Nyt meitä on neljä.

Blogi-hiljaiseloa on vietelty, mutta nyt viimein alkaa helpottamaan, ja on aikaa istahtaa koneelle. Muutto hoidettu alta pois (Vilma tykkää touhottaa, kun tilaa riittää niin paljon enemmän kuin entisessä.) ja uusi ihanainen saatu kotiin tuossa kaksi päivää sitten. Kaiken kaikkiaan meillä on asiat enemmän kuin hyvin, tytöt on yllättäneet positiivisesti. Kaikki on mennyt hirmuisen helposti, ei ihan välttämättä osata uskoa tätä todeksi :)

Vilma oli ihan ihmeissään, kun hetki kotiutumisen jälkeen huomasi, että kopassa olikin jotain pientä ja ihmeellisen hajuista. Alkuhaistelujen jälkeen ensimmäinen ilta menikin muristen ja sähisten. Siiri sai enimmäkseen olla ilman Vilman seuraa, mutta välillä päästettiin tytöt haistelemaan toisiaan. Pieninä annoksina vain, että saivat molemmat rauhassa ihmetellä uutta tilannetta.

Ensimmäinen yö vietettiin omissa tiloissa. Itse nukuin Siirin kanssa Siirin omassa huoneessa. Aluksi neiti pysyi nurkassa, mutta yöllä kömpi jo viereen nukkumaan. Aamulla heräsin varpaiden jyrsintään, ja neiti antoi jo paremmin silitellä itseään. Yön aikana neidistä tuli kuin uusi kissa - utelias ja reipas pieni tassuttelija. Aluksi avattiin ovea vain muutaman sentin verran, jotta tytöt näkivät toisensa turvallisen välimatkan päästä.

Pieni rakonen ei kuitenkaan tuntunut olevan riittävä, joten ovi avattiin kokonaan. Siiri tepasteli tyytyväisenä ulos huoneesta, haisteli paikkoja ja Vilmaa. Enää ei ollut merkkiäkään sähinöistä ja murinoista, vaan kaikki näytti menevän hämmästyttävän hyvin.

Eilen päivällä tytöt jo nukkuivat samassa huoneessa, joskin turvallisen välimatkan päässä. Käytiin tyttöjä vilkuilemassa vähän väliä, kun oli niin kummallisen hiljaista ja rauhallista. Mutta kyllä se nyt vain näyttää siltä, että toisiinsa ovat tottuneet näinkin pian. Pitkä matka on vielä edessä, mutta alku on ollu erityisen lupaava. Täällä on kaksi onnellista ihmistä, ja kaksi tyytyväisen oloista kissaneitiä. Paljon paremmin ei sunnuntai voisi sujua <3