kovasti, metrossa oli tarpeeksi rauhallista olla ja ihmetellä.
Myös ensimmäiset pesut suoritettuna - joskin pikaversiona. Lavuaariin laitettiin tassujen alle pyyhe, toinen pesijä piti niskasta kiinni toisen käsisuihkulla suihkuttaessa. Reipas tyttö! Pesijälle itselleen taisi olla pahempi kokemus :) Saa nähdä, oliko tämä vain ensimmäisen kerran onnistuminen. Toinen pesu odottaa lähipäivinä, tällä kertaa pidemmän kaavan mukaan - shampoo ja kunnon kuuraus tiedossa.
Myös kynsien leikkausta ollaan opeteltu - kisuneidin nukkuessa homma sujuu melko vaivatta. Ja leikkaukselle onkin ollut tarvetta, kynnet tuntuvat pienokaisella olevan melko pitkät. Täysin hereillä ollessa leikkaaminen olisi tarkoitus tästä lähtien suorittaa. Tottuisi tyttö siihenkin puuhaan näin heti ensi alkuun.
Ulkoilemassa käytiin tänään toista kertaa. Tuuli tuntuu olevan kamalan pelottava - korvat luimussa neitokainen puhallusta ihmettelee. Tarkoituksena olisi nyt ottaa ulkoilut päivittäiseen rutiiniin. Samalla valjaat voisivat tulla tutuiksi, muutenkin kuin puruleluna :) Viitisen minuuttia tänään ulkoilmaa ja maailman menoa ihmeteltiin. Vauva-askelin tässäkin asiassa eteenpäin.
Vielä on edessä paljon ensimmäisiä, joista melko pian vastassa eläinlääkärillä käynti, ja ensimmäiset rokotukset. Felina onneksi löytyy melkein nurkan takaa, ja ainakin nettikeskustelujen perusteella oikein hyvä paikka pikkuneidin asioida.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti