Oon koittanut saada meidän agihallilla käymättömyyttä vähän paikkailtua. Näyttääkin tuottavan ainakin jonkinasteista tulosta (josta toki selvyys saadaan vasta, kun sinne hallille ja treenaamaan päästään). Puomin virkaa on toimittaneet milloin betoniset aidat ja milloin kaatuneet puunrungot. Tänään pystyin kävelemään ihan toiseen suuntaan, kun Sanni itsenäisesti kipitteli puunrungon toiseen päähän palkkaansa hakemaan. Mikä on hurjan paljon meidän hyvin ohjaajakeskeiselle neidille.
Irtoamisia, odottamisia, ohjaamisia. Hyppimisiä, kiipeämisiä. Omatoimisuutta ja itsenäistä tekemistä. Niistä meidän kesäloma oli tehty. Jos ensi viikolla kuitenkin lähdettäisiin ihan hallille asti. Intoa riittää, taitaa olla aika siirtää sitä esteille asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti