Mökillä.
Tytöt pakattiin autoon & hurjasta 14 tunnin ajomatkasta selvittiin yllättävän kivuttomasti.
Normaaliin tapaansa Siiri protestoi reissaamista huutamalla kuin syötävä parin tunnin ajon jälkeen. Neiti ei tykkää matkustamisesta, uusista paikoista, muutoksista ylipäänsä. Huuto loppui noin tunnin jälkeen kokonaan, ja loput matkasta saatiin ajella kopassaan nukkuvaa neitiä katsellen. Mökille päästyä neiti linnoittautui melko tiiviisti sängyn alle. Yöllä kuitenkin kipusi sänkyyn nukkumaan ja reipastui huomattavasti. On vieraillut kertaalleen toisella mökillä, ja siellä käyttäytyikin huomattavasti reippaammin. Matkailu ei ole neidon ykkösjuttu missään muotoa, mutta tätäkin on välillä kestettävä.
Lähinnä Vilman vuoksi. Kun Vilma rrakastaa reissaamista, uusia paikkoja ja muutoksia. Täytyy tehdä kompromisseja, jotta molemmat saavat haluamansa. Tällä kerralla oli mukaan lähtemisen aika, kun reissussa ollaan sen verran pitkään. Vilma on saanut nauttia hihnailusta ja uudesta ulkomökistään. Tyytyväinen tyttö.
Sanni puolestaan hössää menemään minkä ehtii. Malttaa asettua vain, kun kukaan ei liiku kauas eikä tee sen kummempia. Muuten huitelee häntä heiluen pitkin poikin & seuraa kaikkea puuhaa superkiinnostuneena.
Mökkeily jatkukoon.
2 kommenttia:
Heips!
Luin kissafoorumilta Siirin punaisista ikenistä ja calikista ja että olitte saaneet siihen hoitoa vuosi sitten.
Kiinnostaisi kuulla miltä ikenet nyt näyttävät? Onko punoitus pahentunut? Jatkuuko lääkitys?
Minulla on samanlainen tapaus kotosalla. Pari kertaa ollaan eläinlääkärissä käyty punaisten ikenien vuoksi. Sain ohjeeksi vain hyvän hammashygienian. Punoituksen syyksi mainittiin että voisi olla esimerkiksi caliki mutta sitä ei testattu, ei katsottu aiheelliseksi. Tänään soitin Felinaan ja he suosittelivat testausta. Harmittaa etten testiä otattanut lääkärissä käydessäni :/. Pidän calikia melko mahdollisena koska se oli myös toisella rescue-katillani meille tullessaan.
Kyllähän nuo ikenet on edelleen melko kurjat, eivätkä siitä hyväksi tule menemään. Mutta kunhan ei pahempaan suuntaan.. :) Ikenet/kielenalus ei ole enää niinkään turvoksissa, vaan ne turvonneet kohdat ovat laskeneet ja ovat nyt tummuneet.
Tuossa jokin aikaa sitten eläinlääkärillä käydessä poistettiin yksi hammas, joka oli heiluva ja kuollut. Ei sitä hampaaksi enää tuntenut, enemmänkin kuin pieni pyöreä pala luuta. Lääkitys jatkuu edelleen, lopun elämää.
Saatiinkin juuri tuossa Felinasta kutsu tarkastuksiin, niin sitten kuullaan ammattilaisen näkemys nykytilanteesta. Postailen sitten tarkempaa kuvausta, kun ollaan saatu reissu käytyä.
Tuo calicin tunnistaminen ei ilmeisesti ole mikään ihan rutiini-homma monellakaan eläinlääkärillä. Felina on kyllä ehdottomasti asiansa osaavaa porukkaa täynnä, mikä on ihanaa vaihtelua moniin muihin ell-asemiin, missä tunnutaan olevan lähinnä koiraeläinlääkäreitä. Joko olette käyneet testeissä? Lääkitys on tosiaan meillä ainakin rauhoittanut suun tilannetta huomattavasti, joten ehdottomasti suosittelen käymään & saamaan tarvittaessa lääkkeet.
Lähetä kommentti