Ratatreenit Siuntiossa

Aamulla olin niin flunssan kourissa, että peruin jo koko keikan. Kahvin ja Buranan voimalla kuitenkin päätin mennä vaikka läpi harmaan kiven, kun kyse oli harvinaisesta ratatreenikerrasta Siuntiossa. Niinpä pakkasin meidät autoon ja suuntasin hakemaan Kaisaa ja Boris-bostonia mukaan. Kaverukset ei ole toisiaan nähneet puoleentoista vuoteen, joten tutustumiset hoidettiin asiallisesti vähän rälläämällä. Sitten tunnin ajomatka sujahtikin koirien nukkuessa kaikessa rauhassa, ja me Kaisan kanssa saatiin päivittää koirakuulumiset.

Perille päästiin etuajassa (mitä ei muuten tapahdu usein) ja odoteltiin muita saapuviksi. Heiluvan Hännän valmennusryhmäläisten koiria kasaantui lopulta paikalle seitsemän (ja kouluttajan koira sivuroolissa). Tänään rata näytti tältä >

(Ja taas rata on värkätty kasaan Doodle Buddylla. Ansaitsisin ehkä jonkin sortin palkinnon. Tällä kerralla kun piirsin numeroitakin. Ykkösen ja kakkosen välillä tilaa oli huomattavasti enemmän, mutta muuten mittasuhteen on sinne suuntaan.)

Ensimmäisellä treenipätkällä Sanni oli ihan ylikierroksilla. Ylikierrokset radalla tarkoittaa mieletöntä vauhtia, ohjauksen sinnepäin-tulkitsemista ja spanielimaista hösäämistä. Paikoitin alkuun, kävelin kolmoselle ja annoin lähtöluvan - palkka. Sama uudelleen - palkka nelosen, vitosen, kutosen jälkeen. Menihän se, mutta hösätessä rima tippui pariin otteeseen, neloselta vitoselle piti viedä melkein kädestä pitäen = tauon paikka.

Toisella pätkällä tehtiin 1-6 paremmalla menestyksellä pariin otteeseen. Sujuikin jo rauhallisen vauhdikkaasti, ja sitähän tässä haettiin. Pariin kertaan vielä 1-7 (putken maagiseen vetovoimaan luotin, ja tarkoituksena olikin saada tähän pätkään vauhtia, onnistui) ja bileet!

Vielä kolmas ja viimeinen treenipätkä, tavoitteena päästä 1-9. Ajattelin, että putkesta 8lle joudutaan hinkkaamaan, kun kulma oli tosi tiukka. Putkesta Sanni paahtoi ihan täysillä ulos, mutta superhienosti kurvasi kasihypylle. Ysiltä menikin siinä vauhdissa ohi. Toisella kerralla sujui jo paremmin, ja otettiin pätkä vielä pariin otteeseen. Superkehut ja kiitos hyvästä treenistä.

Tavoitteet siis saavutettiin. En edes lähtenyt hakemaan koko rataa, sillä tämä oli meidän ensimmäinen pidempi ratatreeni. Yhdeksän esteen pätkä oli meille jo saavutus. Hyvä energia, toisten koirien olemassaolon sietäminen, uusi paikka, ensimmäinen ulkotreeni. En voi kuin olla tyytyväinen.

Tyyväinen tuntui olevan koirakin. Lopuksi vielä pieni metsäjäähdyttelylenkki kera Boriksen, niin paketti oli tältä päivää kasassa. Pieni, rapainen tyttö nukkui koko matkan kotiin saakka ja jatkoi samaa öllöttelyä sisätiloissa. Lisää tällaisia.