Sannin vuoro!

Pikkuipan ohjatut agilitytreenit pyörähti taas vihdoin käyntiin, kun Heiluvan Hännän joka toisen tiistain treenit alkoivat. Mielenkiinnolla olin treenistarttia odottanut - päästiin ammatti-ihmisen silmien alle tekemään ja ylikuumumista ihmettelemään.

Ohjeistukseksi saatiin rauhallisen mielentilan ylläpitäminen, koko ajaksi kun treenialueella ollaan. Vaikkei Sanni hallin ulkopuolella lämmitellessä tai jäähdytellessä kuumukaan, pidetään fiilistä yllä joka hetki, jotta treenitilanne ei räjähdä käsiin.

Ratapätkäpiirros on taas kerran huitaistu kasaan hienoin taidoin ;) mutta vielä en ole maksullista ohjelmaa Appstoresta hankkinut (liekö jo aika), joten näillä mennään.

Rauhallinen odottaminen, rata pienissä pätkissä, rauhallinen palkkaaminen, rauhalliset siirtymät ja.. rauha. Radan pätkimisen jälkeen testiin vielä kokonainen kymmenen estettä.

Ja kyllähän Ipa teki, rauhallisesti mutta vauhdilla, mahtavasti keskittyen. Toisella puolella nonstoppina haukkuvat koirat - mitä ne on? (Menneinä aikoina ne on olleet vaikka mitä.) Treeniliivissä roikkuminen - kerran piti yrittää, mutta siihen se jäi. (Normaalisti ei jää.) Itse tilannetta ei niin kokonaisvaltaisesti näe muuhun keskittyessä, mutta kouluttaja-Miira kertoi treenin jälkeen Sannin keskittyneen vain ja ainoastaan tekemiseen, sataprosenttisesti.

Pikkupunkkarin treenejä siis jatketaan hyvillä mielin, rauhallisesti ja ilman hössötyksiä. Liialliset kehut täytyy jättää väliin, hetsata ei saa millään muotoa, lelupalkkaa ei tähän hätään oteta käyttöön. Tehdään lyhyitä, noin kymmenen esteen ratoja. Käydään omatoimitreenaamassa pienissä pätkissä, tehdään jokaisella kerralla sekä ratapätkää että pientä tekniikkatreeniä.

Ja kyllähän tässä ohjaaja oppii varmasti paljon, kun on käsissä kaksi ihan eri tyyppistä harrastuskaveria.