Eilinen ei ollutkaan se maailman tavallisin päivä pikku piipertäjälle. Päivän ulkoilu numero kaksi sujui jo huomattavasti kivuttomammin, tutkailtiin pihaa ja ympäristöä mielenkiinnolla tuulesta niin välittämättä. Kunnes pikkupojat juoksivat ohi tuulispäinä, ja tuli kamala hätä. Häntä ja selkä pörhöllä niinkin pelottavaa asiaa ihmeteltiin, mutta ihmetys meni ohi syliin ja turvalliseen sisätilaan päästessä. Ulkoilun lopuksi käytiin tekemässä kunnon shampoopesut. Aluksi vastustelu oli melkomoista, mutta jämäkkä ote niskasta sai neidin kiltisti asettumaan lavuaariin, ja nyt meillä onkin kotona puhtoisa pieni pallero.
Mutta herkkupussi unohtui pöydälle meidän hetkeksi kääntäessä selkämme, ja siitä se hetkittäinen ilo neidille oli auennut - nappi-pussi odotti meitä lattialla auki raavittuna, sisältö osittain neitokaisen mahassa. Herkkuretki ei kuitenkaan päätynyt kovinkaan kivalla tavalla - ensin huomattiin vatsan olevan kuin pallo, sitten hiekkalaatikko joutuikin kovaan käyttöön ripulin takia. Vettä tyttö joi ja joi ja joi, loppua ei meinannut tulla ollenkaan. Oksentamisen (piilopaikkoja löytyi monia, kun Vilma pelokkaana juoksi paikasta toiseen oksennuksien välillä) jälkeen piti jo soittaa päivystykseen ohjeita kyselemään. Lupa tuli tarkkailla tilannetta, ja vaivan jatkuessa tuoda tyttö näytille. Vähän meinasi jo huolettaa neitokaisen vointi, mutta onneksi selvittiin vain säikäyksellä. Pian pimpula oli jo oma vanha itsensä - leikki-iloa ja virtaa löytyi vaikka muille jakaa.
Herkkunapit löytyvät nyt roskiksesta. Ehkä ne kaupan hyllyt seuraavaa kertaa varten antavat tarjolle jotain oikeasti kissalle sopivaa. Toista kertaa ei osteta herkkunappeja vain sen vuoksi, että ne on kissoille tarkoitettu, vaan luetaan takaosan tekstit huolella. Maidot ja suolat saa jäädä pusseihin - etsitään meille jotain oikeasti terveellistä herkkua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti