(Kuvat sieltä täältä pitkin viikkoa. Tarkkasilmäiset voi huomata, että Paavon pyllykarvoille on näyttelyuran loppumisen kunniaksi näytetty trimmeriä.)
Keskiviikko tarkoittaa myös Paavon agilitytreenejä. Tänään ohjelmassa oli irtoamista/estehakuisuuden petraamista. Lähetyksiä eri pituisilta etäisyyksiltä, vapautus kun koira katsoo esteeseen (hyppy ja putki), oman sijainnin vaihtelua.
Meidän ongelma on ollut se, että Paavo tuijottaa mielellään lähtölupaa odotellessaan minua. Hyvä kontakti on hyvä asia, mutta lähetäpä koira esteelle kun katse on ohjaajassa. Tarpeeksi kauan kun jaksoin odottaa, katse hakeutui esteeseen. (Ja pylly pysyi lähdössä kuin liimattuna.) Välimatkat ja ohjaajan sijainti - kaikki ok.
Toisen kerran elämässään Paavo tarjosi lelua kouluttajalle revittäväksi. Taas olin yllättynyt mutta tyytyväinen - reipas jäbä!
Treenikaveri-Ferrolle Paavo yritti hetkellisesti näytellä kovaa äijää. Lopetti höpötykset, kun kielsin. Päätyi sen sijaan tekemään loistavan ja keskittyneen maassamakaamisen, vaikka ympärillä tapahtui ja kuului kaikenlaista.
Vettäkin Paavo joi treenitauolla, ehkä vähän vahingossa, mutta joi. Otin pakasteesta mukaan pari broilerinmaksakuutiota, joiden sekaan lorautin vähän vettä. Alkuinnostuksessaan olisi lipittänyt kaiken. Kun ei saanut, päätti juoda seuraavan kerran vasta kotona. Edistysaskel tämäkin.
Paavon keskiviikkotteenit tarkoittaa myös Tyttöjen Lenkkiä. Käytiin Sannin kanssa temppuilemassa ja riekkumassa läheisellä joutomaalla. Ipa oli taas niin Taitava ja Tärkeä, etten voinut muuta kuin hymyillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti