Toukokuun loppupuolella siis leireiltiin Inkoon ihanassa Västankvarnissa muiden Etelä-Suomen Shelttien kanssa. Leiripaikka oli idyllinen, peltojen ympäröimä maalaismaisema. Toukokuun lopulle melkein tunnusomaisesti sää helli meitä koko viikonlopun ajan, auringon porottaessa ja asteiden huidellessa melkein aamusta iltaan kolmenkymmenen asteen paikkeilla.
Me majoittauduttiin Saimin, Nopan ja Paavon kanssa yhteisessä huoneessa. Onneksi huone oli suht viileä (taisi muuten olla ainoa laatuaan), joten koirat pääsivät välillä tauolle helteen ulottumattomiin. Lepäämiseen tarkoitettu aika tosin luultavasti käytettiin johonkin aivan muuhun, sen verran riehakkaan oloisia ja kuolaisia kavereita huoneesta aina löytyi.
Kuva: Satu Tuominen
Perjantai-iltana käytiin kuuntelemassa koirafrisbeen teoriaa ja treenaamassa heittoja (ilman koiraa). Frisbeen heittäminen on ollut mulle aina vaikeaa, eikä asian opetteleminen ainakaan tällä hetkellä ole ajankohtaista, joten napsin asiasta muistiinpanoja lähinnä J:lle. Muistiinpanojen suomentaminen tosin tuo mukanaan pieniä haasteita. Siellä lukee, että liidättämisen ja kiertämisen opettelun avulla koira oppii ottamaan koppeja. (Niin mitä piti tehdä?) Lienee parasta perehtyä asiaan lisää, ja toivoa että joku sopiva alkeiskurssi osuu kohdalle.
Kuva: Janita Peltola
Lauantaiaamuna osallistuttiin Anu Rajaheimon agilitykoulutukseen. Alkuun treenattiin hypyn tarjoamista. Paavon keskittyminen ei ollut parasta mahdollista laatua, eikä namit oikein kelvanneet palkaksi. (Tämä hetki on muuten jostain syystä ollut lopun alkua Paavon ja broilerin kivipiirojen rakkauden osalta. Nykyään entiset Maailman Parhaat on enemmänkin Onko Pakko-osastolla.) Tuon treenikerran osalta siis ei päästy puusta pitkälle, mutta tästä sain sen vaaditun kipinän ottaa homma mukaan omatoimitreenien ohjelmistoon. On pitänyt ja pitänyt, vaan aina se on jäänyt jonkin "tärkeämmän" alle.
Kuva: Janita Peltola
Omalla treenivuorolla opin ainakin sen, että koiralle täytyy antaa tilaa lähdön ja ensimmäisen esteen väliin, vähintä neljä metriä. Myös uudessa paikassa Paavo osaa odottaa lähdössä ja keskittyy tekemiseen hyvin. Odottaessa se on hiljaa, mutta odotahan kun se pääsee tekemään:
Kuva: Janita Peltola
Oma ohjaus ei ollut (tälläkään kerralla) kartalla, mutta Paavo tekee ja tarjoaa hyvin. Jatkossa kuitenkin täytyy kiinnittää huomiota siihen, että koira totutetaan myös siihen ei-täydelliseen ohjaamiseen. Koiralta voi vaatia esteen suorittamista, vaikka ohjaaja ei ohjaisi täydellisesti. Niissä tulevaisuuden kisatilanteissakaan kun koiralla tuskin on ohjaajaa, joka tekee 100% täydellisen suorituksen.
Kuva: Janita Peltola
Kolmannen mahdollisen treenipätkän jätin suosiolla väliin, sillä Paavo oli ihan poikki. Jostain täytyisi keksiä viilennyskeino, ja etenkin keino saada tuo kakara juomaan. Ei se voi treenata kuumalla, ellei suostu juomaan treenien taukojen aikana. Normaalitilanne kun on se, että auton startatessa pois treenipaikalta, häkissä alkaa mahdoton veden litkiminen. Mikä avuksi?
Kuva: Saimi Muhonen
Lauantai-iltana ilman vähän viiletessä suunnattiin Saimin, Janitan ja koirien kanssa luontopolulle. Kierrettiin mukava metsäreitti, josta löydettiin kymmenen kysymystä (ja oletettavasti myös niiden oikeat vastaukset). Janita otti mukavia kuvia iltalenkiltä:
Kuva: Janita Peltola
Kuva: Janita Peltola
Kuva: Janita Peltola
Sunnuntaina vuorossa oli tokokoulutus, jota meille veti Nadja Böckerman. Alkuun tehtiin koko porukalla paikkamakuu, jossa Paavo pysyi mukavasti (lyhyt matka ja välipalkka), mutta köllötteli toisen lonkan päällä. Jatkossa vaatimustasoa täytyy nostaa, eikä lonkkamakuusta enää tarvi palkata.
Kuva: Satu Tuominen
Omalla treenipätkällä sain hyviä apuja perusasennon parantamiseen (nyt se on väljä ja vino), sekä vinkkejä sosiaaliseen palkkaamiseen ja oikean treenimoden löytymiseen (ohjaajan, ei koiran).
Kuva: Satu Tuominen
Kotiin lähteissä ajettiin vielä koirien uimapaikalle, jossa pojat sai ansaitun viilennyksen automatkaa varten.
Kotiin päästessä sitten nukuttiin. Molemmat.
8 kommenttia:
Mä sekotan veteen yleensä jotain. Aina pohjalla palautusjuoma, mutta se yksinään harvoin kelpaa riittävän isoina määrinä, maistaa kyllä. Pieni pala vaaleaa leipää veden sekaan ja vot kelpaa. Vielä parempi, jos nakkipaketista löytyy nestettä. Lurps, sanoi Ansa :-)
Leivänpala? Siis vettä ja pala vaaleaa leipää? Kumma, etten oo ite keksinyt tällaista kikkaa.. ;D Mutta testiin otetaan, ehdottomasti! Nakkeja meillä ei oikein syödä. Ehkä vois Paavon vedenjuonnin mahdollistaakseen alkaa syömään. Myös tuosta palautusjuomasta otan mielelläni vinkin. Ts. oon tämän asian kanssa ihan pihalla!
Meillä toimii vesi, johon on sekoitettu jauhelihaa hippunen! Myrn kyllä juo ihan ilman houkutteluja, mut noi vanhemmat sheltit, varsinkin Minttu, on vähän huonoja juomaan. Jauhelihan avulla sekin juo tarvittavan määrän ihan kepoisesti :)
Tätä leiripäivitystä oonkin jo vähän odotellut! <3 Ihania kuvia, kivoja muistoja! (Älyttömän pätevä PP tuossa Satun ottamassa perusasentokuvassa! Niin aikuisen oloinen kaveri ;))
Oonkin jo vissiin sanonut, mutta meillä toimii, kun laittaa veteen jotain tarpeeksi hyviä nameja joukkoon. Jostain luin myös, että esim. jäinen naudanmahapulla saa sekä veden pysymään hetken kylmempänä että koiran hinkumaan vesikupille.
Ahneen koiran etuja, että melkein mikä vaan kelpaa. Palautusjuomana tämä http://www.fitdog.fi/tuotteet/fitdog-recovery/. Tekis mieli kokeilla sitä energiaversiotakin http://www.fitdog.fi/tuotteet/fitdog-energy-rehydrate/.
Anna, liukeneeko se jauheliha sinne veteen? Tämäkin testaamisen arvoinen vinkki, kiitos!
Saimi, samat sanat sinun leiripostaukselle! Tosin leiristä on jo pieni ikuisuus, että mulla selkeästi on unohtunut nuista treeniosioista iso osa. Pitäis olla reippaampi ja kirjoitella aina kaikki ylös! Esim. se luoksepäästävyys oli ihan unholassa. Ihana kyllä, kun on teitä muita ollut kuvaamassa menoa - oman puhelimen aarteista löytyi niin vähän otoksia, saati että ne olis olleet kunnollisia.
Kirsi, kiitos linkkivinkeistä! Tuo energiaversio olis ihan selkeästi Paavolle suunnattu, täytyy tehdä tilaus! Satutko tietämään, onko FitDogilla jälleenmyyjiä, vai ootko tilannut ihan heiltä suoraan?
Ollaan ostettu joltain eläinlääkäriasemalta matkalla Turkuun, Salossa. Ostettu kimpassa ja jaettu, on aika reilu pussi pienelle koiralle. Energia versiota kannattaa kokeilla"einiintärkeässätilanteessa". Osa koirista reagoinut aika voimakkaasti, kiekat todella KORKEELLA.
Hui. Että reippaasti korkeampikierroksinen koira ois tarjolla. Täytyypä harkita vielä.. :D Googlesta lie löytyy kokemuksia asiasta, vaatii oikeasti paneutumista. Se löysempi versio on vissiin huomattavasti turvallisempi?
Lähetä kommentti