Lääkettä ties millaista

Niin meillä sitten kummiskin edellisen Felina-reissun jälkeen päädyttiin siihen tulokseen, että lääkitys giardiaa varten otetaan käyttöön. Vaikkei testi sitä näyttänytkään, eläinlääkäri epäili, että giardia se kummiskin olisi, mikä Vilmuskaa kiusaa.

Lääkettä on monenlaista - maitohappobakteerivalmistetta nimeltä Probiocin, Trikozolia antibioottina, ja lisäksi vielä Axiluria. Oikea tehopakkaus lääkitystä, ja totta tosiaan sääliksi tahtoo käydä, kun lääkitsemistä täytyy päivän mittaan useamman kerran harjoittaa. Lääkekuurit on aloitettu nyt viisi päivää sitten, eli aletaan oleen jo melkolailla puolivälissä. Probiocinilla jatketaan sitten vielä pillereiden lopettamisen jälkeenkin, mutta tuon kanssa homma ole kovin tuskaista ollutkaan.

Koitettiin alkuun Easypillin kanssa saada tabletteja alas, mutta ensimmäisen "vahingon" jälkeen ei toivoakaan - edes pelkkä Easypill ilman tablettia ei kelvannut. Toisena vaihtoehtona murskattu tabletti ruuan sekaan - ruoka jäi syömättä. Eläinlääkärin opastuksen mukaan sitten toimittiin - kisua poskista kiinni, suu sormella auki, ja tabletti pukataan kurkkuun, jolloin se tulee nielaistua ihan automaatiisesti. Kurjan oloista touhua, mutta kestää vain pari sekuntia, eikä neiti (omista alkuajatuksista huolimatta) tunnu sitä panevan pahakseen. Saman tien jatketaan samaa sylivauva-kehruukone-meininkiä. Onneksi tosiaan enää muutaman päivän ajan, ja sitten voidaan taas palata normaaliin arkirytmiin.

Felinasta ollaan kyllä tykätty kovasti. Melkein nurkan takana kotoa katsottuna (vaikka neitiä matkaaminen ei vaivaakaan, vaan mielummin on yksi ihan ehdottomista suosikkipuuhista), osaavaa henkilökuntaa ja ystävällinen vastaanotto asiaan kuin asiaan. Hyvä valinta siis, mielellään suositellaan kyllä paikkaa jokaiselle pienelle karvakaverille!

Iso urakka on edelleen edessä kodin puunaamisen ja putsaamisen suhteen. Tänään on siis kuurin puoliväli menossa, ja on aika laittaa kloriitti toimintaan. Mattoja, pyyhkeitä ja peittoja on pesty pitkin viikkoa. Tänään edessä kylppärin puunaus, hiekkalaatikon kuuraus (Ja samalla hiekkamerkin vaihtaminen siihen paljon kehuttuun Öko plussaan. Hyviä tuloksia odotellaan saataviksi sormet ristissä :)), lattian ja kaiken muunkin tehopesu. Edelleen pientä päänvaivaa tuovat olohuoneen ison maton pesu (kemiallisen pesun hinta menee samoille linjoille uuden maton oston kanssa) sekä sohvan putsaaminen. Eiköhän me jotain keksitä, niin päästään tästä yhdellä kerralla.

Muuten neiti kasvaa ja voi hyvin. Painoa on tullut hyvin lisää - kuukauden takaisesesta 1,5 kilosta ollaan nyt päästy kahteen kiloon saakka. Perustarkastuksessa kaikki hyvin. Kovasti typsy sai eläinlääkäriltä kehuja reippaasta olemuksestaan ja hienossa kunnossa olevasta turkistaan.

Ainoa ongelmanpoikanen tuntuu nyt olevan neidin nirsoilu. Tähänkin liittyen eläinlääkäri giardiaa epäili, ja toivotaan, että hoidon jälkeen ruoka alkaa taas maistumaan entiseen tapaan. Ongelmaksi kuitenkin vaikuttaisi muodostuneen mielummin se nirsous, entä ruokahalun puute. Aiemmin neiti söi melkein mitä tahansa eteen tuotiin. Nyt näytää kuitenkin huolestuttavasti siltä, ettei oikein mitään kelpuuteta.

Raksut maistuvat kyllä. Samoin yhden kauppareissun ei-niin-hyvän-märkäruokavalikoiman tuloksena ostettu Whiskasin härkää kastikkeella (mmm-sarjasta), jota neiti tuntuu rakastavan. Sitä syödään, muuta märkää ei. Ollaan koitettu ettei anneta muuta, mutta sitten ollaan syömättä. Royal Caninin penturuoka ei ilmeisesti voisi vähempää kiinnostaa - pelkkä haistaminen riittää, sitten kuppi saa jäädä ihan oman onnensa nojaan. Sama reaktio monen muunkin kohdalla. Täytynee vain testailla erilaisia, tällä hetkellä tarjolla olleista kun ainoana hyväksi havaittuna on tosiaan tuo Whiskasin aikuisille kissoille tarkoitettu pussukka.

Aiempaan viitaten - Vilma tosiaan tuntuu rakastavan kaikkea matkaamista, oli suunta sitten minne ja millä tahansa. Kun koppa nostetaan nurkasta sängylle, ja sanotaan että nyt lähdetään, Vilma syöksyy kyytiin vauhdilla.

Nukkuakin kopassa on hyvä - tuttu ja turvallinen paikka muitten touhutessa lattianrajassa.

Päämäärään päästyä kopasta tullaan innolla pois, uutta ja ihmeellistä tutkimaan. Tuossa ehkä viikko takaperin Vilma pääsi ensimmäistä kertaa oikealle kyläilyreissulle. Suuntana oli iskän mummola, jonne huristeltiin autolla. Sylissä neiti ihmetteli maisemia ja menoja, ja siihen sitten nukahtikin auton mukavaan hurinaan. Uusia ihmisiä ei ole vielä hoksattu alkaa pelkäämään, vaan reippaasti touhutaan jokaisen kyläilijän läsnäollessa. Hienosti on pentue siellä ihan ensimmäisessä kodissa tottunut ääniin ja ihmisiin, mikäs sen helpompaa meille pysyvän kodin tarjoajille :)