..joten jos vähän.
Kovasti oottelin tämän päiväisiä agitreenejä. Omatoimitreeniä, edellisviikon ohjattujen treenien asioita oltiin menossa kertaamaan. Pieni metsälenkki ylä- ja alamäkineen lämmikkeiksi, autolla kohti hallia, kierros pellon ympäri, ja hallille. Yli puolet tilasta oli rajattu, ja laitettu lappu, ettei esteitä saa siirtää. Meidän tämän päiväisiin treeneihin olisi tarvittu vähintään neljä hyppyestettä, joten yhdellä vapaana olevalla ei paljoa tehty. Käytettäviksi oli jätetty myös pussi, putki, rengas ja keinu. Ei me oltais niillä mitään tehty, mutta jotain yritin räpeltää kasaan. Kai siinä vaiheessa meni omat ajatukset sikinsokin, kun ei ollut mitään plan b:tä takataskussa. Treenattiin rengasta ja puomia. Vähän putkea ja hyppyä.
Eikä mulla ollu ilmeisesti ees oma koira mukana tänään. Tuo mukana ollut keskittyi haistelemaan kaikki ihanat hajut. Kaivamaan kaikki herkut, mitä joku oli keksinyt heitellä pitkin hallia. Mukana olleella koiralla ei ollut korvia, ei keskittymiskykyä. Olisi pitänyt napata neiti hihnaan siinä vaiheessa, ja mennä treeni normaalista poikkeavalla tavalla. Nyt neiti palkitsi itseään perseilystä todella taitavasti. Hyvä.
Ohjaajalla puolestaan unohtui kakkossuunnitelman lisäksi myös hermot kotiin. Joten soppa oli valmis. Ennen kuin hermot meni ihan totaalisesti, saatiin onneksi yksi superhieno ja nopea pikkujuttu alle, ja päästiin hyvillä mielin lähtemään.
Vielä autolle kävellessä koira veti joka suuntaan - mitä se ei normaalisti ikinä tee -, omat kengät upposi milloin mihinkin liejukasaan koiran vetämistä korjatessa.
On meillä onneksi ollu mukavaakin. Onneksi yleensä on. Kerään vielä hetken hermojen rippeitäni, ja lähden mussun kanssa iltalenkille. Jos sieltä löytyis taas se oma koira, ja ennen kaikkea se hyvä fiilis molemmille.
Kuvatodiste päivän ihanuuksista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti