Omatoimista.

Jos maksaa Ojangon hallin kesäkäyttömahdollisuudesta sievoisen summan, vapaatreenaamisoikeutta kannattaa myös käyttää. Tämän päiväisen aamutreenin hinnaksi tulee suolaiset 100€, ellen ota itseäni niskasta kiinni ja käy treenaamassa. Onneksi aikaa on vielä reilusti, jospa tuntitaksa saadaan kesän aikana tippumaan.

Kun kello soi vapaapäivänä ennen seitsemää ja herätys on mieluinen, tietää löytäneensä Oman Jutun. Treenikamat oli näppärästi kasassa eiliseltä, joten kotoa lähtö oli kahvin keittämistä vaille valmis. Mukaani sain kaksi varsin innokasta treenikaveria:

Paavon kanssa päästiin vihdoin treenaamaan sitä esteen tarjoamista, jota on tähän mennessä aina vaan aiottu. Eilinen treeni oli selkeästi mielessä, ja Paavo hakeutui niin hypylle kuin putkelle hyvin.

Hypyllä vaihtelin omaa sijoittumista niin etäisyyden kuin kellotaulun osalta. Se irtosi hypylle hyvin, vaikka lähtöpaikka oli noin neljän metrin päässä siivekkeestä poispäin. Sen kauemmaksi en tänään mennyt.

Kellotaulun mukaan liikkuessani, huomasin taas hyvin selkeästi, miten vahvaksi sen takaakierto hypyn oikealta puolelta on muodostunut. Oikealle se irtoaa jo suht kaukaa ja hyvinkin oudoista kulmista, mutta vasemmalle lähetys sai aikaan haukkuvan väkkärän. Olen kuvitellut treenanneeni lähiaikoina myös vasenta puolta, mikä ei selkeästi pidä paikkaansa. Näihin keskityn jatkossa paremmin, enkä vain kuvittele.

Putkeen lähetys pimeistä kulmista (ja hyppyjen kautta) onnistuu jo kivasti. Se hakeutuu U-putken ulkoreunalta putkeen, ja myös suorille putkille saatiin melko vaikeita kulmia.

Sannin kanssa ei olla käyty hallilla ihan lähiaikoina. Se yllätti minut totaalisesti pujottelemalla 12 keppiä ensimmäisellä (ja ainoalla) yrittämällä. En edes muista, koska viimeksi se on keppirivistöä edes nähnyt. Sen 2o2o-kontaktit on hienot, ja se osaa korjata pienen virheasennon "oho"-huikkauksella. Se osaa hakea oikeat putken päät ja tekee kivoja takaakiertoja. Se on hieno pieni aksakoira, kun se tekee hommia häiriöttömässä ympäristössä. Kun ohjaaja vaatii siltä juuri sopivasti, sen pää pysyy kasassa.

On paljon asioita, mitkä ei sovi Sanni-agilityyn. Ei saa olla liian vaikeaa muttei liian helppoakaan. Jos se tekee väärin, sille täytyy salamannopeasti keksiä jokin korvaava tehtävä josta sen voi palkata. Sen kanssa täytyy olla innostava, mutta rauhallinen. Sen kanssa ei voi tehdä liian pitkiä pätkiä, mutta tekniikan hinkkaaminen se turhautuu nopeasti.

Kaikessa vaikeudessaan se on ihan super. Ikinä siitä ei oikeaa agilitykoiraa leivota, mutta omaksi iloksi ja itsekseen sen kanssa on ihana tehdä ja oppia.

On ne niin erilaisia. Silti molempien kanssa treenaminen on kovin palkitsevaa. Mamman mussukat <3