Parvekkeella riitti ihmettelemistä.
Vilma rallaili itsekseen aina siihen asti, että muut tulivat paikalle. Arvonsa tuntevana neitinä puuhastelu lopetettiin muiden löydettyä paikalle. Ja kyllä, myös kamera oli myöhässä.
Sannin viikko on tainnut olla vähän tylsää. Kun mennään ulos, vapaana ei pääse juoksemaan. Lisäksi mamma puhisee ja kröhisee siihen malliin, ettei matka oikein taitu, ja lenkit on jääneet turhan lyhyiksi. Aktivointia on sisätiloissa ihmetelty minkä on jaksettu, ja siksipä neiti sai ensimmäistä kertaa elämässään puuhamaton, josta herkkuja ei niin vain ongittukaan. Pää maton sisällä ratkaisi kuitenkin ongelman!
Tuonne jos pääsis..
Mutta huomenna meillä alkaa taas arki. Mamma ottaa suunnan töihin. Ihan alkuun ilmojen odotetaan parantuvan, me voitais jo mielellään jättää lumituiskut ja lumipallotassut odottelemaan seuraavaa talvea! Toisekseen juoksut saisivat jo loppua, kun se vapaana juoksenteleminen olisi niin kivaa. Ulina-aivastelu-näykkimis-nylkytysyrityksiäkään ei välttämättä tulla kaipaamaan.
3 kommenttia:
ootko ihan varma että juoksu vois jo mennä menojaan? meillä se kesti noin kuukauden. taas. viime vuonna sama homma. Nyt jo selätetty! Alkuviikosta sai jättää jo housutkin pois, jipii!
Olen kelannut ja kelannut ja nyt vasta hokasin, että pitäiskö tuossa oikeassa reunasssa Siirin esittelyssä olla syntymäaikana 10/2009? :D
Kiitos Anonyymille, vuosiluku tosiaan heitteli ihan omiaan, tilanne korjattu ;)
Anu > Olisin ihan varma jopa siitä, ettei niitä tarvis ees tulla! Tiputtelun alusta meni melkeinpä kuukausi siihen, ettei ollut enää turpeaa pyllyä. Ja luonnekin taas tasaantui vähän, onneksi!
Lähetä kommentti