Kun valmistautuu pahimpaan..

..voi yllättyä positiivisesti.

(Kaikki- kuvat on ottanut Satu Tuominen. Kiitos Satu ihanista kuvista!)

Näyttelypäivä Lohjalla menneenä sunnuntaina alkoi kiireellä, kuinkas muutenkaan. Vaikka herään miten aikaisin, en koskaan ole ajoissa. Ei meinannut 120 km/h-rajoitukset riittää, kun kuljettiin Paavon kanssa kohti näyttelypaikkaa. Parkkipaikat perillä oli (odotetusti) kortilla, mutta niin me vaan ehdittiin. Päivän ensimmäinen "huh".

Sirpa-kasvattaja otti Paavon hoitaakseen, ja itse siirryin takavasemmalle. Kehään menoa odotellessa Paavo koitti vähän temppuilla ja kiljua, mutta yllättävän nätisti malttoi kuitenkin olla. Sivustaseuraajaa jännitti.

Tuomarina shelttiuroksilla oli Puolalainen Anna Dominiak. Vaikutti asiansa osaavalta, ystävälliseltä ja koiria mukavasti kohtelevalta.

Kehässä Paavo kaikista ennakko-oletuksista huolimatta käyttäytyi. Sanoisin jopa, että käyttäytyi hienosti. Sirpa osaa hommansa, joten miksi koirakaan pelleilisi?!

Se kiersi kehää nätisti:

Se seisoi hienosti:

Se jopa taittoi tilaisuuden kunniaksi myös toista korvaansa:

Kun kaukaisena haaveena siinsi se H, arvosteluyllätys oli melkoinen. Meidän pieni supermies sai lappuunsa NUO EH2-merkinnän.

"Good size and bone, but too high on legs. Correct muzzle, but I prefer a little less spot. Quite short neck but firm topline. Needs more reach in front and drive behind. Good coat quality. Exellent temperament."

Asiallisen kehäkäytöksen lisäksi mieltä lämmitti etenkin arvostelun viimeinen lause. Ihana pikkuäijä!

Vielä kerran suuret kiitokset Sirpalle, joka taidokkaalla handlauksellaan on isossa osassa Paavon näyttely-yllätyksessä! En olisi itse osannut hommaa hoitaa tuolla tavalla.

Siinä se taisi nyt olla, meidän näyttelyura kaikessa komeudessaan. Seuraavaksi lähdetään sitten kohti niitä pieniä ja vaatimattomia tavoitteita, joiden vuoksi tuota näyttelytulosta kaivattiin.