Viipun pikakuulumiset lomalöhöilyn keskeltä

Joulun ja lomien aikaan on viimein ollut aikaa istahtaa alas, ja käydä toistenkin kisujen eloa ja oloa seuraamassa. Viipulan eloa ollaan seurailtu hyvinkin tiiviisti, ja aina vain rakkaammaksi tuo neitokainen tuntuu käyvän. Missä ihmeessä sitä ollaan menossa vaikka viiden vuoden päästä ;)?

Giardia lääkittiin, ja sen jäljiltä ollaan nyt oikein hyvässä paikassa. Jäin kyllä vähän epäilemään, että olikohan nyt kyse edes nimenomaan giardiasta, vai oliko pentuvatsa vielä niin sekainen? Joka tapauksessa - vatsa on hyvässä kunnossa, ja ruokakin maistuu taas oikein hyvin ilman turhia nirsoiluja.

Lääkäriasioille jouduttiin kummiskin tuossa jokin aika sitten suuntaamaan taas, tällä kertaa sydänvian pelossa. Vilma hengästyi muutaman pallon hakemisen jälkeen ihan mahdottomasti, ja sydän takoi hurjaa tahtia. Hetkinen odoteltiin, jos tilanne tasaantuisi, vaan kun ei, niin neiti koppaan ja suunta kohti Felinaa. Siellä otettiin röntgen- ja ultrakuvia sekä verikoetta, joka taas lennätettiin Saksaan asti. Onneksi kaiken huolen jälkeen sydän todettiin terveeksi, ja saatiin huokaista helpotuksesta. Ehkä viikon verran Felinakäynnin jälkeen Vilma touhusikin taas ihan omana itsenään, ilman sen kummempia hengästymisiä ja sydämen hyppelyitä. Parempi kuitenkin, että kokeiden kautta asia varmistettu - ei tarvitse olla huolesta soikeana :)

Muuten meillä on elo ollut oikein mukavaa ja lämpöistä. Neiti kasvaa hurjaa vauhtia, vaikka pieni vielä onkin. Painoa viime punnituksella oli reilut 2,5 kiloa.

Naksuttelua on harjoiteltu vähän laiskemman puoleisesti, ihan kyllä Vilmasta riippumattomista syistä. Jotenkin vaan ei oo saanut aikaan mitään uutta ottaa opettelun kohteeksi. Istua Vilma osaa silloin, kun on saamassa ruokaa. Kipon paikan viereen istahdetaan, ja sitten tulee herkkuja. Highfivet läpsyvät oikein hienosti, ja sitä ollaankin muuten laiskan naksuttelun aikana treanattu suht ahkeraan. Tänään välipäiväostoksilta piti hakea uusi naksutin, kun toinen jäi kotiin joululomalle lähdettäessä. Ollaan Viipun kanssa koitettu nyt sitten ihan naksuttimen avulla harjoitella pöydältä alas hyppäämistä. (Kodin ulkopuolella kun ei jostain syystä saa kulkea pöydillä, ihme hommaa ;)) Jokseenkin epäileväinen olen nyt asian opettamisen suhteen, etten vain mene tekemään mitään vähemmän fiksuja asioita, jotka sitten vain hidastavat/vääristävät tuota oppimisprosessia. Kotiin kun jäi myös Kissan aktivointi-kirja, josta olen ensilukeman perusteella kovasti tykännyt. Selkeät ohjeet ainakin näin aloittelijalle on enemmän kuin tarpeen.

Mainitsemisen arvoista lienee tässä kohdassa vielä ruuhkajunassa matkustaminen Helsingistä pohjoiseen matkattaessa. Viipu suoriutui oikein mallikkaasti pitkästä joululomalle suuntaavasta matkasta, vaikka jokaiseen suuntaan katsoessa näkyi jonkinlaista karvatassua. Koirat taas aluksi vähän nostatti karvoja pystyyn, mutta hetken niitä katseltuaan neiti jo uskalsi reippaasti istua sylissä koirien katseiden alla, ja flexin avulla pieneksi rajatun alueen sisällä tutkiskella ymäristöä. Ensimmäistä kertaa pentukodista lähdön jälkeen Vilma näki myös toisen kissan (tätä itseasiassa onkin jo odoteltu). Kovasti toinen pieni kiinnosti, ja kopan raoista piti käydä kissakaveria ihmettelemässä. Jos se toinenkin vaan olisi ollut edes vähän kiinnostunut, niin kohtaaminen olisi voinut olla vähän antavampi sekä Viipulle että meille vierestä ihmettelijöille.

Kunhan viimein sitten kevään korvilla saadaan isompi koti, niin Viipulalle olis takoitus etsiä jostain uusi kissakaveri päiviä (toivottavasti :)) ilostuttamaan. Pian saadaan jo alkaa etsimään ja ihmettelemään niitä pieniä palleroita!

Ja hei, neiti sai joululahjaksi villapaidan, niin ei palelluta täällä pohjoisen pakkasissa. Ei se nyt ehkä ihan maailman paras keksintö Vilman mielestä ole, mutta pariin kertaan on paitaa testattu, ja jonkinlainen ulkoilu saatu aikaan. Ehkä se siitä jossain vaiheessa vielä muuttuu tykättävämmäksi :)

* * *

Tähän hätään meillä ei oo yhtä ainokaistakaan talvista valokuvaa tarjolla, mutta syksyisiä siitäkin edestä. Palataan joulumieliin kunhan koneelle siirtyvät :) Näissä Viipu on vielä aikalailla pieni (meille taitaa olla pieni vielä piitkän aikaa), kuukaudet menee kyllä ihan hirmuista vauhtia!

Syksyn esimmäisiä ulkoiluja, ja kiinnostavia ääniä pensaan takana.

 Hiirulin kanssa yksinleikit ei oo kivoja ollenkaan, mutta nyrkkeilysäkkinä toimii aika-ajoin vallan mainiosti.

 Saippuakupliin Vilma ei vieläkään uskalla edes koskea, vaikka ihan hurjan kiinnostavia ovatkin. Jostain saatuun ulkomaantuliaiseen on kuitenkin uskallettu ottaa ihan kosketustakin, vaikka vähän tahmealta tuntuukin.

Hihnan kanssa saa taiteilla, jos neidin päästää puuhun kiipeämään, mutta on se vaan niin kivaa!